Ennakkokuuntelu: The Undivine – ”Delusional Noise”
Lohjalainen thrash metallia ja death metallia keskenään yhdistelevä The Undivine julkaisee uuden ”Delusional Noise” nimeä kantavan albuminsa 4. päivä huhtikuuta Inverse Recordsin kautta. Kaaoszine yhteistyössä Inverse Recordsin kanssa tarjoaa nyt lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella albumin kokonaisuudessaan Kaaoszinen omasta playerista. Lue lisää kuunnellaksesi albumi sekä lukeaksesi kappaleiden merkitykset.
”Delusional Noisen” kantava teema on eri tasoiset mielenvikaisuudet, sekä niiden syyt ja seuraukset. En ole kuitenkaan tarkoituksella rakentanut mitään varsinaista maailmaa teksteilleni, vaan kokonaisuus rakentuu yksittäisistä paloista. Yleisesti en halua spekuloida tekstejä puhki, enkä niin tee nytkään. Kerron kuitenkin tarinan jokaisen tekstin takana. Levyn rakenne on jaettu kahteen osioon: Ensimmäisellä puoliskolla käsitellään mielenvikaisuuksia jotka ovat joko jonkin substanssin aiheuttamia tai pelon ja vainoharhaisuuden lopputuloksia. Toisella puoliskolla käsitellään ns. ”mekaanisia avaimia”. Mekaanisilla avaimilla avataan lopun portti. Loppu ei aina välttämättä kuitenkaan ole kuolema, vaan saattaa olla esimerkiksi ajanjakson loppu tai muunlainen muutos. Molemmille puoliskoille yhteistä on, että tarinoiden keskushahmot ovat mielenvikaisia mutta eivät itse näe itseään sellaisena, vaan ratkaisuina ongelmiin. Olivat ne sitten mitä tahansa.
1. Columbian Tie
Mainos päättyy
Tarinassa leikitellään sanalla ”tie”, joka tarkoittaa solmiota ja tasapeliä. Kolumbialainen solmio taas on varsinkin tuon maan kartellien välisissä selvittelyissä aikanaan käytetty teloituksen yhteydessä tehty viilto kurkkuun jonka aukosta vedettiin kieli ulos. Kappaleen tarinassa keskushenkilö on kokaiinin hallusinaatioissa ja kokee olevansa jumala joka polkee alempia ihmisiä hallitsemassaan paskassa maailmassa. Hallusinaatiot kääntyvät kuitenkin henkilöä itseään vastaan ja lopussa sanottu ”Shotgun and I are waiting for the demons to come in” viittaa tarinan lopputulokseen jossa hallusinaatiot pyrkivät lopettamaan isäntänsä kolumbialaisella solmiolla.
2. Satellite Monarchy
Tiedättekö sitä väkeä jotka uskovat, että kaiken takana on isompi salaliitto ja hammaspaikat toimivat antenneina yms? Tällainen on tämän tarinan henkilö. Foliohattu. Hän uskoo että pysymällä sisätiloissa ja virtuaalisessa kohdussa (internet) eivät shakaalit (NE = eli jokin valtaisa korporaatio joka jahtaa liikaa tietäviä. Illuminati.) pääse hänen jäljilleen. Sekoitin pakkaa lisäämällä toisena säkeistönä viestin NIILTÄ.
Seuraavassa pidetään hautajaiset jotta sielu pysyisi turvassa. Eli haudataan folioon käärittynä oma valokuva. (Perustuu siihen että on olemassa kansaa, jotka uskovat että valokuva vangitsee sielun.) Miksi folioon? 50-luvun sci-fissä ja kenties jo aiemminkin kirjoitettiin että folio eristää satelliittien säteiltä ja näin hallitus ei pääse pään sisään kertomaan mitä pitää tehdä ja miten elää.
Yksi monista käsitteistä elämään liittyen on teoria siitä että teitä ei ole olemassa. Ketään teistä. Että on vain minä ja te olette kaikki hallusinaatioita, jotka seuraavat perässä. Lopulta susia. Jos susille heittää raajan loppuvatko jäljet, vai haluavatko ne lisää?
No…miten on?
3.’Till Dreads Come Home
Mainos päättyy
Tämä on hyvin yksinkertainen pelosta ja sen lopputuloksesta kertova ralli. Kaikkea pitäisi tehdä mutta mitään ei uskalla. Sosiaalinen kammo ja lukuisat epäonnistumiset (You’re a failure in the art of compromise) muodostavat painavan taakan jota kantaa mukanaan päivästä toiseen. Tavallaan kappaleessa on positiivinen sanoma: ei ole mitään pelättävää kunnes pelot tulevat kotiin.
4. Seduction
Ihmisen ja ihmiskunnan viehätys. Me olemme massana tarkisteltuna täysin tunteettomia ja robottimaisia petoja, jotka tuhoavat kaiken tieltään. Silti yksilöistä löytyy upeita hahmoja joiden poistuminen hiippakunnasta aiheuttaa vahvoja tunteita ja kaipuuta. Ristiriitaista eikö? Aivan yhtälailla kun on väkeä jotka muka haluavat kuolla, mutta eivät tapa itseään tai koskaan järjestä itseään tilanteeseen jossa voisi kuolla. Vapaus on illuusio jonka rajat näkyvät silloin tällöin. Vapaus on vapautta niin pitkään kun toteutat sitä ilman että kritisoit järjestelmää.
