Ensimmäistä kertaa järjestetty Patruuna Fest oli menestys

Imatralla järjestetty Patruuna Fest vietettiin vaihtelevassa säässä noin 700 iloisen festarikävijän voimin 8.–9. elokuuta. Pieni ja kompakti, tänä vuonna kotimaiseen vaihtoehtomusiikkiin sekä moderniin metalliin keskittynyt festivaali on kahden imatralaisen bändikaveruksen Antti Vesikon sekä Ville-Veikko Räsäsen ajatuksen siemenestä lähtenyt tapahtuma. Järjestäjien intohimoinen suhtautuminen musiikkiin ja sen tekijöihin sekä arvostus musiikin kuluttajia kohtaan paistoi järjestelyissä läpi koko viikonlopun ajan, ainakin bändien ja yleisöstä kantautuneiden kiitosten perusteella. Hyväntuulisuuden aisti festarivieraiden kasvoilta, ja tapahtuma juhlittiin ilman ainuttakaan järjestyshäiriötä. Festivaali järjestettiin Imatran Vuoksenniskan kaupunginosassa sijaitsevan Patruuna Pubin ja Patruuna Hotellin tontilla, mikä osoittautui oikein toimivaksi festivaalialueeksi.

Promoottori Antti Vesikko kertoo taustoista:

”Kun aloitimme Patruuna Festin suunnittelun, niin epäilijöitä kyllä riitti. Imatra tunnetaan tapahtumien osalta enemmän kevyen musiikin tarjonnasta, ja metallimusiikkia on lähivuosina kuultu lähinnä pienten pubien toimesta. Oli mahtava huomata, kuinka tervetullut ja odotettu raskaampaa musiikkia tarjoava festivaali loppujen lopuksi oli. Tapahtuman monipuolinen esiintyjäkattaus sai myös kiitosta yleisöltä!”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Patruuna Festin sai kunnian avata paikallista punkrock-osaamista edustava JormaMattila&Ulkopuoliset. Perjantai-iltapäivä ei vielä ollut kerännyt juhlijoita kuin kourallisen, mutta se ei menoa haitannut ja bändi veti kantaaottavat biisinsä hyvällä energialla läpi. Seuraavaksi lauteille astui pääkaupunkiseudulta ponnistava thrash metal -nelikko Mutant Blast, jonka slotti olisi voinut helposti olla myöhemminkin illalla, mutta aikataulullisista syistä he vetivät keikkansa jo myöhäisessä iltapäivässä. Tiukan vanhan liiton thrash metal -setin jälkeen vuorossa oli suomirokkia ja Popedaa esittävä Rokkikone. Mutant Blastin laulaja-kitaristi Tomi Malinen nähtiin myös tässä kokoonpanossa kitaran varressa, joten hän oli ilmeisesti tullut festareille ihan oikeasti soittohommiin. Hihat oli käärinyt myös Waltarin kitaristi Eero Nykänen, joka toimii niin Rokkikoneen kitaristina kuin Mutant Blastin basistina. Ehkä Suomen parhaita Popeda-tribuutteja oleva yhtye sai tanssijalan vipattamaan yleisössä, eikä taivaalta auennut vesisade juuri ihmisiä häirinnyt: sadetakkia päälle ja meno jatkui iloisin mielin.

Paikoin rankaksi yltynyt vesisade jatkui helsinkiläisen stoner doom -yhtye Orbiterin keikan aikana, mutta se osaltaan vain lisäsi bändin maagista esiintymistä. Patruuna Festin keikka oli Orbiterin tämän vuoden ainoita kotimaan esiintymisiä, ja yleisöllä oli loistava tilaisuus todistaa bändin tuottama äänimaailma. Vokalisti Carolin Kossin luotsaaman doom-messun jälkeen alkoi sadekin hellittämään, ja lavan otti haltuun Keravan stoner metal -trio Monsternaut. Jenkeissäkin ilosanomaansa levittänyt trio ei esiintymisessään pyydellyt anteeksi, vaan veti keikkansa varmoin ottein läpi soittaen vimmaisen sekä kerosiinin katkuisen keikan, josta ei menoa puuttunut. Tämän jälkeen sadekin oli ohi ja yleisö valmis ottamaan vastaan illan pääesiintyjät.

