Ensiesiintymisiä Night Shall Drape Usilta ja Vultyriumilta, pörinää Archgoatilta ja outoa ambienttia Old Towerilta – Steelfest-raportti osa 2/3

Vuoden 2025 festarikesä on virallisesti avattu, kun toukokuun 15.-17. päivä Hyvinkään Villatehtaalla raikasi Steelfest Open Air. Edellisenä päivänä todistettiin äärimmäisen aggressiivista show’ta Aura Noirilta, outoja rituaaleja Hellwind-Vritrahnilta ja tiukkaa black metalia Puolasta Arkonan ja Deus Mortemin tarjoamana. Tunnelmia ensimmäisen Steelfest-päivän meiningeistä voit lukea täältä. 

Toinen festivaalipäivä valkeni aurinkoisena ja muistutti lähes jopa kesää. Taisivat eilinen Taaken keikka ja Ale Pubissa järkätyt afterit viedä festarikansalta voimia, sillä ennen porttien aukeamista paikalla ei ollut kovin montaa ihmistä. No, ehkä Absun erikoiskeikka, Archgoat ja Sargeist houkuttelevat ihmisiä kohta paikalle. 

Toisen Steelfest-päivän käynnisti vuonna 2022 perustettu Vulkan Grit, joka on siis suhteellisen tuore ilmestys skenessä. Tämän ryhmittymän musiikillinen ulosanti kumartaa aika vahvasti vanhan Immortalin suuntaan, mikä toimi yllättävän hyvin livenä. Yleisöä ei keikan alkaessa ollut kuin kourallinen, mutta tämä ei onneksi näyttänyt bändiä haittaavan. Vulkan Grit pisti pystyyn kunnon black metal -show’n, ja upeaviiksisen laulajan välispiikit oikein hohkasivat pahuutta. 

Sisälavan päivän ensimmäinen esiintyjä olikin jälleen harvinaislaatuisempi tapaus tällä festarilla. Etelä-Koreasta asti saapunut Biological Warfare tarjoili festivaaliyleisölle noisegrindin ja black metalin sekoitusta. Tämä varsin mielenkiintoinen yhdistelmä kuulosti juurikin siltä, mitä näiden kahden genren sekoitukselta voi odottaa. Lavalla oli rummut, basso ja ilmeisesti jonkinlainen syntetisaattori ja näiden soittajina kolme heppua kommandopipot päässä. Tätä pörinäpainotteista meininkiä katsoin parin biisin verran ja totesin, ettei tämä bändi kyllä nyt oikein itselleni lähtenyt. Tosin tätä parempaa lääkettä krapulaan saa hakea.

Warmoon Lordin entisen nokkamiehen The Vultyrianin oma yhtye Vultyrium veti tämän vuoden Steelfestissä ensimmäisen live-esiintymisensä ikinä. Barbaarista, keskiaikasävytteistä black metalia tarjoileva bändi aloitti settinsä aikataulusta myöhässä, mutta korvasi myöhästymisensä loistovedolla. Rumpalilla ainakin tuntui olevan soittovoima kunnossa, sillä virveliä hakattiin paikoin kuin viimeistä päivää (välillä vähän liiankin lujaa) ja tuplapedaalit saivat kyllä kyytiä. Vaikka kyseessä olikin tämän ryhmittymän ensimmäinen live-esiintyminen, pesi se silti ulkolavan korkanneen Vulkan Gritin esityksen ihan täysin!

Vuonna 2021 comebackin tehnyt turkulainen Nightside oli ehdottomasti yksi päivän yllättäjistä. Yhtyeen toimittama black metal tuntui livenä taipuvan yllättävän hyvin, mikä välittyi etenkin “Call To War” -biisin aikana. Sisällä oli aivan laittoman vähän yleisöä katsomassa tätä, mutta ehkä kesäinen ilma houkutteli enemmän nauttimaan auringonpaisteesta kuin tiukasta black metal -meiningistä sisätiloissa. Vikana biisinä kuultiin Nightsiden versio Slayerin “Seasons In The Abyss” -kappaleesta, joka oli varsin mainio esitys kyseisestä klassikosta. Olisivat kyllä voineet soittaa mieluummin omia biisejään, kun heillä kuitenkin niitä on – toisin kuin eräillä muilla bändeillä, jotka soittavat täällä (köh, Vultyrium ja Hellwind-Vritrahn, köh).

