Ennakkokuuntelu: Joint Depression – Lowdown

Joint Depression Low Down 2014Oululainen alternative metallia soittava Joint Depression julkaisee debyyttialbuminsa nimeltä ”Lowdown” toukokuun 17. päivä. Albumia voisi kuvailla musiikkielokuvaksi, koska jokaisesta albumin kymmenestä kappaleesta on tulossa video. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa tarjoaa nyt lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella kyseisen albumin kokonaisuudessaan sivustollaan. Lue lisää kuunnellaksesi kyseinen albumi.

Yhtyeen jäsenet kommentoivat albumin kappaleita seuraavasti:

1. Home:

Basisti: Piti saada intro niin soitin yhtä ääntä. Sitten puolivälissä alkoi tylsistyttämään niin rupesin soittamaan bassolla saman sointupohjan perusteella intellektuellista kuviota. Paska tuli ja siitäkään ei tullu 4/4-tahtista vaikka yritin. Kitaristi ei saanut efektisestä bassosta mitään tolkkua niin se soitti summassa jotain kuviota. Sattui onneksi olemaan suurin piirtein samassa sävelessä.

Kitaristi: Basistin ”intellektuellinen kuvio” on muuten laskeva bluesskaala 3/4-tahtilajissa.

Rumpali: Suurin osa levyn kuuntelijoista lopettaa kuuntelun suorilta tämän biisin alkutahteihin, tyhjänpäiväiseen huminaan. Eikö se pitänyt aloittaa mahdollisimman mukaansatempaavasti?

2. The Blind Road:

Säveltäjä: Intron loppusointu (ja oikeastaan ainoa sointu) oli C#, joten mitäpä sitä muuttamaan. Eipä se edellinenkään biisi parantunut useammalla soinnulla. Sanat eivät kerro mistään mitään, mutta kukapa niitä kuuntelisikaan.

Rumpali: Meininki ei tässä juuri parane. Puolivälin osiota ei näemmä osattu soittaa edes studiossa, liekö säveltäjäkään selvillä vääntämistään tahtilajeista.

Laulaja: Eikä se rallienglantikaan vielä ole tarpeeksi, vaan tässä kuulostaa siltä kuin ääntelisin kuset housussa kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Kyllä on kylmää tää meno.

3. In Here Motion:

Basisti: Tämä nyt on jotain kitaristin kitarakikkailua, en jaksanu opetella. Kitaristi joutui soittamaan osan bassoista itse.

Kitaristi: Säveltäjä joutui soittamaan osan bassoista, kun varsinainen basisti ei osannut soittaa äärimmäistä tahtilajia eli 4/4:ää. Varsinainen basisti.

Sanoittaja: Sanojen piti luodata antiikin filosofiaa sekä nykyihmisen jumaluuskuvaa, mutta itse asiassa ne kertovat jokamiesluokan rallista ja vitutuksesta, kun kone leikkaa kiinni ja muut ohittavat kierroksella. Biisin nimi on arvoitus kaikille, myös tekijöille.

Rumpali: Veljeni ilmoitti että laulun vahva suomiaksentti olisi positiivinen seikka. Epäilen sarkasmia.

Säveltäjä: Periaatteessa sama biisi kuin aika monta muutakin mun JD-biisiä sillä erotuksella, että sanat ovat erit.

4. Ambivalence:

Säveltäjä: Vuosituhannen vaihteessa tehtiin biisi jossa oli ihan ok säeosuus, ainakin se silloin tuntui siltä. Loppu oli ihan paska. Otin sen säekohdan ja lisäsin Sepulturan 80-luvun hengessä ns. ’89-heviä. Kyllä kierrätyspaperista vielä puun saa tehtyä.

Kitaristi: Basisti kaivoi pöytälaatikosta jonkun iänvanhan demobiisin kierrätykseen kun ei osannut uuttakaan tehdä. Siihen se oli sitten lisännyt jonkun vanhan trashriffiripoffin. Biisi ei siitä kyllä ainakaan parantunut, vaikkei se häävi ollut alun perinkään. Parempi olisi ollut jättää tämäkin pelkästään demolle.

Rumpali: Jämäriffejä ja tekotaiteellisia tahtilajeja. Eipä tätä olisi tarvinnut edes demottaa.

5. Stouden:

Basisti: Minulla oli kaksi riffiä, joita voisi luulla samaksi riffiksi. Laitoin ne peräkkäin ja jotain dadaata päälle. Sitten samaa riffiä säröllä ja takas siihen samaan mitä alussa. Aika puuduttava. Levyn ainoa biisi, jossa käytetään basson turhia (eli ohuimpia) kieliä.

Kitaristi: Leffan baarikohtaukseen piti saada joku biisi, niin basisti sitten eräänä krapula-aamuna väänsi väkisin tällaisen pask… pastissin. Kukaan ei keksinyt järkevää loppua, niin pöllittiin se sitten jostain vanhemmasta biisistä, joka sekin oli aika paska.