Olemme valmiit myymään kaikkemme oman etumme nimissä. Toisaalta meille myös myydään. Sielun pelastusta ja hyvää jatkoa tuonpuoleiseen josta kukaan ei tiedä mitään. Jonka nimissä kuitenkin tapetaan. Seductionissa käsitelty mielenvikaisuus on laajempi koska se käsittelee meitä kaikkia. Rankasti yleistäen ja potkien raja-aitoja kumoon. Tämän ei ole edes tarkoitus olla mikään freudilainen syväluotaus ihmisen mieleen tai mitään muutakaan syvällistä. Tämä on yksi näkemys monista. Ei oikea eikä väärä. Vain kylmää havainnointia siitä lajista jota me edustamme. Joka on kaunis ja viettelevä, mutta myös äärettömän ruma ja tappava.
Aika loppuu mutta mikään ei kuitenkaan lopu. Lineaarinen aika on vain puite, ei varsinaisesti määräävä konteksti.
5. Landmine Marathon
Teet sitten mitä tahansa, ylpeytesi tuhoaa hyvänkin tarkoituksen silloin harvoin kun tarkoituksesi on ollut hyvä. Tämä ylilyöty ihmisyyden sapluuna liittyy ajatukseen jonka mukaan ihminen on aito heikoimmillaan. Kun ihminen tarvitsee apua tai on kuolemassa. Silloin kaikki naamiot väistyvät. Sympatia ei merkitse mitään. Vain asiaankuuluva pala petollisessa muka-tarpeessa jossa liitoksen tarve muodostetaan kuolleeseen. Keskittykää kaaokseen kun syvyys puhuttelee.
Pääseekö sielu vapaaksi kun mitään ei ole enää jäljellä? Onko sielua ylipäätänsä olemassa? He ottavat silmäni pitääkseen ne ja henkeni luodakseen idolin. Tuo lause liittyy yleiseen julkkis-palvontaan. Muistetaan vaikka väkisin vaikkei muistettavaa juuri edes olisi. Lopun paasaus kertoo sydämestäni suoraan juuri sen mitä tarkoitan. ’nuff said.
Mainos päättyy
6. The Walker Experience
Kenneth Bianchi. Sarjamurhaaja, joka syytti teoistaan toista persoonallisuuttaan, jonka nimi oli Steve Walker. Kun kaikki pimenee ja sumenee, astuu toinen persoonallisuus valtaan. Se voimakas hahmo joka vie henkiä ja valtaa enemmän tilaa jokaisella kerralla. Skitsofrenia on mielenkiintoinen alue juuri sen takia miten uhri/potilas tietää kyllä mitä on tapahtunut, mutta ei tunnista sen olevan osa itseään vaan osa jotain toista olemusta jota ei ole olemassakaan.
The Walker Experience on keskustelu kahden persoonallisuuden välillä. Kun luette sanat, tiedätte kyllä mitä siinä tapahtuu.
7. One Step to Parabellum
Ahdistus. Pillerit joiden pitäisi helpottaa ahdistusta. Jatkuva pakkosyöttö paremmista elintavoista. Koet olevasi häviäjä jatkuvasti, koska aina löytyy jokin artikkeli joka kertoo että juuri tekemäsi terveellinen asia olikin oikeasti väärin, aiheuttaa syöpää, lepraa ja peniksen kuihtumisen. Tämä on nykymaailma. Tai oikeastaan; maailma on aina ollut aivan samanlainen mutta välineet ovat muuttuneet. ”Pills can blur the edge but can’t take away the need to destroy”. Itse en käytä mielialalääkitystä, mutta tunnen monia jotka käyttävät. He eivät vaikuta voivan paremmin lopulta. Pahoinvointi löytää vain erilaisen polun.
Vain askel parabellumiin. Siistiin ja puhtaaseen ratkaisuun. Mutta tähtäin voi osoittaa ketä tahansa.
8. Balisong Flip
Balisong = perhosveitsi. Balisong flip tarkoittaa tilannetta jossa perhosveistä avataan ja suljetaan siten, kuten me kaikki niitä jenkkileffoissa ollaan nähty.
Kappaleen varsinainen ajatus on valta joka saavutetaan väkivallan kautta. Avain on veitsi. Se avaa ovia. Johonkin kuvitteelliseen tuntemukseen vallasta joka lopulta on hyvin heikoilla kantimilla ja valmis kaatumaan millon tahansa. Adrenaliini luo hetkeksi ajatuksen voitosta, mutta kuinka paljon täytyy ”voittaa” kunnes kaikki kaatuu niskaan? Kuinka kauan kestää verellä voitettu kunnioitus? Niin pitkään kunnes on itse uhri? Todennäköisesti.
”I can see my devil smile at me. In his hand he keeps a balisong…” Valta viekoittelee ja kutsuu. Kynnyksen yli ei tarvitse astua kuin kerran. Sen jälkeen rajoja ei enää ole. Mutta oletko onnellinen? Onko se todellisuus se mitä haluat? Haluatko olla murhaaja? Mieti hetki ennen kuin annat sunnuntai-misantroopin voittaa. Mitä ihan oikeasti ajattelet?
9. Delusional Noise
Primitiivinen lähestymistapa tuo meidät lähemmäksi oikeita tunteita. Tämä koettiin tätä nauhoitettaessa. En ole hetkeen kokenut olevani niin vapaa kuin tehdessäni tätä. Kaikki viha ja tuska. Kaikki ulos kerralla. Täynnä tunnetta. Toivottavasti se tuntuu myös kuuntelijalle asti.
[mp3player width=425 height=344 config=fmp_jw_widget_config.xml playlist=undivine.xml]
