Ennakkokuuntelu: Witheria – Devastating Return
Espoolainen metallia soittava Witheria julkaisee järjestyksessään neljännen albuminsa nimeltä ”Devastating Return” 30. päivä toukokuuta Violent Journey Recordsin kautta. Kaaoszine yhteistyössä Violent Journey Recordsin kanssa haluaa nyt tarjota lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella kyseisen albumin kokonaisuudessaan sivustollaan. Lue lisää kuunnellaksesi kyseinen albumi.
Yhtyeen vokalisti Tuberculosis kommentoi albumin kappaleita seuraavasti:
1. Mind Compressor:
Mainos päättyy
Rokkaava ja keskitempoinen biisi, joka on Witherian asteikolla melko tarttuva, vaikka ei perinteistä biisirakennetta noudatakaan. Biisi rullaa ja groovaa siinä määrin, että oli jo studioon mennessä aika lailla selviö, että tämä tulee olemaan levyn startteri. Sanoitukset ovat simppelit ja hieman kliseisetkin, eli sopii biisiin hyvin. Sovitus jättää kuulijan myös hieman nälkäiseksi,mistä on hyvä jatkaa eteenpäin uusiin svääreihin.
2. Passenger Of Thought:
Tämä oli yksi suosikkibiiseistäni jo melko varhaisessa vaiheessa levyn tekoa. Introkoukeroiden jälkeen säkeistöriffi jyrää kuin höyryveturi! ”There’s something in the water…” Kyllä! Kertsissä raskas jyräys vaihtuu hieman melodisempaan riffiin ja kertsin laulusovitus on varsin simppeli. Perusbiisin saappaissa tämäkään slaageri ei koko kestoaan pysyttele, vaan luvassa on maalailevaa kitarointia ja koukeroista C-osaa (vai mikä lie osa jo onkaan) ja lopuksi vielä palataan takaisin siihen mistä lähdettiin liikenteeseen. Erittäin onnistunut kokonaisuus, vaikka palaset onkin kuin eri puusta veistetyt. Monipuolinen biisi, joka kantaa koko kestonsa, kuutisen minuuttia.
3. Burnt To Ashes:
Hieman simppelimpi menovärssy, josta on erittäin hyvin tunnistettavissa bändin tyyli, ainakin jos edelliset levyt ovat tulleet tutuiksi. Tämä saattaa monelle muodostua lempikappaleeksi (hyi, mikä sana) jo ensi kuulemalta, koska tässä on jopa ihan oikea kertsi! Pääriffit ovat melko tarttuvia ja soolotyöskentely on hienoa. Mitäs sitä muuta tarvitaan hyvältä biisiltä? No tietysti muutama koukku ja sopivan kireä siima. Sanoitukset koostuvat kahdesta eri biisistä, jotka sittemmin päätin yhdistää. Joskus enemmän on enemmän.
4. Raft Of Desolation:
Tämä onkin sitten levyn rönsyilevin ja yltiöpäisin progepläjäys! Lappis on säveltänyt tälle levylle kolme kappaletta ja tässä hän heittää romukoppaan kaikki musiikkikappaleisiin liitettävät sovitukselliset itsestäänselvyydet. Lopputulos on yllättävän toimiva ja mielestäni tästäkin löytyy se punainen lanka, vaikka mitään varsinaista rakennetta ei biisissä olekaan. Biisi jyrää, poikkoilee, maalailee, repii naaman irti ja mitään ei ole tehtävissä. Positiivinen yllätys oli, että Klaus Flaming valitsi juuri tämän biisin radioon! Ja joku ulkomainen radiokin tämän jo pyöräytti. Ei voi siis olla sattumaa. Minäkin olisin tämän soittanut, ihan vaan piruuttani. Ja paranee vaan joka kuulemalta.
5. Some Wounds Will Not Heal:
Mainos päättyy
Markus teki tällekin levylle viiden muun biisin ohessa kolmen minuutin turboahdetun jyräyksen, joka on täynnä kiperiä tilanteita ja vaarallisia sooloja! Ai että! Tämä biisi on yhtä adrenaliinijuhlaa! Ja juuri kun luulit että pääsit pakoon, jalkaterä jääkin kiinni juurakkoon ja vedät turvat korpeen! Ai että!
6. Thrown Down The Well:
Tässä on hieman kolmijakoinen biisi! Säkeistössä on yhdistetty samassa riffissä rankkuus ja melodia, kertosäe on tarttuva ja hieman eeppinenkin ja sitten taas päädytään koukeroiseen väliosaan, jossa poukkoileva kitaratyöskentely yhdistyy Rob Diverin erittäin tyylitajuiseen rumputyöskentelyyn. Tämä kappale valittiin ensimmäiseksi näytteeksi levyltä, koska tässä yhdistyi monet bändin vahvuudet ja molempien kitaristien hienot soolot. Kaivossa on hyvä olla.
7. Toxic And Aggressive Growth:
Näitä hieman lyhyempiä värssyjä on säästelty tänne levyn loppuun näköjään. Tämä toiseksi viimeinen hitti-iskelmä on ehkä tarttuvin tällä kertaa. Rähjäävän säkeistön jälkeen ponnahtaa esiin tarttuva ja imelä kertosäe, jossa bändi kunnostautuu taas kerran ihan joukolla messuamaan, osittain vähän puhtaastikin siellä seassa. Tunnistettava Witheria-ralli se tämäkin, ja lopun kliimaksinomainen nostatuskin pysyy rankkana ja uskottavana. Vai pysyykö?
8. Back On Earth:
Me ollaan Witheria ja me tehdään mitä huvittaa! Ei ehkä ole suuri yllätys enää tässä vaiheessa, että levyn päättävä kappale on lähes 10-minuuttinen eepos, jonka sisällöstä ei voi olla kovinkaan varma ennen kuin levy on saatettu päätökseen. Tähän voisi luetella liudan genrejä, joita tämä saattaa tietyissä kohdin jonkun mielestä muistuttaa, mutta se olisi aivan turhaa. Päätöskappale on siis niin pitkä, koukeroinen ja monipuolinen, että se tekisi tästä jopa täysin yllätyksettömän päätöksen levylle, ellei mukana olisi selkeitä suvantokohtia ja jopa tunnistettavaa kertosäettä. Ollaan kuitenkin niin yllätyksellisiä, ettei sorruta tekemään tarkoituksenmukaista yllätyksellisyyttä, joka jo itsessään olisi vähemmän yllätyksellistä. Siinäpä purtavaa! Moniäänistä lauluakin tästä saattaa löytyä, jos oikein ottaa korvan kauniiseen käteensä. Joskus on hyvä herätä ja huomata olevansa taas maan kamaralla. Seuraavaan kertaan!
Ennakkokuuntelu on päättynyt!
Mainos päättyy
