Ensiferum, Turisas, Thaurorod @ The Circus, Helsinki 20.4.2014
Helsingin The Circus järjesti jälleen yhden elämyksen, valttikortteinaan suomalaisen sankarihevin kuninkaat Ensiferum ja Turisas, lisävoiminaan vielä hyvinkääläislähtöinen Thaurorod. Viime vuoden joulukuussa samat nimet astelivat Nosturin lavalle ilman viimeisintä – eli täysin ilman lämppäriä. Mielenkiinnolla odotin, onko meininki jälleen yhtä mahtava kuin se oli viisi kuukautta sitten.
Thaurorodin uudehko laulaja mainitsi heidän olevan hyvinkääläistukholmalaisia, josta päättelin vokalistin olevan ulkomaalainen tai länsinaapurista. Aluksi nimittäin ihmetytti, miksi herra ei spiikkaa omalla äidinkielellämme, kun sentään tiesin Thaurorodin olevan kotimainen Turisasin ja Ensiferumin tapaan. Ovet olivat avoinna iltakahdeksasta eteenpäin, ja tämä aloituskuusikko pääsi lavalle jo puoli yhdeksän pintaan. Jätkien aloittaessa en tiennyt mitä odottaa, mutta saman tien mieleen tuli mm. Iron Maiden ja muita kikkelihevibändejä, kuten Dragonforce ja kotimainen Stratovarius. Power metal -bändi oli mielestäni osuva valinta lämmittelemään, kun mietitään Turisaksen ja Enskan edustamaa folk metal -skeneä.
Tosin, joku muukin banaaneja heittelevä apinalauma siellä lauteilla olisi voinut olla. Vaikka sitten se Stratovarius tai Dragonforce – kuitenkin joku, joka erottuisi hieman enemmän massasta. Puolessa tunnissa kylläkin ehtii näkemään aika vähän bändin kokonaisuudesta, mutta jo varmaan kolmannen biisin aikana yleisöön viskotut banskut loivat loppuhuipennuksen fiilistä. Sen jälkeen koko loppuaika menikin automaattisesti miettiessä, milloin pitkätukat oikein meinaavat lopettaa. Yleisöstä oli paikalla tällöin noin kolmannes, mutta paikallaolijat kiinnittivät kaikesta huolimatta Thaurorodiin ihan kiitettävästi huomiota. Tukat heiluivat hyvin näissä hieman melodiattomissa kohdissa, ja genreen kuuluvasti vokalisti säväytti välillä korkealle yltävällä äänellään.
Järjestystä oli vaihdettu, ja tässä kohtaa mieleen pomppasikin tapahtumia joulukuulta; Turisas oli nyt vuorossa ennen Ensiferumia, ja heti kärkeen muisteltiinkin mennyttä Nosturin keikkaa kakkosbändin keulahahmon Mathias ”Warlord” Nygårdin toimesta. Hän sanoi, että kyseessä on aikalailla sama paketti kuin joulukuussa, ja uteli myös, ketkä yleisössä olevista oli heidän aikaisempaa esiintymistään todistamassa. Tuloksena oli noin puolet.
Turisas saapui juuri mittavalta Euroopan kiertueeltaan, ja päätti sen ”uuteen kotikaupunkiinsa”, Helsinkiin. Mathiaksen mukaan he olivat mm. laulattaneet kiertueellaan eteläeurooppalaisia omilla juomalauluillaan – toisin sanoen yleisö lauloi oman maansa tunnetun juomalaulun Turisaksen äijien sitä kuunnellessa. Tämä oli sujunut kuulemma hyvin, ja voin vain kuvitella, miltä ranskalaisten laulut kuulostivat. Silti stadilaiset kokivat heille murskatappion.
Seurasi siis keikan koomisin hetki: Circuksen yleisön saadessa ohjat käsiinsä, hoilaamista kyllä kuultiin puolin ja toisin, mutta ehkä kymmenestä eri kappaleesta ei löydetty yhteistä säveltä. Juomalauluteema ei ilmeisesti oikein toiminut, mutta tässä kohtaa ”Warlord” osoitti ammatillisuuttaan haukkumalla koko idean paskaksi, ja vei täten settilistaa eteenpäin. Tämä viittasikin hieman Turisaksen omaan juomalauluun ”One More”, joka uupui ikävästi Nosturin listasta.
Mainos päättyy
Turisas esiintyy tulevan kesän festareilla Nummirockissa ja Wanaja-festivaalilla Hämeenlinnassa. Herra Nygård kuuluttikin tätä, kuten myös ylihalpoja ja -vanhoja paitoja, jotka löytyivät matkalla uloskäynnille. Tämän jälkeen käyntiin pistettiin viimeinen kappale ennen encorea; ”Milkagard Overture”, joka sopii paremmin klubiympäristöön kuin festarisettiin päälle 8-minuuttisen pituutensa vuoksi. Nosturin tapaan ensimmäinen encorekappale oli ”Stand Up And Fight”, ja vaikka konfetti- tai lumisadetta ei joulukuiseen tapaan saatukaan, fiilis oli biisin aikana käsinkosketeltava. Encoren viimeinen pala loksahti kohdalleen, kun settilistan päätti täydellisyyttä hipova Boney M -cover, ”Rasputin”.