Myös toinen ensiesiintyminen koettiin tämän vuoden Steelfestissä, kun vuonna 2023 perustettu Night Shall Drape Us valtasi ulkolavan. Vaikka bändi on uusi, ovat sen jäsenet niin sanotusti black metal -veteraaneja. Kyseessä on siis mm. Hornasta tutun LRH:n eli Lauri Rytkösen oma projekti, joka kieltämättä muistuttaa viime vuonna Steelfestissä soittanutta Chamber Of Unlightia. Eikä mikään ihme, sillä molemmissa yhtyeissä pyörii samoja jätkiä. 

Night Shall Drape Us julkaisi viime vuoden huhtikuussa debyyttialbuminsa “Lunatic Choir”, joka odotetusti saatiin kuulla kokonaisuudessaan tällä keikalla. Vaikka kyseinen pitkäsoitto ei missään nimessä ole huono, heräsivät sen kappaleet kuitenkin täysin uudella tavalla henkiin live-esiintymisen myötä. Tämän keikan jälkeen tulen aivan varmasti fiilistelemään “Lunatic Choirin” biisejä uudella innolla. Suosittelen erittäin lämpimästi tsekkaamaan Night Shall Drape Usin elokuussa Hellsinki Metal Festivaleilla!

Korgonthurusin keikka oli yksi perjantain odotetuimpia itselleni, mutta selkeästi myös muulle festariyleisölle. Hyvin nimittäin tuntui olevan porukkaa ennen keikan alkua lavan läheisyydessä ja eturivi oli täynnä jo hyvissä ajoin. Legendaarisen Corvuksen vetämä Korgonthurus esitti monia klassikoitaan, kuten “Riivattu” ja “Puhdistuksen Tulet”, ja nehän muuten toimivat! Viime vuoden Steelfestissä Hornan kanssa juhlakeikan vetäneen Corvuksen vokaalit raikuivat upeasti, ja yhtyeen välittämä melankolisuus kolisi hyvällä tavalla yleisöön asti. Erittäin kova keikka, ettenkö sanoisi. 

Meditaatiohetken kiireisen festivaalin keskelle meille tarjosi Old Tower, joka toi mukanaan Steelfestin ohjelmistoon hieman dark ambientia. Suoraan sanottuna en oikein tiennyt mitä odottaa, ja yleisön hämmentyneistä ilmeistä päätellen eivät kyllä muutkaan tienneet. Lavalla oli lakanalla peitetty iso möhkäle, jonka päällä hengaillut The Specter soitti oletettavasti jonkinlaista syntetisaattoria ja välillä höpisi jotain mikkiin. Musiikki itsessään kyllä muistutti enemmänkin keskittymisen tueksi tuotettavaa taustamusiikkia, enkä oikein saanut tästä koko konseptista kiinni. Hieman outo valinta Steelfestin line uppiin, mutta toivottavasti muut saivat tästä enemmän irti. 

Vähintäänkin erikoisen ambient-kokemuksen jälkeen ulkolavalla meuhkasi Singaporesta asti Hyvinkäälle saapunut Impiety. Tämä pitkän linjan black/death metal -yhtye saapui pahuutta uhkuvan alkunauhan saattelemana lavalle ja tarjoili meille 45 minuutin setin raivokasta kuolonkatkuista metallia. Keikalla kuultiin muun muassa “The Scourge Majesty” ja “Chrisfuckingchrist”, jotka tuntuivat uppoavan loistavasti yleisöön. Vaikka Impietyn keikka sisälsi tältä yhtyeeltä perusvarmaa suorittamista, jäi se kuitenkin valitettavasti muiden festareilla soittaneiden bändien varjoon. 

Päivän toinen yllättäjä oli Ukrainasta alun perin oleva ja nykyään Puolan puolella vaikuttava Severoth, enkä voi hehkuttaa tarpeeksi, miten huikean keikan tämä yhtye veti! Severothin tummanpuhuva ja tunnelmoiva black metal meni kyllä suoraan ihon alle, ja esimerkiksi todella kaunis melodinen “Sunrise Will Come” meinasi nostaa kyyneleet silmiin. Sisälavan siniset valot ja savukone tukivat Severothin luomaa mystistä ilmapiiriä, ja yhtyeen välittämät kauniit melodiat tanssivatkin upeasti hallissa. Vaikka Severothin genreksi määritelty atmosfäärinen black metal saattaa kuulostaa hurjan monimutkaiselta, Severoth todisti, että tämän genren sisällä siitä voidaan saada jotain todella kaunista. Tässä oli ehdottomasti yksi tämän vuoden Steelfestin kovimmista vedoista!