Perjantaina yleisö vaikutti pitkälti tulleen kuuntelemaan paikkansa jo ajat sitten vakiinnuttanutta illan pääesintyjää, Suomen Rammsteiniksi tituleerattua Ruoskaa, joka sai yleisön villiintymään teknometallin tahdissa. Latu oli aukaistu hienosti, sillä Ruoska esiintyi varmasti illan – ellei koko festivaalin – suurimman yllättäjän, LUNA KILLSIN jälkeen. Kuopiolaisyhtye ei ainakaan yleisön kommenttien perusteella ollut etelä-karjalaisille vielä niin tuttu, mutta todella energisen keikan vetänyt bändi ja valovoimainen laulaja Lotta Ruutiainen sai Vuoksenniskan kiedottua täydellisesti pikkusormensa ympärille. Hurmaantunut yleisö kyykistyi ja hyppäsi ylös kun niin käskettiin, eli yhtye sai varmasti esiintymisellään useamman uuden fanin.

Lauantain osalta portit aukaistiin miellyttävässä auringonpaisteessa, eikä perjantaita varjostaneesta sateesta ollut kuin muisto enää. Päivän ensimmäinen esiintyjä oli imatralainen Must’oja, jonka hyväntuulinen suomirock istui hetkeen lähes täydellisesti: yleisö valui lavan eteen ja festarit olivat valmiit jatkumaan. Ohjelmistossa jatkettiin kotimaan kielellä, kun toinen paikallinen bändi, iskärockiksi itsensä maininnut RSS jatkoi Must’ojan viitoittamalla tiellä. Väkimäärä lisääntyi RSS:n soittaessa, ja aurinko jatkoi juhlakansan hellimistä. Nähtiinpä Must’ojan ja RSS:n välillä eräänlainen kilpailu, kun molempien bändien kitaristit havaittiin keikoillaan veivaamasta yleisön seasta. Tässä nokittelussa pidemmän korren veti Musto’jan Severi Niiranen, jonka rundi ulottui aina miltei merkkariteltalle asti. Tämä oli hauska ja näyttävä veto paikallisten bändien kesken.

Seuraava yhtye jatkoi myös kotimaan kielellä, mutta tyylisuunta vaihtui punkrockiin kouvolalais-tamperelaisen Luutarhatonttujen ottaessa komennon. Selkeästi hyväntuulinen bändi veti settinsä erittäin energisellä otteella ja kappaleissa löytyi kannanottoa. Myöhäisen iltapäivän keikka veti lavan eteen entistä enemmän ihmisiä, ja esteettömällä alueella nähtiin jopa pyörätuolipitti liikuntarajoitteisen festivaalivieraan nauttiessa rennon ilmapiirin ympäröimänä musiikista avustajansa kanssa. Luutarhatonttujen lopetettua oli aika pistää rankempaa vaihdetta silmään, ja esiintymisvuoroon asteli lappeenrantalainen thrash metalia ja rock ’n’ rollia sekoitteleva Madred. Yhtyeen vimmainen meno ja tiukka yhteensoitto houkutteli lavan eteen entistä sankemmin joukoin juhlakansaa. Bändi todisti, että thrashin nopeus ja rokin iskevyys se vaan toimii, etenkin livenä nautittuna. Madred sai yleisön lämpenemään ja lavan edustalla nähtiin jo alkavaa moshpittiä, mikä tiesi hyvää illan pääesiintyjiä ajatellen.

