EnfΔrce – Superhero Diaries Part 1

Allekirjoittaneella on vaikeuksia sopeutua power metallin maailmaan. Yksi syy on se, että uljaasti pullistelevalta genreltä alajaoksineen puuttuu tunneskaalastaan alakulo kokonaan. Kaikki on silkkaa gloriaa, ylvästä, suurta ja ilotulituksen omaista. Fantasiateemoissa ja sankaritarinoissa en sinänsä näe mitään vikaa. Yksi viihteen tärkeimpiä tehtäviä on kuljettaa kuluttaja pois hetkeksi tästä todellisuudesta. Kaikille eräänlainen harrypottermaisuus ei kolahda, mutta nämä ovat klassisia makuasioita. Musiikilliset maisemansa sankarimetalli löytää nopeusrajoitusten rikkomisen, taivaanrannassa liitävien kitarasoolojen, tuplabassorumpujen poljennon, neoklassisten kosketinsoitinkuvioiden, ja ylärekisterissä kulkevan laulun katveesta.

”Superhero Diaries Part 1:n” tarina liikkuu yllättäen inhimillisemmällä tasolla. Supersankari joka dokaa ankarasti tiistai-iltana, kärsii varmasti turhautumisesta ja kyllästymisestä työtehtäviinsä. Tarinan myyttinen sankari onkin yllättäen ihmisen tasolla notkahduksineen ja rypemisineen. Onkohan hänellä myös ongelmia mielitiettynsä kanssa? Tai paljastuuko mahdollisessa jatko-osassa (liite Part 1 antaa ymmärtää tarinan jatkuvan) päähenkilön julkisivun takaa orastava heroiiniongelma?

Vaikka levyltä löytyvät kaikki lajityypille ominaiset tunnusmerkit potenssiin kymmenen, EnfΔrce ei silti sorru helppoihin ratkaisuihin. Matkassa on jyrkempiä progressiivisia mutkia, speed metallille normaalia enemmän velkaa olevia rytmin vaihdoksia ja mureaa kitarariffiä. Useammalla kuuntelulla löytää herkullisia viittauksia vuosiin 1987 ja -88, nykyisen power metallin muovautumishetkiin. Lähestymistapa on ankarampi kuin vaikkapa Sonata Arcticalla. Laulaja Ricky Tourneen äänestä löytyy ylärekisterin lisäksi tervetullutta särmää, jota voisi tuoda esille enemmänkin.

Bändin jäsenet ovat minulle tuntemattomia. On kuitenkin selvää, että alan tekijämiehistä on kysymys. Tällä hetkellä EnfΔrce näyttäytyy julkisuuteen ainoastaan animaatiohahmoina. Onko tämä uusi tuttavuus metallimaailman Gorillaz? Nähdäänkö bändi mahdollisilla keikoilla digitaalisena heijastuksena?

Sävellystyö ei pärjää tarinalle eikä vahvalle musiikilliselle annille. Lukuisien kuuntelujen jälkeen yksikään Matias Vilkon omista biiseistä ei meinaa jättää muistijälkeä ja keskittyminen herpaantuu väkisinkin levyn loppua kohti, vaikka kuinka yrittäisi skarpata. Kokonaisuuteen olisi voinut sijoittaa yhden hitaan biisin. En ole myöskään varma lainavalintana olevan ”Holding Out For a Heron” toimivuudesta, vaikka biisin lyriikka sopiikin tarinaan kuin valettu. Omaa iskusävelmää jää kaipaamaan.

Power metal on niin täynnä Richie Blackmoren ja Jon Lordin aloittamaa, sekä Yngwie Malmsteenin ja Jens Johanssonin pidemmälle viemää kitara- ja kosketinsoitinaallokkoa, että erilainen lähestymistapa olisi tervetullut. Kun osa tätä genreä on progressiivisuus, eikö mukaan voisi sekoittaa enemmän progelle ominaista leijailua ja kelluntaa sen sijaan, että avaruusalus vain kiihdyttää koko ajan kovempaa? Tai voisiko lopputulokseen mennä välillä enemmän alkulähteiden kautta ihan jo senkin takia, että nykyiset tunnuspiirteet luoneita 1980-luvun klassikoita (esimerkiksi ”Keeper of the Seven Keys Part 1 & 2”) eivät ole ylittäneet edes merkkiteosten aikaansaajat? Toivoisin myös Ian Gillanin ja Ronnie James Dion äänistä löytyvän sielukkuuden siirtyvän nykyaikaan. Pelkkä tekniikka ei ole kaikki kaikessa.

Lyödäkseen esikuvansa, kaikkien uudempien artistien pitäisi ylittää aikoinaan pystytetyt lähtökohdat joko klassikoiksi luokiteltavalla biisimateriaalilla tai pistää pakka edes osittain uusiksi. ”Superhero Diaries Part 1” ei ole todellakaan huono aloitus, mutta ”Dawn Damagen” kaltaista irtiottoa normiympyröistä kannattaisi ripotella mahdolliselle jatko-osalle reilulla kädellä kuin myös mustaa timanttia kovempia biisejä. Kuitenkin, kaikesta nipottamisesta huolimatta tyylilajin ystävät löytävät tästä levystä varmasti paljon pureskeltavaa.

7/10 

Kappalelista:
1. Anthem
2. I’m a Hero
3. Gift of Prophecy
4. Holding Out For a Hero
5. Unaware
6. Redeemer From The Stars
7. All Hope Is Lost
8. Dawn Damage
9. Delusions of Reality
10. Moment of Darkening
11. Another Star Lights The Sky

https://www.facebook.com/enfarce?fref=ts
http://www.enfarce.com/site/

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen

Kommentoi julkaisua

Avainsanat: