”Ensi vuosi tulee olemaan tapahtumarikkain tähän mennessä” – haastattelussa 30-vuotisjuhliin valmistautuva Hootenanny Freaks

Kotkalainen rock-yhtye Hootenanny Freaks perustettiin alkuvuodesta 1997, ja vuosikymmenten mittaan matkan varrelle on mahtunut musiikkia, menoa, sekä merkkipaaluja. Yksi viimeisimmistä etapeista oli ”25th Anniversary Edition” -juhlajulkaisu, joka sisälsi kaksi kappaletta. Nyt yhtye pysähtyy katsomaan taakseen ja toki myös suuntaamaan katseensa kohti ensi vuoden juhlallisuuksia. Kaaoszinen spesiaalihaastatteluun saapuivat jututettaviksi kaksi Markoa, eli rumpali Kuurne ja basisti Leino. Lue alta, mistä kaikesta kaksikko avasi sanaisen arkkunsa!

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Teillä on pian 30 vuotta bändiuraa takana. Miten aika on mennyt, ja onko teillä jotakin erityisiä muistoja matkan varrelta?

Kuurne: Aika on mennyt nopeasti ja uskomatonta, että edelleen bändihommat tässä jatkuu! Silloin kun aloiteltiin, niin ei voinut kuvitellakaan, että näinä päivinä vielä paahdettaisiin menemään.

Leino: Hootenanny Freaks perustettiin tammikuussa 1997. Tai tavallaan jo joulukuussa 1996, mutta silloin bändillä ei vielä ollut nimeä, joten mennään virallisesti tuolla tammikuulla. Tarkkaa päivämäärää ei ole jäänyt mieleen… Mutta sen sijaan on jäänyt mieleen se valtava into, jolla yhtyettä perustettiin. Sanoin silloin Makelle (Kuurne), että ainakin yksi keikka on päästävä tekemään. Sehän päästiin, ja muutama muukin!

Kuurne: Se, mikä tässä on ehkä poikkeuksellista, niin ei ole pyöritelty muita bändejä tässä samalla. Paitsi silloin kun lähdin hetkeksi Kotkasta Espooseen, mutta käytännössä on ollut vain Hootenanny Freaks.

Leino: 2000-luvun taitteessa oltiin pienellä tauolla, kun Make otti hieman harha-askelia toiseen bändiin. Sieltä Hootenanny Freaks palasi takaisin ja samalla mukaan liittyi kitaristiksi Kemellin Esko. Eli hänkin on ollut bändissä jo 23 vuotta.

Kuurne: Näistä kaikista vaiheista ja paljon muusta voi lukea sitten ensi vuonna lisää, kun bändistä kertova kirja ilmestyy.

Leino: Kyllä, nyt ei ihan kaikkea paljasteta! Mutta onko mitään erityistä jäänyt mieleen: niin se 90-luvun loppu, kun bändi oli juuri perustettu. Opiskeltiin silloin Kotkan teknillisessä oppilaitoksessa ja bändi treenasi joka päivä. Toiset opiskelijat tekivät iltaisin opiskeluun liittyviä laboratoriotöitä, kun me taas menimme treenikämpälle. Bändi oli ykkösasiana mielessä. Siitä tuli hetkellisesti hieman huono omatunto, kun toiset tekevät kouluhommia ja me vaan soitamme rokkia. Kuitenkin valmistuttiin Maken kanssa koulusta ihan ajallaan!

Kolme vuosikymmentä yhteen summattuna

30 vuotta on pitkä aika ja siihen mahtuu mukaan kaikenlaista: mille on tuntunut käydä muistoja läpi kirjaa varten?

Leino: Kirjassa kerrotaan bändin tarina alkaen sieltä vuoden 1996 loppupuolelta – tai itse asiassa kirja alkaa jo paljon aikaisemmin! Se tulee kattamaan kaikki nämä vuodet aina ensi vuoden tammikuuhun saakka. Eli mitä kaikkea tässä tuleekaan vielä tapahtumaan, niin se laitetaan kirjaan mukaan. On ollut hauskaa muistella kaikkea tapahtunutta, varsinkin niitä alkuaikoja. On ollut paljon hienoja hetkiä, mutta toki niitä toisenlaisiakin.