Kokonaisuudessaan Turisas oli sanalla sanoen hyvä, parempi kuin Nosturissa. Vaikka settilista koostuikin melkein samoista kappaleista, mielestäni The Circuksen lava sopi punamustiin pukeutuneille paremmin. Valot olivat todella onnistuneet ja lavarekvisiittaan oli jälleen käytetty paljon aikaa. Onhan se Mathiaksen uniikki äänikin mainittava, sillä se loisti tiloissa edukseen; herkän miehekkäät lausunnat puhtaissa lauluissa kuulostivat karskien mörinoiden ohella juuri siltä, kuin livenä pitääkin. Hän loi äänellään sen fiiliksen, josta Turisaksen ”Battle Metal” -suuntaisissa kappaleissa on kyse.
Ensiferum puolestaan saapui lavalle täydennettynä. Puolikuntoinen miekankantajien keulahahmo Petri Lindroos ilmoitti saaneensa ”rokkarintaudin”, eli tendovaginitiksen eli tenosynovitiksen eli jännetuppitulehduksen, vasempaan käteensä. Herra oli täydessä soittokiellossa ja epäilemättä tunsi itsensä alastomaksi ilman skebaa. Hän siis hoiti kuitenkin mörinäosuutensa kunniakkaasti, mutta hieman hölmistyneenä seisten ja katsellen. Muun muassa Arthemesiassa ja Turisaksessa vaikuttanut ja niin ikään Ensiferumissa bassoa soitellut muusikko Jukka-Pekka Miettinen oli onneksi löydetty tilalle – tällä kertaa kitaran varteen. Enskaa oli juuri näistä syistä erittäin mielenkiintoista seurata, mutta myös joulukuinen esiintyminen hyppäsi jälleen mieleen. Ensimmäisten biisien aikaan jännitti, tuleeko tässä tapahtumaan jotain erikoistakin, ja kykenevätkö he edes samaan kuin Nosturissa, uuden kokoonpanon huomioon ottaen.
Settilista oli täysi napakymppi alkua lukuun ottamatta. Tässä konsertissa kuulimme ne kappaleet, mitä jäimme kaipaamaan joulukuussa – ”Victory Songin” unohdus annettakoon anteeksi, kun ”Token of Time” ja ”Lai Lai Hei” kajahtivat ilmoille. Petri onnistui alastomuudestaan huolimatta erittäin hyvin, ja Miettinen oli pääasiallisesti kohteliaasti taustalla, muutamaa sooloilua mukaanottamatta. Aivan kuin liidikitaristi Markuksen kitaraosuuksia olisi muuteltu, sillä JP veti oman näkemykseni mukaan joitakin sellaisiakin kohtia, mitä ei ainakaan Petrille livesetissä ole kuulunut.
Vaikka kokoonpano oli mitä oli, esimerkiksi ”Treacherous Gods ” oli loistava veto livenä, ja loppupeleissä viisikon muuttuminen kuusikoksi ei haitannut ollenkaan. Lindroos teki kuitenkin sen mitä pelkäsikin, eli unohti pariin otteeseen laulaa ainakin ”Token of Timen” aikana – on se ihmismieli merkillinen, kun rutiineista on päästettävä irti. ”Lai Lai Hein” jälkeen herra Lindroos sanoi, että harvoin pääsee keikan aikana kokonaiselle röökitauolle, sillä eihän hänellä ollut mitään osuutta kyseisessä kappaleessa. Ja eipä Ensiferumin Emmin, Samin tai Jannen työskentelyssäkään näkynyt minkäänlaista jännitystä; rennosta esiintymistyylistä paistoi kokemus läpi, joten luotto oli siis Jukka-Pekkaan ilmeisen kova. Latinoreissu tehtiin tälläkin kertaa ”Bamboléon” nimissä, ja Nosturin tapaan myös sombrerot koristivat soittajien päitä. Tämä cover lopetti kaikin puolin erittäin onnistuneen, varsinaisen peliajan settilistan. Jatkoaika loppui lyhyeen encorekappale ”TÄTTÄDÄDÄÄN”, eli ”Ironin”, jäädessä ainokaiseksi ja keikan lopettavaksi ralliksi.
Nyt on saatu jälleen kuulla kansanmusiikkimetallia kiitettävästi, ja lisää on festareilla tulossa. Nämä lyhyet syklit ja pienet karenssit sopivat fanikunnalle epäilemättä loistavasti, sillä kokonaisuus tuskin pettää jatkossakaan – sen verran vakuuttavia esiintymisiä ovat bändit vetäneet. Turisas löytyy siis kesällä ainakin Nummirockista ja Wanajalta ja Enska Tuskan perjantaipäivän esiintyjälistasta.
Settilistat:
Turisas:
Mainos päättyy
1. Ten More Miles
2. Take the Day!
3. To Holmgard and Beyond
4. The Land of Hope and Glory
5. One More
6. For Your Own Good
7. Battle Metal
8. No Good Story Ever Starts with Drinking Tea
9. We Ride Together
10. Milkagard Overture
Encore:
11. Stand up and Fight
12. Rasputin
Ensiferum:
Mainos päättyy
1. In My Sword I Trust
2. Guardians of Fate
3. Tale of Revenge
4. Treacherous Gods
5. Token of Time
6. Hero in a Dream
7. One More Magic Potion
8. Battle Song
9. Lai Lai Hei
10. Bamboléo
Encore:
11. Iron
Kirjoittanut: Ville Raitio
