Ennakkokuuntelu: Entwine – Chaotic Nation
Lahtelainen rockia ja metallia keskenään yhdistelevä Entwine julkaisee kuuden vuoden odotuksen jälkeen uuden ”Chaotic Nation” -nimisen albuminsa lokakuun 2. päivä Spinefarm Recordsin kautta. Spinefarm Records yhteistyössä Kaaoszinen kanssa tarjoaa nyt lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella yhtyeen tulevan albumin kokonaisuudessaan ennakkoon sivustollaan. Voit kuunnella albumin yhtyeen rumpalin Aksu Hantun sepostuksien kera tästä:
End Of Silence
Sähäkkä avausralli. Tämä oli ekojen joukossa ellei se jopa ihan ensimmäinen biisi joka saatiin läjään biisien kirjotusvaiheessa ja jota myös koko bändin kanssa päästiin soittamaan treeniksellä. Tästä oli monta sovitusta. Suunnilleen joka treeneissä muutaman kuukauden aikana se muuttui aina johonkin suuntaan ja kohta kukaan ei oikeen enään muistanut mitä se edellisellä kerralla oli. Lopullinen arri on kuitenkin hyvin lähellä niitä ensimmäisiä toimivia ratkasuja jota biisistä pyöriteltiin. Sillon jo oli fiilis että tässähän vois olla toimiva avaus levylle. Vielä kun biisin nimeksi tuli ”End of Silence” niin sehän naulas sen vielä vahvemmin avaajaksi.
Saint Of Sorrow
Tämäkin oli ekojen biisipohjien joukossa joita kitaristi Tomppa oli tehnyt ja laittanut meille muille ihmeteltäväksi. Itelle pohja kolisi jo tuolloin. Muut olivat feidaamassa koko biisiä melkeen studioon astumiseen saakka. Mika sanoi, että tähän biisiin siltä ei välttämättä löydy mitään järkeviä laululinjoja ja sanoi, että jos multa lähtee jotain niin anna mennä. Mulla oli pyöriny nuo laulukuviot biisiin jo pitkään päässäni ja myös joku haju mitä biisin teksti vois olla. Siinähän sitten väänsin jonkinlaiset humpuukisanat ja demolauloin ne Mikalle. Onneksi biisi pääsi studiovaiheeseen asti, koska ehin tehä tuon vasta siinä vaiheessa kun kaikki pohjat oli jo nauhotettu. Mika tykkäs laululinjoista ja teksti-aiheesta ja kimpassa ruuvattiin teksti lopulliseen muotoon. Tässä biisissä on myös vähän erilaista konemaailmaa muihin biiseihin nähden joka antaa myös oman leimansa. Tarkkakorvaisimmat saattaa myös erottaa tietyissä paikkoissa laulun tuplauksista mm. Profane Omenista tutun Jules Näverin joka käväs tässä kylässä.
Fortune Falls
Levyn selkeesti eniten synamaailmaan ja koneisiin nojaava ralli. Siksipä päätettiin pyytää talkoisiin pari alan tekijää Teemu Lahtista ja Erosen Tonia. Kaverit jeesasivat myös vähän kakkos ja nelos ralleissa mutta tähän toivoimme heiltä enemmän näkemystä. Tehtiin ensin Tompan kanssa synat mitä alkuperäsellä biisidemolla oli ollutkin, jonka jälkeen annettiin kamppeet Teemulle ja Tonille jotka antoivat soundille oman kulman. Biisissä oli aluperin ihan eri henkinen c-osa ja pohjat oli jo äänitetty tällä ratkasulla. Lopullisten laulujen ja vähän enemmän hahmottuneen konemaailman jälkeen tuli mieleen, että sen hetkinen c-osa ei välttämättä ole se raikkain veto. Tähän laitoimme koneseppä duolle lisätilauksen, että mites jos se menis jotenkin näin niin lähtiskö jotain tykkiä konekamaa siihen. Omasta mielestä siitä tuli sellanen mitä ajattelinkin ja uusi kulma biisiin saatiin istutettua aika vaivattomasti.
Plastic World
Tämä ralli on taas hyvä esimerkki siitä miksi levyä ei kannattanut lähteä tekemään heti kun ensimmäiset kymmenen pohjan raakiletta oli olemassa. Tämän rallin pohjan Tomppa löi pöytään melko loppuvaiheessa biisien kirjotusta. Itelle se kolisi ihan kympillä heti alkuun ja kun Mika sai ensimmäiset laululinjat kertsistä iskuun niin tiesin, että tässä on kova ralli. Säkkärin laululinjoja haettiin vielä laulujen äänitysvaiheessa moneen kertaan ja moneen suuntaan ennen kun se tuntu osuvan sekä kertsiin, että vähän erilaiseen säkeistöön. Jos näistä biiseistä pitäis joku oma lemppari nostaa esille niin se ois varmaankin tämä. Selkeä sinkkubiisi josta löytyy mielenkiintosta käännettä moneen väliin kaikkine c-osineen. Ei välttämättä se kaikkein helpoin ralli mutta ainakin mun mielestä on ihan siistiä jos biisi kestää myös vähän kuuntelua.
As We Arise
Tässä biisissä taas on vähän kaikkea mitä E-ralli voi sisältää. Biisi lähtee vähän siihen sävyyn, että kuulija saattaa kelata, ok, nyt sitten tulee se pakollinen levyn puolivälin slovari. Meno muuttuu melko pian, palaten kuitenkin taas melko popiksikin palaksi, kun taas c-osassa päästeellään vähän painavammilla palkeilla. Ehottomasti yks levyn omia lemppareita. Vaikka ite olenkin tällanen aika Entombed uskollinen punkkari niin näinkin poppi biisi kolisee, koska siitä löytyy mielenkiintosta sovitusta ja ennen kaikkea syvyyttä. Siksi uskonkin tähän ralliin. Kuten eräässä arvostelussakin jo sanottiin, ”Kakkos sinkku kampetta.”
