Ennakkokuuntelu: Noumena – Death Walks with Me
Ähtäriläinen melodista death metallia soittava Noumena julkaisee uuden ”Death Walks With Me” nimeä kantavan albuminsa huhtikuun 18. päivä Haunted Zoo Productionssin kautta. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa tarjoaa nyt lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella kyseisen albumin kokonaisuudessaan sivustollaan. Lue lisää kuunnellaksesi albumi sekä lukeaksesi yhtyeen kitaristin Ville Lamminahon kommentit albumin kappaleisiin liittyen.
1. ”Handful Of Dust”:
”Vaikka tämä on levyn avausraita, niin sävellyksenä tämä on kaikkein tuorein. Levykokonaisuus kaipasi selvästi jotain menevämpää biisiä, ja toinen kitaristimme Tuukka lupasi, että hän tekee sellaisen seuraaviin treeneihin mennessä. Biisi syntyi Tuukan mittapuulla aika vaivattomasti ja melkoinen biisi sieltä tulikin. Basistimme Hannun sanat viimeistelivät kokonaisuuden, hänen mukaansa lyyrisesti ”Handful of Dust” on Noumenan ”United”, ”Heathen Tribes” ja ”Wherever I May Roam”; se kertoo vahvasta siteestä sekä bändin jäsenten että bändin ja fanien kesken. Mennään läpi tuulen ja tuiskun, vaikka tiedetään, että lopulta kaikesta jää jäljelle vain himmenevät muistot ja kourallinen tomua. Viimeistään sanojen ja kertosäkeen laulumelodian synnyttyä oli melkoisen selkeää, että tästä tulee levyn avausbiisi ja palaset loksahtivat kohdalleen. ”
2. ”Play Dead”:
””Play Deadin” pääriffi on pyörinyt päässäni jo vuosikaudet, mutta biisi valmistui lopullisesti vasta vähän aikaa sitten. Noumenan viitekehyksessä tämä jatkaa ”Misanthropoliksen” ja ”Triumph and Lossin” viitoittamalla tiellä. Biisi on hyvin melodinen, vahvan rytmikäs ja loppujen lopuksi melko yksinkertainen, mutta eipä sitä aina tarvitse soittotaitojen äärirajoilla mennä. Vokalistimme Antti huomautti treeneissä, että tässä biisissä on kovat Type O Negative –fiilikset. En itse tiedostanut sitä biisiä tehdessäni, mutta Peter Steelen haamu on selkeästi leijaillut huoneessa sävellys- ja sanoitusprosessin aikana. Sen verran samanlaista haudanvakavaa kieli poskessa –menoa tässä biisissä on. Kokonaisuuden kruunaa toisen laulajamme Suvin örinälaulut, hänestä lähtee melkoista karjuntaa kun sille päälle sattuu.”
3. ”Sleep”
””Sleep” on levyn vanhimpia biisejä, ja demoversio on julkaistukin netissä aikanaan. Itselleni tämä on levyn ja samalla koko Noumenan tärkeimpiä biisejä monessakin mielessä. Biisin idea syntyi isoisäni hautajaisissa, sain siellä ajatuksen tehdä kehtolaulun kuolleelle läheiselle ihmiselle. Onnistuin tavoitteessani aika hyvin. Biisissä akustiset, raskaammat ja puhtaasti lauletut kohdat soljuvat unenomaisesti eteenpäin Bathory-tyylisen hitaan rumpukompin tukiessa kokonaisuutta. Etenkin biisin loppupuolella kehtolaulumaiset piirteet tulevat selkeästi esille sanoissa ja sävelessä. ”Sleep” oli myös Suvin initiaatiobiisi. Yhteistyö lähti tämän biisin demoversion nauhoituksesta liikkeelle ja Suvista onkin tullut vuosien mittaan olennainen osa bändin soundia ja hän on mahdollistanut paljon vapaamman puhtaiden laulujen käytön biiseissä.”
4. ”Death Walks With Me”:
””Death Walks With Me” on aika epätyypillinen Noumena-biisi ja paljon death metal –henkisempi kuin biisimme yleensä. Tätä biisiä ei todennäköisesti olisi syntynyt, ellen olisi muutama vuosi sitten liittynyt Enochian Crescentiin, joka toimii nykyisin nimellä The Crescent. Opettelin tremolopikkauksen kunnolla vasta silloin, ja se avasi uusia mahdollisuuksia myös Noumenan sävellystyössä. Epätyypillisyydestään huolimatta tämä biisi lähti treeneissä lentoon todella vahvasti ja oli selvää, että levyllehän tämä laitetaan. Sanoitukset ovat Antin, ja hän tiivistää tekstin seuraavalla tavalla: ”Laulu ihmisen rämpimisestä ojasta allikkoon. Ihmiskunta on vähemmän kuin osiensa summa.” Antti on loistava sanoittaja, mutta todella itsekriittinen. Yleensä sanoitukset valmistuvat lopullisesti vasta nauhoitusta edeltävänä päivänä. Kuten niin monessa tapauksessa, tässäkin laatu korvaa määrän, ja on parempi antaa Antin sanoittaa levyä kohden pari mahtavaa täsmäiskua kuin enemmän väkisin puserrettua tavaraa.”