Laulaja: Olikos tässäkin biisissä taas sama da-daa laulumelodia kuin levyn introssa …

6. Last A Drive:

Basisti: Tässä oli yks ääni ja venytin kieltä, jännä homma kun venyttäessä kieltä sävel nousee, eli biisi perustuu siihen fysiikan ilmiöön. Kertsi on eri ääniä peräkkäin, ei mitään puurakettitiedettä. Kitaristit ei oppinu venyttämään sitä kieltä puolisävelaskelta, mutta nehän onkin tymmempiä.

Miksaaja: Laitoin biisin alkuun radioefektin, jotta saadaan yksi biisi edes kuulostamaan siltä, että sitä on soitettu radiossa.

Rumpali: Aina yhtä huono ratkaisu eli loppufeidaus huipentaa kappaleen banaaliuden.

Kitaristi: Tähän piti sitten joku soolokin soittaa. No kolme sointua sain aikaiseksi ja niitä eestaas tapaillen, kuulostaen tosi puuduttavalta, sopien näin mainiosti biisin tunnelmaan.

Säveltäjä: Tämä on se pakollinen Paranoid / Get On -täytebiisi sillä erotuksella, että tästä tulee klassikko.

7. Frustration:

Basisti: Piti saada akustista ääntä niin tämmönen sitten, hissimusiikkia.

Kitaristi: Vissiin joku jämäkappale jostain. Menee kai se tuolla muiden seassa.

Rumpali: Biisin nimi kuvaa hyvin kuuntelukokemusta. Levyn pakollinen väkinäinen balladi, joka on pilattu liialla säröllä. Ei jatkoon. Sääliplussaa kuitenkin yllättävästä 4/4-jatkuvuudesta läpi biisin.

Säveltäjä: Ainakin viisi vuotta vanha biisi. Piti sitten tehdä tämä, kun uudet vaihtoehdot oli vielä paskempia.

8. 8.8 is Nothing:

Basisti: Alussa on joku kummallinen tahti, aloin soittamaan siihen päälle kolmiäänirokkia summassa. Ja sitten siinä puolivälissä on kans joku summanmutikkatahti. En jaksanut enää laskea, joten soitin vaan paksuimmalla kielellä tyhjää ja jäin odottelemaan, että josko jotain muutakin tapahtuisi. Sitten alkoi seuraava biisi.

Säveltäjä: Joka levyllä on oltava täytebiisi. Tälle levylle sellaisen kirjoittaminen vaati jo erittäin kovaa yrittämistä, kun rima oli muiden biisien osalta niin helvetin matalalla. Lopulta limboaminen onnisti, kun aikansa istui ja ponnisti. Laulaja lauloi sitten päälle suomi-iskelmää ja tästä tuli tällainen biisi. Tässäkin kappaleessa on vain yksi sointu ja se on se sama kuin aiemmissakin eli C#.

Sanoittaja: Lyriikan piti alkujaan pohdiskella euforista voimantunnetta ihmiselämän huippukohtana, mutta itse asiassa ne kertovat turpaansaannista nakkikioskijonossa sateisena yönä.

Rumpali: Kappaleen päättävässä instrumentaaliosiossa sain vapaat kädet revitellä ja lopputulos onkin yhtä lennokasta kuin mummo hangessa.

Laulaja: Se ainoa koukku minkä yritin biisiin saada ujutettua osoittautui Neljäksi Naiseksi, eiku Ruusuksi. Vaihdoin laulumelodiaa hieman, eli nyt tässä ei oo edes sitä.

9. Nobody Home:

Säveltäjä: Syvällistä sovittamista, tuhansia eri versioita, joiden pohjalta saatiin täydellinen biisi. Siinä on nopeutta, hitautta, ahtautta, avaruutta, yllätyksellisyyttä, tarttuvuutta, kaunista laulajaa. 8-

Kitaristi: Kokonaisuutena äärimmäisen hiottu ja mietitty; pelkästään loppusooloja sävellettiin toista vuotta Chopinin pianoetydejä tomaszstankomaisesti varioiden ja sooloista otettiin sinä aikana päivittäin kymmeniä eri ottoja, kunnes lopulta täysikuu ratsasti kiinalaisella tiikerillä Hendrixin horoskooppimerkin yli ja herkisti soittajan löytämään juuri oikean feng shui-flown aksentoimaan kappaleen kliimaksikohdan kevyen hienostunutta bebop-soul-henkeä.

Rumpali: Tätäkin jauhettiin vuositolkulla, täysin turhaan.

10. Another Fate:

Sanoittaja: Säveltäjä soitteli jotain akustisella, laitettiin jonkun vanhan biisin sanat kun ei jaksanut uusia miettiä.

Kitaristi: Bändillä on jo samanniminen, mutta parempi kappale.

Rumpali: Levyn onnistunein rumpuraita on tässä, se tosin jäi leikepöydälle.

Säveltäjä: Herkistelyksi ajateltu kappale, ei kyllä koskettavuudessaan yllä lähellekään edes Bon Jovin uusimman tunnelmia.

Kommentit