Ennakkokuuntelu: Soulwound – Seeing Red
Vanhan liiton thrash metallia ja modernimpaa metallin ilmaisua yhdistelevä kouvolalainen Soulwound julkaisee uuden ”Seeing Red” nimeä kantavan albuminsa joulukuun 5. päivä Kanki Recordsin kautta. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa tarjoaa nyt lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella kyseisen albumin ennakkoon kokonaisuudessaan sivustollaan. Lue lisää kuunnellaksesi albumi kokonaisuudessasi sekä lukeaksesi yhtyeen kommentit levyn kappaleisiin liittyen.
Yhtyeen rumpali Janne Huusari kommentoi albumin kappaleita seuraavasti:
1. Bridgeburner:
”Levyn ainoa biisi, joka sävellettiin yhdeltä istumalta. Lähtöpisteenä toimi Ollin puoliläpällä luoma old school -riffi, joka päätyi säkeistöksi ja jonka ympärille sitten tipahteli muita osia lähestulkoon automaattisesti, kunnes kasassa olikin jo kokonainen biisi. Pieniä yksityiskohtia toki viilailtiin jälkikäteen, mutta rakenne ja osat napsahtivat kerralla kokoon. Päätimme melkein heti biisin valmistuttua että tässäpä meillä on ärhäkkä avaus levylle. Luu kurkkuun heti kättelyssä. Sanoissa viljellään hieman messiaanista kuvastoa, mutta kuten nimenkin pitäisi jo paljastaa, Jeesuksesta ei ole kyse. Kyse on ihmisestä, joka heittäytyy marttyyriksi, manipuloi ja syyttää aina muita omista ongelmistaan. Tarinaa elävästä elämästä.”
Mainos päättyy
2. Condemned:
”Vanha demobiisi, tunnettiin työnimellä ”Tekniset”. Ollin alkuperäinen demo kulki säkeistössä suoralla rokkikompilla, mutta vaihdoimme sen nopeasti humpaksi. Riffistä tehtiin samalla myös kimurantimpi, ja lopputuloksena onkin varmasti koko levyn vaikein säkeistö. Teemariffi ja säkeistö ovat Ollin demosta, muut osat syntyivät treenikämpällä jammailemalla. Bridgeä ei ole ollenkaan, vaan säkeistöstä hypätään suoraan kertosäkeeseen, jossa on melko gojiramaista runttausta. Väliosan rytmittelyn inspiraationa toimi niinikään Gojira, tarkemmin sanottuna Remembrance-biisin outro, ja Niko loihti sen päälle vahvasti Testamentilta tuoksahtavan melodian. Sanojen aihe ‒ järjestäytyneen uskonnon kritiikki ‒ on sieltä kliseisemmästä päästä, mutta jippo on siinä mistä näkövinkkelistä ne on kirjoitettu.”
3. Skin Machine:
”Lähtökohta löytyy suoraan Ollin demon nimestä ”Sepon Koira”, eli Sepulturan ja Gojiran latuja tässä hiihdellään. Lähes rokkaavaa menoa. Säkeistö ja etenkin bridge haiskahtavat Chaos A.D. -ajan Sepeltä, kun taas kertosäkeen rynkytysriffi on sitten sitä Gojiraa. Väliosa syntyi jammailemalla, ja siinä missä alkuperäisen demon väliosa oli polyrytmistä runttaamista, lopullinen väliosa sai triolitahdituksen ja muistuttaa lähinnä Leviathan-levyn aikaista Mastodonia, minkä lisäksi heitimme peliin vielä härskinpuoleista rytmi- ja kitarakikkaa. Ei tässä nyt kuitenkaan mitään rokkenrollia olla tekemässä, perkele. Kertosäkeen lauluvuorottelun idea taas on varastettu häpeilemättä Hatebreediltä. Sanat käsittelevät Pantera-henkisesti trendien seuraamista ja niiden taustalla jylläävää kaupallista koneistoa.”
4. Stranglehold:
”Keskitempojyräystä. Tätä tehdessä Ollilla oli vain kourallinen riffejä kasassa, ja aloitusriffi sekä väliosan ensimmäinen riffi ovat suoraan sieltä läjästä. Yritimme ensin kasata biisiä treenikämpällä, mutta sielläkin tulos jäi parhaimmillaankin epämääräiseksi. Jossakin vaiheessa sain sitten idean leikata aloitusriffin kahtia ja lisätä väliin suoraa demppikitaraa, jolloin lopputulos on jossakin Panteran ja Entombedin välimaastossa. Tästä tuli säkeistö, treeniksellä aluksi kaavailtu säkeistö siirtyi sitten bridgeksi, ja kertosäkeeksi muodostui demppaamaton versio aloitusriffistä. Olli kehitteli studiossa väliosan loppuun tahtilajista irtoavan kebab-fiilistelyn, joka kuulosti niin härskiltä että päätimme pitää sen. Artsilta taas meinasi loppua laulukopissa happi, ja nauroimme tarkkaamossa kun mies huusi väliosassa itsensä melkein hengiltä. Sanat näyttävät kertovan väkivaltaisesta parisuhteesta, mutta tämä on puhdas vahinko. Aiheena on itse asiassa alistuminen valmiiksi pureskeltuihin asenteisiin ja maailmankatsomuksiin.”