5. ”Let It Run Red”:
”Tämä biisi on hyvä esimerkki siitä, että kuinka pieni muutos totuttuihin kaavoihin saattaa olla suuri lähde inspiraatiolle. Tuukka kertoo, että biisi syntyi kun hän päätti huvikseen kokeilla kitaran virittämistä dropattuun d-vireeseen. Sohvalla rämpytellessä portit aukesivat, ja hyviä riffejä syntyi toisensa perään. Parhaat niistä päätyivät tähän biisiin. Kokoavana ajatuksena oli hakea tiettyä keskitempoista, raskasta poljentoa Edge of Sanityn hengessä. Kokonaisuutena biisi on melko epätyypillistä Noumenaa riffien puolesta, mutta tietty omaleimainen melodisuus ja tunnelma ovat tässäkin toki vahvasti läsnä. Myös tämä biisi on Antin sanoittama. Hän tiivistää sanoitusten ytimen seuraavasti: ”Matka luopumisesta uuteen nousuun. Lopuksi katsellaankin vanhaa Erkkiä ärjyen silmiin.””
6. ”The Storm”:
””The Storm” on hyvä osoitus minun ja Tuukan yhteistyön voimasta. Tuukka oli tehnyt demobiisin, jonka hän lähetti arvioitavaksi meille muille. Biisi oli aika polveileva ja sellaisenaan ei olisi ehkä toiminut, mutta havaitsin, että biisissä on järjettömän hyvä c-osa. Sovitin siitä sitten kokonaisen biisin, ja syntyi perinteinen Noumena-slovari, joka löysi paikkansa välittömästi muun biisimateriaalin joukosta. Sanoitukset saivat alkunsa, kun biisin melodia pyöri päässäni nukkumaan mennessä, ja keksin sanoittaa biisin kauniista maailmanlopusta. Olin juuri lukenut Alan Weismanin kirjan ”Maailma ilman meitä”, mikä vaikutti sanoituksiin enemmän kuin vähän. Sanoitusten teemana on kuitenkin ennen kaikkea muutos: Vaikka tulevaisuus näyttäisi kuinka lohduttomalta ja nykyinen tilanne sellaiselta, että on mahdotonta mennä tästä eteenpäin, on joskus tarpeen repiä olemassa olevat rakenteet maan tasalle ja antaa elämän siementen kasvaa uudesta mullasta.”
7. ”Mysteries Of Motion”:
”Tämä biisi kulki ennen sanoitusten syntymistä punk-biisin nimellä ja sitähän se tavallaan onkin. Bassot ja komppikitarat vetävät suoraa tykitystä, ja toisenlaisella sovituksella tämä voisi melkein olla Bad Religionin biisi. Joskus pitää vaan unohtaa liika teknisyys ja antaa mennä. Sellaisenaan biisi ei ole mikään suurin teos levyllä, mutta toimii äärimmäisen hyvin paikallaan levykokonaisuudessa ja antaa pienen hengähdystauon raastavampien biisien välissä. Sanoitusten idea syntyi, kun luin Aleister Crowleyn elämänkertateosta nimeltään Perdurabo. Eräässä mestarin runossa oli sanayhdistelmä Mysteries Of Motion, ja aloin pyörittelemään päässä noita sanoja: mitä ne voisivat tarkoittaa ja mitä mielikuvia ne herättävät minussa. Kertosäe syntyikin siinä siten aika nopeasti. Sanoitusten teema on sellainen, mistä en ole koskaan aiemmin sanoja kirjoittanut, loppujen lopuksi varsin Crowley-henkinen, mutta ei todellakaan erityisen esoteerinen. En nyt paljasta tässä, mistä sanat kertovat, jätetään lukijoille vähän keksimisen iloa.”
8. ”Nothing”:
”Tämä on aika perinteinen Noumena-biisi. Folkahtavat kitaramelodiat, akustiset kitarat ja maalailevat laulumelodiat kutovat varsin mahtipontisen kokonaisuuden. Teimme joitakin vuosia sitten pöydän tyhjennyksen: Olimme saaneet melkein levyllisen biisimateriaalia kasaan, mutta valtaosa siitä oli loppujen lopuksi aika heikkoa meidän standardeilla. Vain ”Sleep”, ”Only The Silent” ja ”Sundown” elivät tähän levyyn asti, ja osa niistä vielä reippaasti uudelleensovitettuna. Tämä biisi syntyi aika pian tyhjennyksen jälkeen, ja tavallaan tuntui ohjaavan meitä ja sävellystyötäni taas oikealle polulle. Sanoitukset käsittelevät jälleen kuolemaa. Punaisena lankana on se, kuinka kuolema koetaan ja mitä reaktioita se herättää niin henkilökohtaisella tasolla kuin myös uskontojen näkökulmasta. Suuri osa ihmisten uskonnollisuudesta liittyy mielestäni kuolemanpelkoon, ei voida hyväksyä sitä, että tämä on nyt tässä eikä mitään tämän jälkeen ole. Se sitten ilmenee erilaisina reaktioina ja tarpeena elää tietynlaisen mallin mukaan saavuttaakseen palkintonsa tuonpuoleisessa. Kuten bussimainoskampanja kertoo, lopettakaa murehtiminen ja alkakaa nauttia elämästä.”