Lost But Still Alive
Levyn riffittelybiisi. Ja vähän raskaampi sellanen. Jos oon levyä soittanu jossain ja seurassa on ollu joku kitaraa soittava kaveri niin on ollu aina pakko hehkuttaa, että kuuntelehan ny ku Tomppa louhii komppia menemään aivan raivona. Khyyl, Wyldet on dikkailtu jja. Vähän kitaravetosempi ralli jossa synat pienemmässä roolissa ja kaikin puolin muutenkin vähemmän kamaa tässä kuin muissa biiseissä, joten biisi tarjoaa myös siltä osin vaihtelua.
Adrenalize
Tähän väliin taas vähän popimpi pala. Ekaa kertaa tällä levyllä synamaailmaan astuu kuviohin vähän orgaanisempaakin soundia. Kuitenkin suht menevän kertsin jälkeen c-osa tuo biisiin hyvää syvyyttä jonka rauhallinen maalailu purkautuu Jaanin ehkä yhteen maukkaimmista sooloista. Biisin lopussa alkaakin olemaan jopa vähän rock bändin otetta ilmoilla kaikkine sooloineen ja Jonin bassofillittelyineen.
The Evil Lives In The Shadows
Tämä se onkin sitten ehkä se levyn ja samalla myös varmaan tähän astisen E-historian erikoisin ralli. Ensimmäinen suffle tyyliseen rytmiin pohjautuva E-biisi ikinä. Tämänkin Tomppa tempas pöytään aika loppuvaiheessa biisien tekoa ja tämä tuli aivan puskista. Olin saman tien aivan tulessa. Oon aina toivonu, että Entwinellä olis joku suffle tyyppinen ralli. Sellanen ei nyt vaan oo osunu mihkään väliin. Edellisessä biisissä kun päästiin synamaailmassa jo vähän orgaanisemman soundin makuun niin tämä jatkaa sitten siitä, säkeistöjen pubipianoineen kaikkineen. Tomppahan tekas tähän myös sanat ja laululinjat, jotka sitten siinä yks ilta soviteltiin kolmeen keijjoon lopulliseen iskuunsa ennen kuin alettiin purkittaan lauluja. Myös ehottomia omia lemppareita levyltä. Mukavan kiero ralli.
Mainos päättyy
Revolt For Redemption
Levyn tunnelmapala. Myönnän, että ite en ollut aluksi kovin vakuuttunut tästä rallista, kun toinen kitaristi Jaani tarjoili demopohjan ekan kerran kuunneltavaksi. Mutta kun kuulin Mikan tekemät laulukuviot ja sanat ja vielä kun laulujen äänityksissä Mikan tulkinta ja fiilinki osui aika hyvin lankulle niin biisi sai ihan uuden ulottuvuuden. Viimesen silauksen anto Tompan tekemä synamaailma jota ite höystin vielä jousihommilla ja lopulta voitimmekin joukkueena. Biisi ansaitsi ehottomasti paikkansa levyllä tuoden taas yhden ulottuvuuden kokonaisuuteen lisää.
Scream
Loppuun sitten vielä vähän isompi pala niin kuin meillä on yleensä tapana ollutkin. Tämä biisi roikkui pitkään ilman laululinjoja ja oli myös näin ”tosi-tv-termein” pudotusuhan alla, jos siihen ei mitään järkevää saataisi aikaan. Ite kuitenkin aina näin potentiaalia tässä biisissä ja nimenomaan kokonaisuutta miettien tämä oli ainoa selkeä lopetusbiisin kuulonen pohja mitä meillä oli. Tämä jäi sitten myös viimeseksi biisiksi joka laulettiin levylle. Sanoin Tompalle, että mulla saattais olla tohon kertsiin jotain ajatusta melodioista, niin laulun kuin jousienkin suhteen, että olisko sulla jotain sanojen tyyppistä. Tomppa tarjoili jotain tekstihahmotelmaa ja sanat istuvatkin suoraan mun kertsin linjoihin. Mikakin innostui kertsin menosta ja sai kipinän säkkärin maailmasta. Sitten biisin suvanto-osan ja lopukkeen melodiat ja tekstit tulivatkin jo aika vaivattomasti. Tässä rallissahan on ehkä jossain määrin vähän tällasta Type O Negative tyylistä maisemaa mutta kuitenkin meijän tavalla toteutettuna. Kun loppupaisutteluun tuli vielä jousisetit ja kuorot Jaanin pitkän kitaramelon/soolon kaveriksi, niin levyn lopetus alko olemaan nipussa.
Jotkut jäi ehkä kaipaamaan taustaa sanotuksien takaa. Siihen pääasiallinen tekstittäjämme Mika on sitä mieltä, että jokaiselle pitää antaa mahis löytää teksteistä se oma tarinansa. Jos niitä alkaa liikaa avaamaan niin sittenhän sitä alkaa jokainen kelaamaan niitä sillä tietyllä tavalla ja jättää omat ajatuksensa vähemmälle arvolle. Ja näistä teksteistä kun kerran vielä löytyy kerroksia, niin ei kun hakemaan sitä omaa lähestymistä niihin.
Näillä evästyksillä, ei muuta kun muki käteen ja kuuntelemaan.
Nähään keikoilla!
-Aksu Hanttu-