Mainos päättyy
5. Swine Orgy:
”Neljän ensimmäisen biisin aikana tempo laski tasaisesti, mutta kuvitteellisen vinyylin siirtyessä B-puolelle ruuvia kiristetään taas. Niko kaavaili biisiin alustavasti groovaavaa Harvester of Sorrow -komppia, mutta itse halusin tehdä biisistä silkkaa humppaa. Lopputulos on jossain näiden ääripäiden välimaastossa, ja säkeistöjen intensiteetti kasvaa koko ajan: ensimmäinen vedetään rokkikompilla, toinen humpalla ja kolmas tuplabasarilla. Myös bridget kasvavat kerta kerralta ja kolmannessa on kipeän kuuloinen kolmoisharmonia. Kertosäkeessä on kohtalaisen vittumainen rumpukomppi, ja väliosan rytmittely on silkkaa Fear Factoryä, mistä siirrytään maistuviin dödis- ja Stone-riffittelyihin. Sanoissa viljellään vanhaa kunnon herravihaa yritysjohtajia ja muita duunareiden kyykyttäjiä kohtaan.”
6. Suppression:
”Humpataan ja tanssataan! Levyn nopein veto, toinen vanha demobiisi. Tämä ralli syntyi melko perinteisellä tavalla: Nikolla oli säkeistöriffi valmiina, ja omasta pöytälaatikostani löytyi siihen oivasti sopiva takapotkuriffi, josta tehtiin kertosäe. Intromelodia kaivettiin myös allekirjoittaneen takataskusta, ja loput osat kasattiin treenikämppäjameilla. Niitä kertyikin sitten aikamoinen nippu, ja väliosan keskivaiheilla pääsimme toteuttamaan idean riffistä, joka irtaantuu rumpukompin suorasta tahtilajista. Sekä tämän että Condemnedin laulurytmitykset laitettiin uuteen uskoon alkuperäisversioista. Sanat hyökkäävät sensuuria vastaan, ja niiden piti alunperin olla vielä vulgaarimmat haistattelut, mutta oma ilmaisuni ei vain taivu ihan niin punk-henkiseen menoon.”
7. Soul Eater:
”Levyn kiistatta kokeellisin veisu. Lähtösykäyksenä toimi Ollin riffikansiosta löytynyt dissonanssimelodia, josta tehtiin biisin intro. Säkeistön alkuperäinen muoto liippasi vähän turhan läheltä Stonen Above the Grey Sky -biisiä, joten rytmitystä piristettiin hieman. Bridge puuttuu taas, kertosäkeessä rullataan hieman Pantera-henkisesti. Alunperin hyvinkin suoraviivainen väliosa sai purkutuomion ja tilalle rakennettiin hieman stam1namainen rytminytkyttely. Never a dull moment! Viimeisessä kertosäkeessä Artsikin pääsee huutamaan taas oikein antaumuksella. Sanat tulevat jälleen tosielämästä ja käsittelevät patologista narsistia. Olen erityisen ylpeä ideastani käyttää intron aikana otteita Alien-elokuvan repliikistä kuvaamaan narsistin sosiopaattista itsekkyyttä.”
8. Seven (All Hail the Tapeworm):
”Viimeistä viedään. Tämä on hyvin pitkälti Nikon äpärälapsi: miehellä oli valmiina suurin piirtein kokonainen biisi, jota sitten hieman jalostettiin sovittamalla ja soveltamalla. Bridge on mielenkiintoinen tapaus, sillä se kulkee normaalissa 4/4-tahtilajissa, mutta kuulostaa aivan joltakin parittomalta progetahditukselta. Vahinkoprogea! Väliosa alkaa hämäävällä siirtymällä 12/8-tahtiin, mistä siirrytään ihan tarkoituksellisella hämäyksellä takaisin 4/4-tahtiin. Kuvittelisin ensikuuntelun herättävän kuulijassa kyseissä kohdassa pienen mitävittua-reaktion. Outron idea syntyi Nikon demonstroidessa säkeistöriffiä Ollille hidastettuna ja päätös käyttää loppuhäivytystä hyvin pian sen jälkeen. Tarjoamme tuopin sille joka keksii mitä lopun syvyyspommijysähdykset itse asiassa ovat. Sanojen idea syntyi ihmiskunnan saavutettua seitsemän miljardin rajapyykin. Monet näkivät siinä jotakin juhlittavaa.”
Mainos päättyy
[mp3player width=425 height=344 config=fmp_jw_widget_config.xml playlist=soulwound.xml]
