Ensimmäinen Tuska-Torstai polkaistiin käyntiin energisissä merkeissä
Torstai on toivoa täynnä ja jälleen tänä keväänä herätellään toivoa läpimurtoaan tekevien kotimaisten metallibändien keskuudessa Helsingin Annankadulla, kun Tuska-Torstai -bändiskaba potkaistiin käyntiin. Kisan ensimmäiset kuusi bändiä nousivat Bar Loosen lavalle torstaina 5.4.
Kisat kiskaistiin käyntiin kirosanojen vilisemällä alkujuonnolla. Tapahtuman ns. ”virallinen” juontaja oli kuulemma sekoittanut kalenterinsa ja viiletti Etelä-Helsingissä, eli Tallinnassa. Täten ensimmäisen illan juonnot veti kisan tuottaja, joka ei tosissaan kirosanoja säästellyt. Tämän toimittajan muistivihossa lukee alun kohdalla ”aivan vitusti vittua lavalta.”
Alun vittu-kalvalkadin jälkeen päästettiin illan ensimmäinen bändi lavalle. Foredoomed asteli esiin intronauhan turvin tervettä itsevarmuutta uhkuen. Pirunsarvet ilmaan ja menoksi.
Mainos päättyy
Joensuusta ponnistava Foredoomed näyttää lavalla aika pirun nuorelta kokoonpanolta. Vokalistin örinälaulu kaipaa vielä pientä viilaamista, mutta puhtaissa osuuksissa yllättää positiivisesti. Nuoruus hieman näkyy ja kuuluu kitarasooloissa. Taitaa poikia sittenkin jännittää edes ihan aavistus. Riffit ovat hyviä, mutta niihinkin kaipaisin vielä jotain omaperäistä koukkua. Kundit tuntuvat myös luottavan liiaksi taustanauhoihin, eli koittakaa saada synan soittaja bändiin, niin avot!
Loosen perälle tuntuu, että bassot veivät soundista kovimman terän. Viimeinen biisi herättää toiveita, mutta sekin lässähtää lopussa. Kundit saavat kuitenkin yleisön moshaamaan loppua kohden. Jos tässä on kotimaisen metallimusiikin tulevaisuus, niin ei se ihan paskoissa käsissä ole. Pienet loppuviilaukset, niin menevät vielä pitkälle.
Pienen tauon jälkeen lavalla nähdään toinen tulevaisuuden toivo Joensuusta. Nevicate korjaa ainakin edeltäjänsä syntikan puutteen lavalla. Tämä bändi kuulostaa todella suomalaiselta Battle Beast, Sonata Arctica ja Nightwish -vaikutteineen. Bändi lähtee alkuun hieman liian isolla latauksella, ensimmäiset biisit tuntuvat kovin sekavilta, ja päävokalistin laulu on jossain hukassa. Kitaristin ärjyminen mikkiin vaikuttaa silti. Basisti näyttää rippikouluikäiseltä, joka vähän vie sitä kovinta metalliuskottavuutta. Tässäkin bändissä on selvää potentiaalia, mutta vielä tuntuu paletti olevan vähän levällään.
Mainos päättyy
Loppua kohden meno tiukkenee, vokaalit erottuvat ja yleisöäkin valuu paikalle enemmän! Loppua kohden huomaa, että vaikutteita on imetty popimmistakin paikoista, Paramore -viba on välillä vahva. Edelleen oma tunne on, että close, but no cigar.
Tämän jälkeen päästään kuulemaan Edge of Hazea. Tämäkin espoolaispoppoo luottaa alussa intronauhaan. Onko intronauha nyt joku nouseva trendi? Alussa pojat ovat selin yleisöön ja sitten alkaa Kenguru-meininkimäinen pomppumeno. Alkuun rumpali paukuttaa yläpeltejä niin, ettei muusta tahdo saada selvää. Laulaja kaipaisi ääneensä jotain persoonallista. Koko poppoo tuntuu kovin kliiniltä. Poikabändifiilis on vahva. En itse saa tähän yhtyeeseen mitään tarttumapintaa. Silti voisin kuvitella tällaisen musiikin soivan Radio Rockilla. Kehtasivat pojat käyttää pätkää ”Thrilleristä” yhden biisin introssakin. Kova energia on kuitenkin lavalla. Rumpali on loppua kohden huomattavasti parempi, kun peltejä ei enää hakata henkensä edestä. Vaikka itse musiikki ei minua vakuuttanut, niin livenä pojilla on hyvä lataus. Nuoret jaksaa pomppia, ja samalla tartuttaa samaa energiaa yleisöön.
