Jotain ne siellä Ruotsissa juomaveteen laittavat. Kerta toisensa jälkeen tuosta sinikeltaisesta maasta pulpahtaa pinnalle toinen toistaan omaperäisempiä ja parempia yhtyeitä. Löytyy kaikkea Euroviisu-voittajista maailman myydyimpiin ja tunnetuimpiin death metal yhtyeisiin. Nyt kolmatta täyspitkäänsä tarjoilee Niklas Engelinin (In Flames) oma Engel. Industrialia ja death metal -elementtejä sekoitetaan rajulla kädellä, mutta toimiiko se?

Aikaisemmilla levyillään pientä kohua herättänyt Engel julkaisee 23.5. siis kolmannen levynsä ”Blood of Saints”, ja ennakkoon on kerrottu levyn eriävän aikaisemmista suuresti. Murskaavat riffit, raivokkaat soolot, koukuttavat melodia, tyylikkäät harmoniat ja vihaiset mutta tunteelliset vokaalit ovat kuin kotonaan tällä levyllä. Kliseisiä elementtejä ei juuri ole, ja sehän on vain hyvä asia. Heti levyn alussa huomaa yhtyeen tyylin hieman muuttuneen, vieläpä parempaan suuntaan. Ensimmäinen ”Question Your Place” on täydellinen aloituskappale, levyn parhainta antia, ja se lunastaa heti aikaisemmin asetetut odotukset. On virkistävää huomata, että vaikka industrial-elementit ovat hyvinkin pinnassa, ne sulautuvat musiikkiin täydellisesti, kuulostamatta vain täytteeltä. Seuraava ”Frontline” onkin suht suora ja yksinkertaisella kaavalla toteutettu murskaava teos. Se on levyn nopeinta antia, ja koko kappaleen mitalta soivat kitaramelodiat toimivat käsittämättömän hyvin.

Kolmannessa ”Feel Afraid” kappaleessa ei kone-elementtejä kuulu juuri ollenkaan. Levy on sinä suhteessa kaksijakoinen, että se on suurimmilta osin juuri industrialia, mutta välillä taasen ei ole, ja yhtye onnistuu kuitenkin tasapainoilemaan noiden kahden puolen välillä lähes täydellisesti. Neljäntenä häärivä ”Numb” kuulostaa siltä, kuin se olisi jonkinlaisen valaistuksen kokenut In Flames. Vaikutteita levyltä kuuluu muuten vähän, mutta maanmieheensä bändi tulee yhdistettyä hyvinkin usein. Erottava tekijä on se, että Engel on oikeasti raskasta ja murskaavaa musiikkia, kun taas In Flames suurimmilta osin on luopunut kaikkein raskaimmista elementeistään. Muutama seuraava kappale kuljetaan tutulla kaavalla, yllätyksiä kuulee siellä täällä: mm. ”Cash King” on erittäin nopea ja yksinkertainen kappale, mutta siinä on levyn parhaimmat laulumelodiat, ja laulaja Magnus Klavborn todistaa osaamisensa kerta toisensa jälkeen. Erittäin koukuttavat synamelodiat ”One Good Thing” –kappaleessa jäävät päähän soimaan pidemmäksi aikaa. Se on levyn hitainta ja balladimaisinta antia, ja myös sillä alueella yhtye hoitaa ansiokkaasti tonttinsa.

Levyn nimikappale alkaa erittäin ilkeällä harmoniakitaroinnilla ja on jälleen paluu rajumman materiaalin pariin. Tässä vaiheessa huomaa, että kappaleisiin kyhätyt kertosäkeet sisältävät hyviä laulu- ja kitaramelodioita, ja juuri ne ovatkin se kokoava osa levyn kappaleissa, eikä tunnelma latistu missään vaiheessa ennen kahdeksatta ”Down To Nothing” -kappaletta, joka sortuu levyn kappaleista eniten muilta lainailuun ja joka on koottu hieman kliseiseltä haiskahtavista osasista, kappaleen ollessa muutenkin jo hieman liian yksinkertainen. Seuraava ”Drama Queen” alkaa hyvin raskaalla ja tappavalla mätöllä pyyhkien heti latistuneen tunnelman tiehensä. Kuuntelijan harmiksi kappale sisältää oikeasti huonot säkeet, joissa eniten mättää tympeät laulumelodiat. Jos ne olisi korvattu jollain muulla, olisi tämä kappale ehdottomasti levyn paras, mutta se titteli on kerta toisensa jälkeen pakko antaa albumin avausraidalle. Albumin viimeinen kaksikko ”In Darkness” ja ”Journeys End” jättää odottavan maun suuhun. Varsinkin jälkimmäisen jälkeen tekisi mieli kuulla vielä lisää, ja odotukset seuraavalle levylle on asetettu. Tästä on paha pistää paremmaksi.

Kaiken kaikkiaan ”Blood of Saints” on onnistunut, mietitty levykokonaisuus, jonka pariin tekee mieli palata yhä uudestaan. Joka kerta kuuntelun jälkeen toteaa ääneen levyn olevan mahtava, ja näin ollen siinä on puhki kulumisen vaara. Siellä täällä on hieman tasaisia pudotuksia, mutta ne korjataan yleensä heti perään. Suitsutusta voi antaa myös laadukkaista kokonaissoundeista; kaikki kuuluu juuri niin kuin pitää. Levy olisi ansainnut kiitettävän arvosanan, jos siltä olisi karsittu tasapaksuimmat kappaleet pois, mutta toki se toimii näinkin.

8/10

Kappalelista:
1. Question Your Place
2. Frontline
3. Feel Afraid
4. Numb
5. Cash King
6. One Good Thing
7. Blood of Saints
8. Down to Nothing
9. Drama Queen
10. In Darkness
11. Journeys End

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

https://www.facebook.com/Engel.Propaganda

Kirjoittanut: Eeli Helin