Ennen illan pääbändejä oli vuorossa alavireistä fuzz rockia soittava imatralainen Heezer. Alkuillan keikkaa oli tullut seuraamaan lavan eteen jo kiitettävä määrä kuulijoita, ja yleisöä tarkkaillessa huomasi kyseisen bändin paitojen käyneen merchandisekojulla kaupaksi. Fanikuntaa oli siis selkeästi olemassa, ja Heezerin keikkaa isolla äänentoistolla oli odotettu. Bändin riveissä nähtiin myös Patruuna Festin pääarkkitehdit Ville-Veikko Räsänen sekä Antti Vesikko. Kaksikko oli ilmeisesti panostanut järjestelyihin ja festarin mahdollistaneeseen henkilökuntaan, koskapa heidän keskittymiskykynsä riitti vielä omaan esiintymiseen. Heezerin melodinen ja iskevä fuzz rock istui hyvin kesäiseen alkuiltaan isolta lavalta ja hyvällä äänentoistolla välitettynä.

Koska alueella oli vain yksi päälava, oli vuorossa pitempi vaihto ennen illan Mikkeli-invaasiota eli Balance Breachia ja Bloodred Hourglassia. Noin tunnin tauon aikana oli mahdollista hakeutua Patruuna Pubin sisätiloihin, jonka trubaduurilavalla musiikkinautinnon jatkumisesta huolehti jyväskyläläinen Acoustenced. Sentencedin biisejä akustisesti tulkitseva duo välitti erittäin mallikkaasti biisien tumman tunnelman, ja pubissa oltiin kuin omassa maailmassa fiilistelemässä. Tunnelmointi vaihtui nopeasti aivan eri fiilikseen, kun illan toinen päätähti Balance Breach oli valmis aloittamaan oman keikkansa elokuisen illan hämärtyessä. Intensiivisellä otteella aloittanut bändi sopi tilanteeseen kuin nyrkki silmään, ja hämärän saapuessa pääsi myös alueen valokoristelu oikeuksiinsa. Pitti pyöri jo aivan uudella tavalla, ja edellisen illan pääesiintyjien LUNA KILLSIN sekä Ruoskan aloittaman maagisen tunnelman jatkumisesta kompaktilla festivaalialueella ei ollut epäilystä. Edes pieni tekninen murhe Balance Breachin esiintyessä ei latistanut tunnelmaa, vaan meno jatkui heti siitä mihin se jäi. Vaihdon aikana yleisö sai taas kerätä voimia Acoustencedin toisen setin parissa, ja tämän jälkeen oli lauantain sekä Patruuna Festin pääesiintyjän Bloodred Hourglassin vuoro.

Jos BRHG oli Patruuna Festin kruunaamaton kuningas setin alusta alkaen, niin viimeistään tiukasti lähteneen tykityksen jälkeen oli kaikille selvää, kenelle kruunu kuului. Elokuisen illan pimeydessä lavan valotekniikka ja alueelle tunnelmaa luonut valokoristelu tukivat bändin 17 kappaleen mittaista settiä täydellisesti. Lavan edustalle kerääntynyt sankka ihmisjoukko innostui toden teolla, ja pitti pyöri innostuneen yleisön keskellä. BRHG nautti selvästi esiintymisestään, ja välispiikkien kiitosten perusteella bändi oli otettu festareilla lämpimästi vastaan. Positiivinen tunnelma oli käsin kosketeltavissa, Patruuna Festin tiiviillä festarialueella kaikki olivat yhtä musiikin mukana, ja Bloodred Hourglassin upean keikan myötä festivaali sai arvoisensa päätöksen.

Ville-Veikko Räsänen, Patruuna Festin toinen promoottori kertoo:

”Ensimmäinen festivaali haastavalla talousalueella on aikamoinen riski. Lähdimme toteuttamaan Patruuna Festiä rakkaudesta lajiin, ja lippujen ennakkomyynnin perusteella olisi moni järkevä henkilö varmasti vetäytynyt projektista. Onneksi emme tätä tehneet, vaan uskoimme omaan tekemiseen ja jatkoimme Antin kanssa järjestelyjä luottaen festivaalin onnistumiseen. Toki kehityskohteita löytyi, mutta kaiken kaikkiaan tapahtuman järjestelyt ja tunnelma saivat pelkkää kiitosta niin yleisöltä kuin bändeiltä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!”

Katso festarimeininkiä kuvineen lisää Facebookista ja Instagramista.