Kuurne: Meitähän ei ole kukaan ollut ohjaamassa, vaan itse on kaikki tehty ja paljon opittu kantapään kautta. Se on samalla sellainen kasvutarina, eikä tässä olla vieläkään ammattilaisia! Mutta paljon on opittu matkan varrella.

Leino: Ja joka päivä opitaan lisää. Kuten Remu sanoi aikoinaan: harjoitustahan tämä vaan on. Yksi asia tässä on hienoa, tätä kautta on tavannut mahtavan määrän mukavia ihmisiä. Jollei bändiä olisi perustettu, niin olisi jäänyt paljon ystävyys- ja kaveruussuhteita solmimatta. Niistä monet kulkevat varmasti loppuun saakka mukana.

Kuurne: Tämä on totta.

Leino: Tottakai on ollut aika työlästä saada kaivettua kaikki muistojen arkistoista, mitä haluaa kirjassa kertoa. Paljon on ehtinyt unohtua, mutta onneksi on oltu tässä kahdestaan muistelemassa. Toinen on muistanut jotain ja toinen on sitten täydentänyt. Joten niistä on saatu aika ehyt tarina kerrottua.

Kuurne: Tästä tulee se runko kirjan pohjaksi ja siitä sitten lähdetään hakemaan keitokseen mausteita lisää.

Leino: Mukana on muitakin muistelijoita kuin vain me kaksi. Näitä 2010-luvun jälkeisiä muisteluita on helpottaneet paljon erilaiset WhatsApp-ryhmät. Niitä läpikäydessä on tullut mieleen paljon asioita, joita ei olisi muuten muistanut kuuna päivänä.

Kuurne: Niistä saa sitä sielunmaisemaa, missä on milloinkin menty.

Leino: Mutta kaikki sitä ennen tapahtunut on pitänyt kaivaa omasta pääkopasta ja niistä harvoista jäljelle jääneistä dokumenteista. Silloin ei ollut hirveästi vielä digitalisaatiota, joten esimerkiksi valokuvatkin ovat negatiiveilla. Niitä on nyt tullut käytyä läpi, koska kirjaan halutaan paljon värikuvia. Onneksi on sentään ollut filmikamerat silloin!  Sekä oltiin ehkä aikaamme edellä, kun videoitiin sen aikaisilla videokameroilla useampi keikka. Toki laatu on mitä on, mutta ne ovat olleet myös mahtavia aikamatkoja.

Vaikuttaa sille, että sieltä on kunnon paksu opus tulossa?

Leino: Kyllä. Vaikka tätä on tehty vain harrastuksena, niin ei näitä vuosikymmeniä saa kovin lyhyesti kerrottua. Tarinaa, sekä kuvia on paljon ja koetetaan ainakin ne tärkeimmät lukijaa kiinnostavat tarinat tuoda esiin. Eikä kerrota pelkkää voittokulkua, vaan enemmänkin sitä, miten haastavaa on tällaisen pienehkön, nollasta liikkeelle lähtevän bändin taival. Onnistumisien vastapainoksi on ollut melkoista suossa tarpomista.

Kuurne: Ja miten aina joku onnistuminen on ruokkinut sen ehkä jo hiilloksella olleen liekin uuteen roihuun.

Leino: Välillä on meinannut liekki sammua tai pää mennä pinnan alle, mutta sieltä on aina noustu.

Kuka tämän kirjan kirjoittaa?

Leino: Kirjoittajana toimii Sanna-Leena Lapinoja, paremmin ehkä tunnettu taiteilijanimellään Tatta LO. Hän on juuri täydellinen kirjoittaja tälle kirjalle.

Kuurne: Hänen kynästään syntyy todella värikästä kieltä. Hänen käyttämänsä kielikuvat ja kirjallinen ilmaisu muutenkin on todella makeaa. Se tekee todella suuren osan tuohon kokonaisuuteen.

Leino: Kirja on kirjoitettu Tatan tyyliin ja se imee kyllä mukaansa – ilman, että asioita olisi väritetty!

Kirjahan on ollut pitkä prosessi. Kun joskus sattui jotain oikein hienoa tai sitten päinvastoin, niin vitsailin Makelle, että tästäkin kerrotaan siinä kirjassa. Sitten huomasin, että näitä tapahtumiahan on jo aika paljon. Ajattelin aluksi kirjoittavani kirjan itse, mutta lopulta tajusin, että parempi etsiä joku muu se tekemään.

