Enter Shikarin ”The Spark” on niin ihanan vilpitön, että tuntuu hyvältä
Post-hardcore-metalcore-elektroninen-mikäonkaan-poppoolta, Enter Shikarilta pärähti ulos uusi levy ”The Spark” hieman yli viikko sitten. Enter Shikari on aina ollut genrerajaton ja moneen suuntaan leviävä ilmestys, jonka energinen musiikki on hakenut vaikutteita aina tanssimusiikista, räpistä, poprockista aina dubstepiin asti. Yhtyeellä on kuitenkin aina ollut metalcoren pohjavire, johon nämä elementit on upotettu sisään. Uusimmalla levyllä ”The Spark” bändi on kuitenkin jättänyt metallin sikseen, ja soittaa aivan rehellistä elektronista rokkia. Kantaaottavat, poliittiset sanoitukset ovat pysyneet mukana, ja soundin iskevyys sekä energinen pontevuus ovat kuitenkin yhä ehtaa Enter Shikaria.
Siinä missä erittäin onnistunut vuoden 2015 levy ”The Mindsweep” sisälsi myös ripauksen synkempiä aineksia, yhtye on ”The Sparkilla” ilmavampi kuin koskaan. Levyn ensimmäinen sinkku ”Live Outside” herätti jo fanien reaktioita puolesta ja vastaan kaikessa toistossaan ja hittipitoisuudessaan. Yhtye onkin vääntänyt koukku-mittariaan vielä aavistuksen helpommin lähestyttävään suuntaan, ja levyyn pääsee sisään jo muutaman kuuntelun jälkeen. Kappalerakenteet ovat myös yksinkertaistetumpia kuin aikaisemmin, mikä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä yhtye taitaa edelleen todella iskevän biisinikkaroinnin.
Levy on kauttaaltaan ammattimaisesti tuotettu, ja instrumentit ovat oivassa tasapainossa. Yhtyeen tausta metallimusiikissa kuuluu muutamassa hienossa rytmisektorin huippuhetkessä, kappaleissa ”Shinrin-yoku”, sekä ”Take my Country Backin” lennokkaassa lopetuksessa. Toinen sinkkubiisi ”Rabble Rouser” taas elää ja hengittää intensiivisestä rytmittelystään – ja tekee sen äärimmäisen hyvin. Soundinsa yksinkertaistamisesta huolimatta yhtye taitaa edelleen myös draaman tajun, kuten esimerkiksi aluksi hiljaisen ”Airfieldin” jopa post-rockin korkeuksiin nousevasta kauniin ylevästä loppukasvattelusta kuuluu.
Myös rummut tekevät keskimääräistä elektronisen rockin yhtyettä enemmän pieniä kikkoja läpi biisien, mikä lisää nyanssikerrointa. Elektroniset pimputukset pompottelevat myös usein jossain taustalla. Näistä nyansseista huolimatta yleislinja on hyvin riisuttu ja suoraviivainen, ja yhtye luottaa yhä enemmän vain suoriin koukkuihinsa. Mikäs siinä, kun bändillä kerran on yksi genren monimuotoisimmista laulajista, Rou Reynolds, joka kykenee kaikkeen, aina herkästä laulusta huutoon ja räppäykseen asti.
Levyltä ei löydy yhtäkään suurhittiä, mutta kappalemateriaali on tasaisen kovaa kahteen viimeiseen biisiin asti, jos outroa ei lasketa. Esimerkiksi biisin ”Undercover Agents” ihastuttava kepeä pop-musiikkinen tanssirytmittely viehättää räppäyksensä kanssa. Avausbiisi ”The Sights” taas naittaa yhteen kepeyden ja pilvien läpi lentämisen Imagine Dragonsien tapaan. Tosin Enter Shikari tekee tämän kaiken paremmin kuin mikään tusinapoprock-yhtye, säilyttäen vieläpä oman sykkivän ja monimuotoisen soundinsa. Ironista on, että Enter Shikari on niin käsittämättömän monessa genressä niin tajuttoman kova, ja paljon parempi kuin monet yhteen genreen vuosikymmeniä keskittyneet bändit. Hatunnosto siitä.
”The Spark” on lennokkaan hengittävä ja kuplivan energinen hyvän mielen levy, mikä sisältää melkeinpä vain kovia biisejä. Harva yhtye pystyy samaan aikaan poimimaan populaarimusiikista niin paljon vaikutteita, ollen kuitenkin monimuotoisuudessaan täysin omalaatuinen hybridilentokone. Enter Shikari ottaa genrejen parhaita puolia ja sekoittaa niitä yhteen, kuten yhtye on aina tehnyt. Levy olisi saanut olla vain hieman pidempi. ”The Spark” on silti äärimmäisen hieno ja rohkea suunnan valinta yhtyeeltä. Kun kuuntelen Enter Shikaria, päästän hetkeksi irti kyynisyydestäni, ja uskon täysillä Enter Shikarin optimismiin ja vilpittömään vireyteen. Se ei ole vähäinen saavutus se. Maailma tarvitsisi lisää energistä, ennakkoluulotonta ja niin ihastuttavan naiivia musiikkia.
8+/10
Kappalelista:
- The Spark
- The Sights
- Live Outside
- Take my Country Back
- Airfield
- Rabble Rouser
- Shinrin-yoku
- Undercover Agents
- The Revolt of the Atoms
- An Ode to Lost Jigsaw Pieces (In Two Movements)
- The Embers