Vuonna 2004 perustettu Enochian Theory julkaisee kolmannen, “Life… And All It Entails” -nimeä kantavan levynsä 2012 maaliskuussa. Bändin materiaali on progressiivisuuteen kallellaan olevaa melankolista metallia. Tummasävyisyys ja tulevaisuuden uhkakuvat ovat levyn kantavin teema. Kolmihenkisen bändin tukena levyllä on The Lost Orchestra -niminen kokonaisuus suorittamassa orkestraalisempaa antia. Tämä saa musiikin vivahteikkaaksi ja monipuoliseksi, vaikka levy eteneekin varsin verkkaiseen tahtiin.

Aloitusraita “This Aching Isolation” on melodisesti pehmeä lasku ihmismielen yksinäiseen puoleen. Tunnelma biisissä on haikean surumielinen, ja samalla linjalla jatkuu koko levy, vaikka toiveikkuuttakin löytyy sekä teksteissä että seesteisemmissä sävellyksissä. Tämä ilmenee jo toisessa biisissä “Hz”, joka on painottunut enemmän instrumentaaliin tulkintaan kuin sanoituksiin. Pituutta tällä tunnelmallisesti monivivahteisella, massiivisella biisillä on lähes seitsemän minuuttia. Siitäkin huolimatta se tuntuu loppuvan kesken, kun tunnelma vie mennessään.

Osa biiseistä on nimetty mielenkiintoisesti latinaksi. Tämä saa bändin vaikuttamaan varsin filosofiselta, ja tarkempi tutustuminen biisien lyriikoihin osoittaa aatokset oikeiksi. Biiseissä pohditaan ihmiselämän ja -mielen tummia sävyjä. Tämä jo itsessään tekee bändin vähintään mielenkiintoiseksi, kun kysymyksiä herättävät lyriikat ovat tätä nykyä valitettavan harvassa. Bändin lyriikat eivät tarjoa vastauksia kysymyksiin suoraan, vaan asioita jää pohtimaan itsekseen.

Osassa biisejä välähtelevät myös pitkälle teollistuneet tulevaisuudenkuvat; tämä teema ilmenee myös levyn kansitaiteissa ja varsinkin bändin kotisivuilla, joilla verkkokalvoille osuu suoria viittauksia esimerkiksi Illuminatiin. Biiseistä tämä tulee esiin varsinkin “Creatio Ex Nihilolla” ja “The Motives Of A Machinella”, joissa varsinaista lyriikkaa ei ole käytetty laisinkaan vaan biisit on tehty kuulostamaan lähes häiriöiseltä radiolähetykseltä, jonka tarkoitus on kertoa rappiotilasta. Tämä tuo mieleen Profane Omenin muutaman vuoden takaisen “Disconnected”-EP:n intron. Mutta tämän pidemmälle yhtäläisyydet näiden bändien välillä eivät pääse.

Vokalistin äänijänteet saattavat levyn mittaan olla koetuksella, kun biisit vaihtelevat varsin kirkkaista puhtaista vokaaleista melko brutaaliin murinaan. Kuitenkin pääasiallisempi paino tuntuu olevan soitannollisessa puolessa, ja sanoitusten on tarkoitus ilmeisesti lähinnä tukea sävellyksin luotuja kuvia. Kokeellisuus bändin tekemisessä on ilmeinen elementti olematta kuitenkaan itseisarvo, joka veisi huomion muiden osa-alueiden kustannuksella. Sävelkulut ovat mieleenpainuvia, ja hetkittäin huomaa vain sulkevansa silmät tuudittautuakseen melodioiden hyväilyyn.

Tästä hitaasta maalailusta tosin päädytään hetkittäin väkivaltaiseen säröön asti, mikä havahduttaa todellisuuteen varsin tehokkaasti. Bändi ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ristiriidassa itsensä kanssa, vaan herkät ja raskaat soundit täydentävät toisiaan. Levyn selvästi metallisin veto “For Your Glory, Great Deceiver” tuo mieleen Opethin raskaamman tuotannon, vaikka siinäkin kuullaan myös puhdasta vokalisointia. Rauhallisemmissa biiseissä on yhtäläisyyksiä myös Hurtin tuotantoon, joka myös pureutuu ihmismielen ja yhteiskunnan varjopuoliin.

Levy on verrattain pitkä: se sisältää 13 biisiä, 14 jos lasketaan mukaan ensimmäisen biisin alkuun liitetty intro “Zero Is Also A Number”. Yhteispituutta näillä biiseillä riittää lähes tunniksi. Kuitenkin musiikki on sen verran monipuolista, että levy ei pääse kyllästyttämään missään vaiheessa. Levy tuntuu nimensä mukaisesti kuvaavan elämää kaikilla sen eri osa-alueilla; se on tummaa, tunnelmallista ja miellyttävää, joskaan ei helppoa kuunneltavaa.

9/10

Kappalelista:
0. Zero is also a number
1. This Aching Isolation
2. Hz
3. Non Sum Qualis Eram
4. Distances
5. Inversions
6. Creatio Ex Nihilio
7. In Times Of Silence
8. For Your Glory, Great Deceiver
9. Nisi Credideritis, Non Intelligetis
10. The Motives Of The Machine
11. Singularities
12. Loves

http://www.enochiantheory.co.uk/

Kirjoittanut: Nina Hurme