Kun tämä 30 vuoden merkkipaalu alkoi lähestymään, niin Maken kanssa ruvettiin puhumaan, että eikö olisi nyt oikeasti sen kirjan aika. Siitä se sitten lähti liikkeelle, ja aika nopeasti löytyi Tatta mukaan. Vitsistä se ajatus lähti ja nyt se on totisinta totta.

Kuurne: Se oli aina niin sanotusti luku kirjaan, kun jotain tapahtui.

Kohti kansainvälisiä keikkoja

Ja paljon ehtii tapahtumaan vielä, ennen kuin kirja ilmestyy. Siitä puheen ollen: tehän olette lähtemässä ensimmäiselle brittikiertueelle nyt maaliskuussa?

Leino: Ulkomaan keikat on olleet yksi asia, mitä on haluttu saavuttaa ja nyt se on toteutumassa. Meidän kanssa samalla kiertueella 5.–7. maaliskuuta ovat WEBB, Meloco, sekä Fall From Ruin.

Kuurne: Ulkomailla keikkailu voi jonkun mielestä tuntua hyvin simppeliltä asialta, että sen kun menee vaan, mutta ei se nyt ihan niin ole. Kyllä se vaatii paljon työtä ja vähän onneakin mukaan, että asiat etenevät oikeaan suuntaan. Puhutaan kuitenkin viidestä henkilöstä, jolla on se muukin elämä ja näiden kaikkien asioiden saattaminen yhteen ei ole helppoa. Mutta nyt saa tämänkin kokemuksen sitten kokea!

Leino: Sitä odotetaan kyllä innolla, koska ulkomaat ovat vielä valloittamatta. Tosin on sitä jo hieman harjoiteltu, kun on useampana kesänä keikkailtu Ahvenanmaalla.

Onko joku aivan erityinen juttu, mitä odotatte näiltä brittikeikoilta?

Kuurne: On mielenkiintoista nähdä, että miten britit ottavat tämän meidän härmärockin vastaan ja kuinka se uppoaa. Siinä samalla kiertueella on vähän tiukempaa pumppua mukana, ja sitten me tulemme meuhkaamaan tällaista härmän räimettä. On hauska nähdä, miten se tänä päivänä uppoaa porukalle – ja uskon, että uppoaa.

Leino: Normaalistihan me keikoilla soitetaan myös joitakin covereita, mutta nyt setti koostuu pelkästään omista biiseistä. Digitaalisilta alustoilta, kuten Spotifysta ja YouTubesta on saatu pientä esimakua siitä, että kyllä meidänkin musiikkia maailmalla kuunnellaan. Ei missään isossa mittakaavassa, mutta meille merkittävässä. Siellä on kuitenkin kymmeniä, ellei satoja kuuntelijoita. Jää nähtäväksi, miten meidät otetaan livenä sitten vastaan.

Kuurne: Livenä Hootenanny Freaks on kuitenkin parhaimmillaan, joten uskon että tulee uppoamaan.

Suomessa on ilmeisesti keikkoja myös?

Leino: Kyllä, on varmistuneita keikkoja ja myös sellaisia, joissa ei ole vielä päivämäärää sovittu. Kun Briteistä palataan, niin meidät voi nähdä 25. huhtikuuta Pub 23:ssa Kouvolassa ja 30. huhtikuuta Loviisassa Cafe Keiliksen vappubileissä. Nämä ovat jo julkisia, ja lisää kerrotaan sitten hieman myöhemmin.

Uutta musiikkia tulossa

Tuleva juhlavuosi ei rajoitu pelkästään kirjaan, vaan sieltä on tulossa myös uusi albumi: milloin tätä voidaan odottaa ja ennen kaikkea, milloin kuullaan esimakua?

Leino: Tällä hetkellä on jo yksi biisi hyvin lähellä valmista, enää pieniä mausteita laitetaan paikoilleen. Parhaillaan mietitään sille julkaisuajankohtaa. Ajatuksena on, että tänä vuonna tulee vähintään se yksi single, ja sitten albumi viimeistään ensi vuoden alussa.

