Ennakkokuuntelu: SoulHealer – Bear The Cross
Kajaanilainen melodista metallia soittava Soulhealer julkaisee uuden ”Bear The Cross” nimeä kantavan albuminsa lokakuun 17. päivä Pure Legend Recordsin kautta. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa haluaa nyt tarjota lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella kyseisen albumin ennakkoon kokonaisuudessaan sivustollaan. Yhtyeen kitaristi Teemu Kuosmanen on avannut albumin kappaleita Kaaoszinelle seuraavasti:
1. Unleash The Beast:
Levyn avausbiisi ja sellainen rivakka ”Oksat pois -tykitys”. Alkaa Stratovariusmaisella kitarariffillä ja soolot lopuvat Helloweenmaiseen kansanmusiikkityyliseen tuplakitaratilutukseen. Tämä biisi valmistui ensimmäisenä uuden levyn biiseistä. Meille harvinaislaatuiset positiivissävytteiset lyriikat. Eihän sitä powermetal-duurikertsiä voi laulaa angstisilla sanoilla. Vai voiko muka?
”Opening song and a kinda ”in-your-face” type of tune. Starts out with a Stratovarius-ish guitar riff and the solos end in a Helloween-ish folk music double guitar swing. This song was the first to be ready for the album. Very rare positive lyrics for us on this one. You can’t have a powermetal chorus in a major scale with depressing lyrics. Or can you?”
2. Bear The Cross:
Kyseessä siis levyn nimiraita ja yhtä ilmiselvä kakkosbiisi kuin Unleash on ykkönen. Aika tyypillistä SoulHealeria melodioineen ja tarttuvine (?!) kertosäkeineen. Väliosa ennen nopeita sooloja on ehkä jotain velkaa Iron Maidenille ja Amorphikselle. Lyriikat jatkavat jossain määrin positiivisella linjalla. Pitäisiköhän tästä alkaa olla huolissaan?
Mainos päättyy
”The title track of the album, and quite as obvious second song as Unleash is the opener. Pretty typical SoulHealer with melodies and a catchy (?!) chorus. The middle section before the faster solos might owe something to Iron Maiden and Amorphis. The lyrics continue somewhat on the positive side of things. Should we start to worry?”
3. The Journey Goes On:
Tätä kappaletta hinkattiin porukalla kaikkein eniten ja tämä ehti olla vaikka mitä, ennen kuin saavutti lopullisen muotonsa. Taitaa olla levyn popeinta antia ja siksikin oiva videobiisi. Tytötkin saattavat tykätä.
”This one was worked on as a group the most, and there were many different arrangements before the final form. Probably the most “pop” song on the album and one of the reasons it makes a good video piece. Even girls may like this one.”
4. Fall From Grace:
Vahvalla kitarariffillä starttaava simppeli melodinen ja rivakka jyrä. Suoraviivaista menoa alusta loppuun. Yksi levyn kolmesta biisistä, joissa oikeastaan kaikilla oli sormensa pelissä ja tätä treenikämpällä palasteltiin porukalla aika hartaasti. Sisältää Jorin taideulvahduksen jokaisen kertosäkeen loppupuolella. Sen tunnistaa, kun kuulee. Jos ei tunnista, voi ottaa yhteyttä bändiin, niin kerrotaan se oikea kohta.
Mainos päättyy
”Starting with a strong guitar riff, simple, melodic and brisk. Straight forward from start to finish. One of the three songs on the album on which pretty much all the guys in the band have their fingers in the soup, and this one was put together in the rehearsal room very earnestly indeed. Includes Jori’s art howl at the end of every chorus. You’ll know it if you hear it. And if you cannot you can ask us, we’ll be sure to reveal it.”
5. Dead Man Walking:
Ensimmäinen paljastus ja makupala, joka päästettiin vapauteen antamaan esimakua tulevasta. Meinasi jäädä tekemättä ja olikin viimeinen biisi, joka valittiin mukaan. Kaikkien yllätykseksi saatiin toimimaan ja omasta mielestämme yksi levyn helmistä. Ehkä jopa uudentyyppistä ilmaisua bändiltä nimeltä SoulHealer. Joku on tämän yhteydessä maininnut Black Sabbathin Heaven and Hellin. No nämähän ovat kuulijan korvassa.
”The first song, a teaser, to be unveiled from the album to give some taste of what’s coming. We almost didn’t take this one on the album and it’s the last song chosen. Surprisingly to us all we made it work and it’s one of the gems on the album in our opinion. May be even some new kind of expression from the band called SoulHealer. Someone has mentioned Heaven and Hell by Black Sabbath in the same sentence with this song. Well it’s always subjective, these things.”
