Ennakkokuuntelu: Sense of Fall – Fallen Statues (EP)

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 19.5.2015

Sense Of Fall Fallen Statues 2015Hämeenlinnasta ponnistava ja melodista death metalia tykittävä Sense of Fall julkaisee debyytti-EP:nsä ”Fallen Statues” toukokuun 22. päivä. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa haluaa nyt tarjota lukijoilleensa perjantaihin asti mahdollisuuden kuunnella yhtyeen tuoreen EP:n kokonaisuudessaan sivustollaan. Voit kuunnella EP:n tästä:

[mp3player width=425 height=344 config=fmp_jw_widget_config.xml playlist=senseoffall.xml]

 

Yhtyeen rumpali Janne Lukki ja vokalisti Anni Kujala avaavat taustoja EP:n takaa seuraavasti:

””Fallen Statues” esittelee bändin raskaampaa antia. Biiseihien haettu vaihtelevuutta ja yllättävyyttä, niissä liikutaan ääripäästä toiseen, raskaasta murjomisesta tiukempaan runttaukseen, vähän kevennetään tunnelmaa ja isketään vakuuttavilla synkänkauniilla melodioilla. Lyriikoissa kuljetaan koko maailmaa koskettavasta pahuudesta yksittäisen ihmisen tuskaan. Soundimaailmaan haluttiin luonnollisuutta, ja homma pidettiin mahdollisimman luomuna äänitysja miksausvaiheesta aina masteriin saakka.”

1. ”Misanthropy”:
”Levyn avaava ”Misanthropy”, on tunnelmaltaan ep:n ja oikeastaan bändin koko tämänhetkisen tuotannon synkintä antia. Rakenteeltaan massiivinen, raskas ja suht hidastempoinen, silti hyvin monipuolinen ja melodinen biisi, ja potkaisee levyn tiukasti käyntiin. Starttipaikalla myös loistavan intron ansiosta. Lyriikat on tehty biisin työnimen perusteella: maapallo voisi paremmin, jos ihmisiä ei olisi ja ehkä maailmanloppu tuleekin olemaan luonnonvoimien eikä ihmisen itsensä aiheuttama.”

2. ”Fallen Statues”:
Ep:n teknisin biisi. Tahtivaihtoja, koukkuja, tiukkaa runttausta, melodiaa ja kitarataituruutta sisältävä pesunkestävä melodeath ralli, esittelee bändin osaamista parhaimmillaan. Biisiaihio on lähtöisin basisti Peten näpeistä, joka muovautui ”pääsäveltäjä” Tonyn käsittelyssä ja kasautui viimeiseen muottiinsa koko bändin työstäessä sitä treeniksen uumenissa, juuri ennen nauhotuksien aloittamista. Tämä on myös sanoituksellisesti EP:n monimutkaisin ja täynnä symboliikkaa. Teksti kertoo vallankaappauksen jälkeisestä kapinasta ja siitä että kulttuuria ei voida tuhota koska tarinat jäävät elämään. Väliosan extraefektiksi tehdyn puheosuuden kanssa ilmeni pientä hankaluutta, bändin jätkien lausumistyylin nk.”rallienglantiin” taipuvuuden vuoksi. Muutamien yritysten jälkeen saatiin kuitenkin asiallinen otto, eikä jouduttu luopumaan tästä pienestä lisästä.

3. ”Flash Burns and Shadows”:
Bändin uusin biisi. Oli pitkään keskeneräisenä pöytälaatikossa odottamassa toimivan rakenteen löytämistä. Päämelodiaan oli vaikea yhdistää toimivaa säkeistöä ja väliosaa, joihin yritettiinkin monenlaisia variaatioita. Tämä oli jäädä kokonaan levyltä pois, mutta erinomaisten melodioiden takia biisi oli saatava levylle. Palaset saatiin kuitenkin loksahtamaan paikoilleen, ja onnistuttiin rakentamaan ehjä ja toimiva synkänkauniin melodinen biisi levylle. Biisissä operoidaan rankan tykityksen ja tarttuvien melodioiden kautta kevyempään tunnelmointiin ja takaisin, eli vaihtelevuutta ääripäästä toiseen. Lyriikoissa katsotaan maailmaa kriittisesti tuomiopäivän kellon silmin ja aihe sekä biisin nimi ovat löytyneet Hiroshiman pommituksesta kertovasta dokkarista.

4. ”What Lies Behind Lies”:
WLBL poikkeaa muista levyn biiseistä astetta kevyemmällä tunnelmalla. Tässä ei niin raskaissa vesissä soudeta, vaikka teksteissä kerrotaan salaisuuksien ja valheiden raskaasta taakasta. Biisi on jaettu kahteen osaan, aluksi fiilistellään tarttuvilla melodioilla ja puhtaalla laululla, sitten vaihtetaan taas synkempi vaihde silmään ja homma muuttuu reilusti evilimmäksi! Kuin kauhuleffa jossa alussa on vielä toivoa, mutta loppu onkin silkkaa teurastusta.

5. ”Shrivel”:
”Ep:n ”jyräbiisi” johon on haettu vähän groovempaa fiilistä. Jyräävien riffittelyiden alta paistaa kuitenkin bändille ominainen melodisuus, ja kontrasti on tässäkin vaihteleva fiilikseltään. On reipasta menoa ja meininkiä, mutta silti keskeisenä tekijänä on taas se synkkyys, jota tarjoillaan synkänpuoleisilla melodioilla ja teksteillä, joissa käsitellään ihmistä riuduttavaa tuskaa. Väliosan vokaaleihin haettiin vähän erilaista tyyliä, ja äijätkin pääsi taas ääneen pienellä ”mullikuoro” roolilla, hieman huvittuneena ns. puoliläpällä jätettiin huudahdukset raidalle, eihän näitä turhan tosissaan tarvitse aina vääntää. Lopun asiallisen kitarasoolon ja kertosäkeilyn jälkeen homma paketoidaan biisinja samalla ep:n päättävään outroon.”