Kuurne: Tämä on se karkea suunnitelma, millä mennään. Toivottavasti päästään loihtimaan siihen vielä musiikkivideo kylkeen. Tämän kokoiseksi bändiksi on saatu tehtyä tähän mennessä melko laadukkaita videoita ja haluttaisiin ilman muuta jatkaa tätä perinnettä. Sekin on hyvin omanlaisensa ja mielenkiintoinen maailma.

Leino: Uskon myös, että jonkinlainen video tehdään. Tuleeko se sitten tästä singlestä vai jostain muusta biisistä, niin se jää vielä nähtäväksi. Vuodesta 2017 on kuitenkin näitä videoita tehty, eli aina kun uusi julkaisu on tullut, niin sieltä on tehty vähintään se yksi video.

Kuurne: Ja ne eivät ole mitään roiskaisuja kännykkäkameralla ilman mitään ideaa. Ne ovat mietitty tyyliltään sopivaksi ja toteutettu ammattilaisen tai vähintään puoliammattilaisen kuvaamana.

Leino: Musiikkivideoilla on kuitenkin oma fanikuntansa samoin kuin fyysisillä julkaisuilla, oli ne sitten vinyyleitä, c-kasetteja tai CD:tä. Niistä kun tulee käsiin jotain konkreettista, mitä tutkia. Toki niiden markkinoinnissa ja myynnissä on oma hommansa, etteivät jää käsiin, mutta hyvin on siinäkin onnistuttu. Useampi meidän CD-julkaisuista on myyty loppuun jo kauan sitten. Toki ne ovat olleet pieniä painoksia, mutta kuitenkin.

Lisäksi soitamme ainakin yhden juhlakeikan jossain päin pääkaupunkiseutua. Se tulee olemaan hieman spesiaalimpi ja sinne on suunnitteilla muitakin bändejä, sekä ohjelmaa. 1990-luvultahan ei ole julkaistu mitään virallista, mutta arkistojen kätköistä paljastui vanha c-kasetti. Se on toimitettu Katajan Markolle Magnusborgin studioille Porvooseen, ja hän kertoi, että siitä saadaan julkaisukelpoinen. Eli jotain hyvin vanhaa liveä tulee myös ensi vuonna julkaisuun. Odotan sitä innolla! Sieltä sitten selviää, mistä on aloitettu ja mihin tänä päivänä on päädytty. Kuulija voi itse analysoida, että mihin suuntaan on menty. Joka tapauksessa siitä kuulee sen valtavan palon, tahdon ja innon, millä tähän bänditoimintaan on lähdetty.

Ensi vuosi tulee siis olemaan tapahtumarikkain tähän mennessä. Huomisesta kun ei koskaan tiedä, joten nyt on hyvä välipysäkki juhlistaa menneitä. Toki matka jatkuu eteenpäin.

Kuurne: Juuri näin.

Kuvailkaa bändiä muutamalla sanalla?

Leino: Sanoisin periksiantamaton. Tässä on kuitenkin nyt 29 vuotta pistetty menemään ja vielä jatketaan.

Kuurne: Sanoisin että tämä on elävää, räjähdysvaarallista ja siltikin hyväntuulista.

Leino: Luin kerran eräästä levyarviosta, että Hootenanny Freaksin musiikissa haisee rasva, pakokaasu ja hiki. Se kertoo aika hyvin tästä meidän musiikista! Ehkä ei tänä päivänä voi puhua enää äijärockista, mutta tällaista perinteistä motoristien ränttätänttää. Sitä on aina tehty ja tullaan tekemään, kuitenkin niin, että se sopii kaikille. Ei ole hirveitä koukeroita, joita pitää useamman kerran kuunnella, että pääsee kärryille.

Paljon kiitoksia teille molemmille! Mitä terveisiä teillä olisi lukijoille?

Kuurne: Kuunnelkaa musiikkia ja käykää keikoilla. Sekä pitäkää toisistanne huolta!

Leino: Uskomatonta, mutta totta: minulla oli täysin samat terveiset kirjoitettuna muistiin – eli mennään niillä.

Hootenanny Freaks on:
Marko Kuurne – rummut
Marko Leino – basso
Esko Kemell – kitara
Aapo Häyrinen – kitara, koskettimet
Arttu Kettunen – laulu

Tutustu bändin meininkiin lisää näistä linkeistä: viralliset sivut, Facebook, Instagram, YouTube