6. Thorns In My Heart:
Kappale, joka sai alkunsa kesken suihkun. Melodia alkoi pyörimään päässä ja oli pakko suihkusta sännätä tallentamaan melodia ja sanat puhelimen nauhurilla. Rauhallinen, mutta kuitenkin aika raskastunnelmainen biisi. Bändimme historian kummallisin rumpukomppi kuullaan tämän biisin introriffin aikana. Tottelee bändin sisällä nimeä Tesla-komppi.
Mainos päättyy
”A song that was started in the middle of taking a shower. The melody started rolling around in my head and I had to run to record the melody and lyrics in my phone. Peaceful, but yet pretty heavy atmosphere in this song. During the intro riff you can hear probably the strangest drum beat in the history of the band. Answers to the name Tesla beat within the band.”
7. The Viper´s Kiss:
Sai alkunsa äärimmäisestä vihan ja suuttumuksen tunteesta. Tuli sitten siinä tunnekuohussa kirjoitettua sanat varttitunnissa ja siihen tekaistua biisi ympärille sanoja tukemaan. Lopputuloksena Accept-henkistä ”Ei väistetä -rymistelyä” ja mullikuoroa kertosäkeessä. Näistä ainesosista on tämä pippurinen hevikeitos valmistettu.
”This one derives from the feeling of extreme hate and anger. The lyrics came about in fifteen minutes in the heat of the moment and the music around the lyrics to support them at the same time. The result: Accept “we’re not givig in” style and quireboys in the chorus. These are the elements for this peppery soup of metal.”
8. Blinded By The Light:
Jos Viper on Acceptiin kallellaan niin saattaahan sitä tästäkin biisistä jotain saksalaisten mestareiden vaikutteita löytyä. Ainakin kitarariffistä on joku viisaampi ollut löytävinään Balls To The Wall -viboja. No nämä vaikutteet eivät ikinä ole tarkoituksellisia, mutta jos Acceptia ja Maidenia on yli 30 vuotta kuunnellut niin väkisin sieltä saattaa jotain mukaan tarttua. Keskitempoinen aika raskasriffinen veisu. Sanat puhdasta epätoivoa ja ahdistusta. Yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyllä.
Mainos päättyy
”Now if someone thinks ”Viper” leans towards Accept, they might find some of this tune influenced by the German Meisters. At least the guitar riff has been said to have a certain “Balls To The Wall” vibe by a wiser dude. In any case these influences they’re never intentional but if you’ve listened to Accept and Maiden over 30 years it’s inevitable that something rubs on and is transferred to your songwriting. A mid tempo, pretty heavy riff song. Lyrics are pure desperation and despair. One of my personal favorites on the album.”
9. Revealed:
Levyn kummallisin kappale. Alkaa niin kuin Ace Of Spades ja kertosäkeen laulu loppuu iloiseen duurikolmisointuun. Ja jos lyriikoissa halutaan napsia stimulantteja ja tavata Möhköfantteja niin voi vain ihmetellä, että kuka näitä sanoja oikein kirjoittaa. Hyvin erikoista!
”The strangest song on the album. Starts off like “Ace Of Spades” and the chorus ends in a major triad. And if in the lyrics one wants to pop some stimulants and meet with Heffalumps you can only wonder who’s writing these lyrics. Very peculiar!”
10. Settle The Score:
Levyn päättävä ”eeppinen päätösraita”. Kuten aiemmillakin levyillämme, viimeinen biisi on vähän isompi ja moniulotteisempi verrattuna muihin kappaleisiin. Samin ja Janin jammailun tuloksena syntynyt kunnianosoitus Iron Maidenille varastamatta kuitenkaan mitään kuninkailta. On isoa kertosäettä, tunnelmallista väliosaa eteerisine sooloineen ja lopun vuorottelevat kitarasoolot näyttävät tien mahtipontiseen loppuun. Progeinta SoulHealeria ikinä kuitenkaan olematta tippaakaan progea. Ainoa vaihtoehto levyn päätösraidaksi.
Mainos päättyy
”The album closing ”epic last song”. Like on our previous albums the last song is a bit bigger and multidimensional compared with the other songs. Sami and Jani jammed this tribute to Iron Maiden together stealing however nothing from the kings. You got your big chorus, your atmospheric middle part with your ethereal solos and alternating guitar leads guiding the song to an epic ending. Probably the most progressive song SoulHealer’s ever done without being a bit progressive. The sole candidate for the closing song of the album.”
Ja siitä levy kuunteluun ja maanantainen aamukahvi kouraan: