Ensiferum on yksi kotimaamme suosituimpia yhtyeitä niin täällä kuin ulkomaillakin, eikä syyttä: heidän repertuaariinsa sisältyy jo kunnioitettava määrä ensiluokkaista folk metalia ja toimivatpa he kyseisen genren uranuurtajina ja suunnannäyttäjinäkin. Yhtyeen diskografiassa on useita klassikoiksi luokiteltaviaa sävellyksiä, mutta myös jonkin verran itsensä toistoa ja keskinkertaisuutta.

Itselleni ”Victory Songs” on se Ensifrum-levy, jonka ylittänyttä yhtyeen tuotannosta ei löydy. ”Victory Songs” on lähes täydellinen eeppinen kokonaisuus. Pari myöhempää levyä eivät ole vakuuttaneet läheskään samalla tasolla, vaikka muutamia loistavia biisejä sisältävätkin, joten odotin ”One Man Armya” hieman ristiriitaisin tuntein.

Levyn aloittaa eeppisen hyväntuulinen intro, jonka jälkeen homma lähtee käyntiin aggressiivisesti ”Axe of Judgementilla”. Kappaleen voi varmasti laskea yhdeksi Ensiferumin brutaaleimmista ja synkimmistä. ”Axe of Judgement” ei sinänsä tarjoa mitään kovin ihmeellistä, vaikka toimiikin kohtuullisen hyvin. ”Heathen Horde” taas on niin perinteistä Ensiferumia kuin olla ja voi. Eeppisiä, tarttuvia ja suuria melodioita, kuorolaulua, akustista kitaraa ja laukkakomppia sisältävä biisi lukeutuu kuitenkin levyn parhaimpiin eritoten toimivan kertosäkeensä ansiosta. Albumin nimikkokappalekaan ei ole mikään hukkapätkä. Perinteisenä Ensiferumina alkavan biisin alkuosiossa lyödään yht’äkkiä tiskiin kauniin brutaalisti groovaava junttariffi. Kappaleen eeppisyys nousee ajoittain aivan uusiin sfääreihin, mikä tekee siitä uhmakkaan, jylhän ja päällekäyvän.

”One Man Armylla” on useita ihan hyviä kappaleita ja monissa kappaleissa on joitain todella hyviä kohtia, mutta suurin osa kappaleista on ”vain” vankkaa keskitasoa. Ne eivät ole huonoja, mutta Ensiferumin tiedetään pystyvän parempaankin. Oikeastaan alkukolmikon jälkeen kaikki paitsi ”Two of Spades” ja ”Neito Pohjolan” on melko yhdentekevää verrattuna Ensiferumin parhaaseen tuotantoon.

”Two of Spades” on ehdottomasti albumin paras kappale. Rokkaavalla tiluriffillä käynnistyvä biisi on energisyydellään ja lähes hilpeän iloisella melodiallaan aivan muulla tasolla kuin mikään muu tällä levyllä. Keskivaiheilla murhaava meno muuttuu diskokompiksi eikä mene aikaakaan, kun jostain aika-avaruuden syövereistä alkavat kaikua shokeeraavan tutut ”Hu! Ha!” -huudot. Samassa kun tunnen testosteronitasoni kasvavan taivaisiin asti, kuulen kuinka vanha kunnon Frederik avaa kultaisen kurkkunsa ja lauleskelee säkeen jos toisenkin viikingeistä ja Valhallan porteista ja siinä kohtaa jäävät kuulkaas kaiken maailman Amon Amarthit ja Enslavedit toiseksi. Hauskinta tässä on se, että tuo kohta on saatu sovitettua folk metalliin vaivattomasti ja saumattomasti.

Päätöskappale ”Neito Pohjolan” taas on pitkälti täysveristä iskelmää. Haikean hyväntuulinen tunnelma, melodia ja sanat ovat kuin parhaassakin Suomi-iskelmän ikivihreässä. Näitä soisi kuulevan Ensiferumin levyillä tulevaisuudessakin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”One Man Army” on valitettavan tasapaksu kokonaisuus. Pari ensiluokkaista kappaletta ja siihen päälle muutama hyvä toki luovat toivoa tulevaan. Kuulisin mielelläni Ensiferumin lähtevän kokeilemaan rajojaan paljon entistä enemmän, sillä vanhan kaavan pyörittely ei näytä enää tuottavan yhtä laadukasta jälkeä kuin ennen. Tuokaa vaikutteita sieltä sun täältä siitä musiikista, mitä sitten ikinä kuuntelettekaan, sillä teiltä löytyy taitoa hitsata se osaksi toimivaa folk metal -biisiä, kuten kuullaan ”Two of Spadesissa”. Joissain tapauksissa voitte unohtaa folk metallin ihan kokonaan ja tehdä jotain aivan muuta. Haluan kuulla, kuinka pitkälle Ensiferumin musiikin voi viedä.

6/10

Kappalelista:
1. March of War
2. Axe of Judgement
3. Heathen Horde
4. One Man Army
5. Burden of the Fallen
6. Warrior Without a War
7. Cry for the Earth Bounds
8. Two of Spades
9. My Ancestor’s Blood
10. Desecendants, Defiance, Domination
11. Neito Pohjolan

Ensiferumin kotisivut
Ensiferum Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari