Enthrone The Unborn – LXXVIII
Keravalainen Enthrone The Unborn aiheutti ”And The Sky Is Ours” -debyytillään pientä kuhinaa kotimaisen metallin kentällä. Itse kuuntelin tuolloin levyn ohimennen ja mieleeni jäi muistikuva modernista ja tarkasti soitetusta peruslaadukkaasta melodisesta death metallista, mutta pidempiaikaiseen kuunteluun kyseinen lätty ei itselleni kuitenkaan jäänyt. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että yhtyeen toinen täyspitkä ”LXXVIII” kiskookin jo huomattavasti enemmän oikeista naruista.
Albumin nimeksi on valikoitunut kryptisesti roomalainen numero ”LXXVIII”, joka kääntyy nykypäivän järjestysnumeroksi 78., joten jonkinlaista symboliikkaa nimen taustalta varmastikin löytyy. Itse en kauan kuitenkaan ehdi sen syvempiä merkityksiä mietiskellä, sillä bändin taitavasti punottu vyörytys vie auttamatta huomioni. Mukana on myös hieman metalcoremaisia osioita, ja bändi on onnistuneesti punonut hieman vanhemman skandinaavisen melodeathin ja modernimman puoleisen jenkkimetallin napakaksi kokonaisuudeksi.
Levyn avaava ”Two Reflections” antaa hyvää osviittaa siitä, mitä tuleman pitää eli nopeasta riffittelystä, monipuolisesta korinastaa sekä kärinästä ja napakasta rumputulesta. Tasaisen vahvalta albumikokonaisuudelta ei selkeästi huonoa tai turhaa kappaletta löydy, ja oma suosikkini tuntuu vaihtuvan joka kuuntelukerran jälkeen, mikä jo itsessään on hyvän levyn merkki. Kovimmat keihäänkärjet ovat tällä hetkellä turpasaunat ”Harvest” sekä ”Unhallowed”. Iloinen yllätys on myös levyn päättävä ”Home”, joka on ”vain” laadukas melodeath-veisu eikä turhaan mukaan ängetty slovari tai eepos. Vähiten sen sijaan iskee jo ennakkoon julkaistu ”Where The Flames Grow Downwards”, jonka puhtaat laulut hieman laskevat kappaleen tehoa. Myös lyhyt ”Journey’s End” -instrumentaali tuntuu hieman turhahkolta. Kaiken kaikkiaan kappalemateriaali on kuitenkin hyvää taikka erinomaista, ja esimerkiksi ”Burns Withinilla” puhdas kertosäe tuo kappaleeseen hienoa dynamiikkaa.
Mainos päättyy
”LXXVIII” on lähes erinomainen ja ennen kaikkea erittäin tyylitajuinen metallialbumi, jota voisi suositella tavallaan vähän jokaiselle . Genrenä jo liitoksistaan nariseva melodeath tarjoaa kuulijoille paljon keskinkertaista haahuilua, joten näin hallitun musisoinnin soisi saavan mahdollisimman paljon kuulijoita. Nightragen ”The Puritanin” ohella vuoden 2015 parasta melodista death metallia olisi siis nyt tarjolla.
8½/10
Kappalelista:
1. Two Reflections
2. Where The Flames Grow Downwards
3. Burns Within
4. Harvest
5. I, The Unseen
6. Halcyon
7. Unhallowed
8. Chalice
9. Journey’s End
10. Home
Mainos päättyy
Enthrone The Unborn Facebookissa
Kirjoittanut: Lassi Hinttala