Vuoroon lahtelainen Dark Clarity, joka saa heti meikäläiseltä plussaa basistin Slayer -paidasta. He ovat myös ensimmäinen bändi tänä iltana ilman intronauhaa. Bändi menee heti asiaan ja nyt on kyllä vakuuttava aloitus! Soundissa on sopiva thrash -henkinen räkäisyys, mutta sitten laulaja astuu lavalle ja avaa suunsa. Valitettavasti hän vetää vokaalinsa jostain Dickinsonin ja Di’Annon välimaastosta. Tämän bändin musiikkiin olisi sopinut enemmän Overkillin Bobby ”Blitz” Ellsworthin kaltainen likainen ja rähisevä laulanta. Laulaja kiekuu paikoin komeastikin, mutta tässä kontekstissa se ei toimi. Iron Maiden -viba on vahva esityksen edetessä. Loppua kohden alun vakuuttavat otteet ovat muuttuneet jo hieman puuduttaviksi. Plussaa bändille on annettava ainakin basistin ja rumpalin varmasti yhteissoitosta, ja ylipäätään heidän habituksestaan.
Laulaja jättää vielä lopussa huonon maun suuhun, valitellessa mikkiin, että olisi pitänyt saada soittaa pitempään. Sama soittoaika se on kaikille bändeille, turha siitä on nillittää.
Eteläpohjanmaalta lavalla saapuu Dead Black Swan, hekin ilman intronauhaa. Hyvä. Päästään suoraan asiaan. Tällä kokoonpanolla tuntuu olevan yllättävänkin hyvin oma konsepti mietittynä. Turmiön Kätilöt tulee etäisesti mieleen, ilman sitä perseen keinuttelua. Lyriikat eivät yritäkään olla syvälliset vaan sisältö on täynnä ”fuck” sitä ja tätä sekä ”i hate you:ta”. Ollaan käyty Alexi Laihon lyriikkakoulussa siis. Tämä bändi on livenä leikannut löysät pois ja paahtaa vakuuttavasti. Yleisö on laulajan hyppysissä. Mieleen tulvii kuvia siitä, että tätä äijät on treenannut jossain navetassa koko talven. Ollaan mielestäni jo todella lähellä sitä Tuskan lavaa tämän bändin kanssa.
Viimeisenä lavan ottaa haltuun helsinkiläinen Desecrated Grounds, ja palaamme jälleen intronauhoihin. Tällä kertaa nauha oli kuitenkin piristävän synkkä. Musiikki ei anna armoja, salamana mieleen tulee Dew-Scented. Samanlaista death ja thrash -sekoitelmaa Desecrated Groundskin edustaa. Laulajalla on alkuun lavalla huppu, jonka alta paljastuu corpsepaintit. Yleisössä on nyrkit pystyssä ja tukka heiluu. Tuntuu, että nyt ne lapset on menneet nukkumaan, ja aikuiset riehuu nyt. Perkeleen vakuuttava esitys kaiken kaikkiaan. Laulaja on myös illan ensimmäinen, joka uskaltautuu lavalta yleisön sekaan möyhäämään. Bändi paahtaa niin vakuuttavasti, että olisi ilman mitään kilpailujakin valmis jo Tuskaan.
Esitysten osalta ilta oli nyt ohi. Yleisöäänestyksen perusteella jatkoon menivät Foredoomed sekä Edge of Haze. Seuraava Tuska-Torstai-alkuerä skabaillaan 12.4., kun lavalle astelevat Everture, I Revolt, My Favourite Nemesis, Of Origins, The Overthrown ja Wrathrone.
Raportti: Ville Riste
Valokuvat: Aleksandra Majak
Mainos päättyy