9. ”Only The Silent”:
”Tämä on basistimme Hannun tekemä biisi. Hannu on säveltäjänä vähän kuin Antti sanoittajana, ihan hirveän paljon tavaraa ei sieltä suunnasta tule, mutta sitäkin parempaa silloin kun on tullakseen. Hannun mukaan biisi on ”neliminuuttinen turpaanveto-ralli, jossa tukka pölisee ja rässiliivit läpättää.” Tämä biisi on levyn vanhimpia, mutta sai lopullisen muotonsa vasta vähän aikaa sitten, kun sovitusvaiheessa uskallettiin ottaa vesuri kouraan ja karsia ihan urakalla. Meillä oli muutama vaihtoehto viimeiseksi levylle mukaan otettavaksi biisiksi, ja vesuroinnin jälkeen tämä oli ehdottomasti niistä vahvin. Sanoitukset jatkavat Hannun historiallisen aiheiden sarjaa; yksilön kohtalo on yleensä varsin karu totalitaristisen järjestelmän hampaissa.”
10. ”Season Of Suffocation”:
”Tämä on toinen levyllä olevista Hannun biiseistä. Lohduttomuudessaan kaunis doomailu esittelee uusia puolia Noumenasta: kun sävellys sitä vaatii, niin otetaan avuksi käyrätorvi, pudotetaan tempoa riittävästi ja kasvatetaan pituutta hosumatta. Biisi syntyi meille poikkeuksellisen pitkälle treenikämpällä. Koska asumme eri puolella Suomea, treenikselle tullessa biisit ovat sovituksellisesti aika pitkälle valmiita, ja keskitymme hiomaan nyansseja. Tämä biisi syntyi, kun Hannu esitteli uudet riffinsä, ja niistä kasautuikin biisi varsin nopeasti. Sanoituksiltaan kappale on osa Hannun historiakatsausta ja käsittelee holokaustia varsin eksistentialistisesta näkökulmasta.”
11. ”Sundown”:
”Vaikka ”Sundown” on myös varsin epätyypillinen Noumena-biisi, niin tavallaan se on osa loogista jatkumoa. Jokaisella levyllä olemme kokeilleet rajojamme ja venyttäneet niitä aina vaan pidemmälle myös puhtaampaan ilmaisuun. Ensimmäisen levyn ”Bleakest Essencen”, ”Absencen The Great Anonymous Doomin” ja ”Anatomy Of Lifen Through the Elementin” jälkeen luonnollista oli tehdä biisi, josta tiputetaan särökitarat kokonaan pois. Tämä on levyn vanhimpia biisejä ja itse olin valmis hylkäämään tämän. Muut jäsenet halusivat kuitenkin tämän mukaan. Alkuperäinen sovitus oli bändivetoisempi, mutta ei oikein toiminut, joten lähdimme kokeilemaan täysin akustista sovitusta. Viimeistään sen jälkeen, kun kokosimme palaset kohdalleen studiossa, olin todella tyytyväinen siihen, että tämä otettiin mukaan levylle. Yksi syy siihen, miksi halusin jättää tämän taakseni, oli se, että tein biisin aika vaikeassa elämänvaiheessa, eivätkä sanoitukset tuntuneet enää ajankohtaisilta. Kuitenkin kun ennen levyn nauhoituksia viimeistelin sanoituksia, pääsin takaisin siihen tunteeseen, mikä minulla oli aikanaan biisiä tehdessäni. Loppujen lopuksi tämä on hyvä muistutus menneestä ja tuo valaisevan tunteen, että nykyään elämäni on kaikin puolin parempaa. Tavallaan tässä on myös tahaton yhtymäkohta toisen bändini The Crescentin ”Risti”-levyyn. ”Death Walks With Me” päättyy teemaan ”minussa ei ole mitään hyvää”, millä sanoilla ”Ristin” avaava ”Vesper” alkaa. ”Vesperissä” peräänkuulutetaan puhdistautumista ja uudistumista, mikä on henkilökohtaisella tasolla minulle ”Sundownin” kirjoittamisen jälkeen tapahtunut.”
[mp3player width=425 height=344 config=fmp_jw_widget_config.xml playlist=noumena.xml]
Mainos päättyy