Steelfestin viimeisiä lisäyksiä tämän vuoden kattaukseen oli kotimaisen Archgoatin ohella islantilainen Misþyrming. Onnistuin viime vuoden Steelfestissä missaamaan tämän yhtyeen keikan, mutta jälkikäteen kuulin pelkästään positiivista hehkutusta. Pakko kyllä todeta, että Misþyrming nosti tämän vuoden esiintymisellään sen kuuluisan riman äärimmäisen korkealle, ja muiden Steelfestin bändien on paras skarpata. Se bändistä välittyvä raivo ja energia jättivät nimittäin aivan sanattomaksi. Yleisö oli aivan täysillä mukana koko keikan ajan, eikä mikään ihme: koko bändi laittoi 110% likoon ja lavalla riehuttiin kuin viimeistä päivää. Laulaja-kitaristi Dagur Gíslasonin örinät olivat huikeat, mutta kun kitaristi Tómas Ísdalin ja basisti Gústaf Evensenin örinät saatiin siihen mukaan – ei voi muuta todeta kuin voi Saatana sentään. Minun puolesta Misþyrming saisi tulla myös ensi vuonna Steelfestiin esiintymään!

Sisälavalla saatiin todistaa yhtä suomalaisen black metalin kulmakiveä, kun Sargeist aloitteli omaa settiään. Vuoden 2023 syksyllä yhtyeen riveissä koettiin muutoksen tuulia, kun solistina toiminut Profundus, basisti Abysmal ja rumpali Gruft lähtivät Sargeistista. Herrojen tilalle saatiin basistin paikalle jo aikaisemmin päivällä Night Shall Drape Usin kanssa esiintynyt Spellgoth ja rumpujen taakse Nur-i-siyah. Profunduksen suuret saappaat puolestaan siirtyivät kitaristi Shatraugille. Livevedon perusteella on todettava, että ilman Spellgothin taustalaulutukea Shatraug olisi luultavasti jäänyt solistin roolissa Profunduksen varjoon. Muuten Sargeist ei kyllä pettänyt ja yhtye veti äärimmäisen kovan keikan. Hymy nousi välittömästi huulille, kun “Satanic Black Devotionin” intro lähti soimaan. 

Ulkolavan perjantain päätti yksi koko festivaalien odotetuimmista akteista, nimittäin Archgoat. Jos odotukset tämän yhtyeen kohdalla olivat korkealla, niin ne kyllä ylitettiin todella kirkkaasti. Keikalla saatiin kuulla uskomattomia liveversioita mm. “Nuns, Cunts & Darkness”- ja “Messiah Of Pigs” -kappaleista. Yhtyeen välittämät riffit olivat ilkeitä, blast beatit tykittivät ja laulu murisi komeasti. Archgoat nousi kyllä heittämällä yhdeksi koko festareiden kovimmista esiintyjistä.  

Perjantain viimeiset rähinät festivaalikansalle tarjosi Absu, jonka nokkamies Proscriptor McGovern on yhdistänyt voimansa lauantaina esiintyvän Zemialin kanssa. Kyseinen ryhmittymä tarjosi todella spesiaalin keikan, kun tämä poppoo veti Steelfestissä “The Sun of Tipharethin” 30-vuotisjuhlakeikan. McGovern otti väistämättä yleisön haltuun jo keikan ensisekunneilla huikealla lavaesiintymisellään ja piti tästä tiukasti kiinni keikan loppuun asti. Zemialin tyypit eivät kuitenkaan jääneet taustatanssijoiksi, vaan show oli selkeästi yhteinen. 

Steelfestin toinen päivä on ohi, ja selkä sekä jalat ovat sanoneet sopimuksensa tältä päivältä irti. Viimeisinä julkistuksina näille festareille kiinnitetyt Archgoat ja Misþyrming olivat myös ehdottomasti päivän kovimmat. Severoth ja Nightside puolestaan olivat selkeästi päivän yllättäjät – ja no, Sargeist ja Night Shall Drape Us nyt toimivat aina. Tästä on hyvä jatkaa kohti päätöspäivää!   

Teksti: Tia Salmela

Kuvat: Siavash Aryanfard