Kotimainen Enthrone The Unborn tulee niin sanotusti nurkan takaa suoraan eteen. Poppoo ammentaa melodista, äärimmäisen tarkkaa ja nopeatempoista nykystandardin mukaista death metallia. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin seos sisältää paljon vivahteita eri metalligenreistä ja välillä homma äityy melkoiseksi progeiluksikin. Musiikillinen pääpaino on kuitenkin tämän päivän kikkailussa: aineksia löytyy modernin kuolon lisäksi helposti muun muassa black metallista, metalcoresta sekä Panteran tyylisestä vanhemmasta juntasta.

Kaikki ainekset on saatu erittäin toimivaksi kokonaisuudeksi, eikä musisoinnista todellakaan ole pienintäkään pahansanomista. Soitto on ammattimaista ja kappaleet viihdyttäviä. Levyn kuunteleekin helposti useamman kerran ilman vastareaktion vaaraa. Sellaista minulle ei ole vieläkään syntynyt, vaikka levy pyörii jo parinkymmenen kerran lukemissa. Yleensä nykymetalli ei hirmuisesti kiinnosta vanhempaa diggaria, mutta on sanottava, että Enthrone the Unbornin debyyttialbumi saa aikaan miltei uutta nuoruutta vastaavan olotilan.

Levy käynnistyy täyteen vauhtiinsa lyhyehkön intron jälkeen ja toiminta on saman tien viritetty äärimmäisen tehokkaaksi. Raskas kitaravyörytys ja sarjatulen voimalla ampuvat rummut antavat heti suunnan, mitä tuleman pitää. Kovin biisiarsenaali löytyy levyn alusta, parivaljakko ”The Final Chapter” sekä ”Saviours” eivät jätä takuulla ketään kylmäksi ja näihin on viritetty niin armoton voima, että liikutus on tosiasia. Eikä meno tästä hirmuisesti laimene jatkossakaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumi on napakka kymmenkappaleinen metallitaideteos, jonka voi kevyesti nostaa musiikillisesti yhdeksi vuoden 2013 kovimmista levyistä tähän mennessä. Kyyti on kovaa ja välillä tuntuukin olevan pieni vaara siihen, että yksikin suvantovaihe saattaa aiheuttaa notkahduksen kuuntelunautintoon. Näin ei kuitenkaan pääse käymään kuin ehkä aavistuksen verran levyn edetessä loppua kohti. Mestarillisen tasapainoisuuden säilyttämiseksi olisin kaivannut loppuun enemmän koukkua ja vaihtelua – alusta sitä löytyy. Loppupäässä kappaleiden samankaltaisuus alkaa vaivata vähäisin määrin, mutta lopulta se ei paljon haittaa laadun pysyessä tasaisen korkeana.

Asia joka haittaa sitäkin enemmän ovat kristilliset lyriikat. Toki tämä on puhdas makuasia, josta ei sovi kiistellä. Mitäpä väliä sanomalla lopulta edes on musiikissa, josta lyriikoiden erottaminen ei onnistu muuten kuin lukemalla ne kansilehtisestä. Pakko se on todeta näin loppuyhteenvetona, että pirun (vai pitäisikö sanoa taivaallisen) kova aloitus on kyseessä bändiltä, josta en ennen tämän levyn saamista ollut kuullut pihaustakaan.

9 / 10

Kappalelista:
1.INTRO
2. THE FINAL CHAPTER
3.SAVIOURS
4. PIECES (feat Inka Halme)
5. SIGHTING FROM BEYOND
6. BLINDGOD
7.CARVINGS
8. 22:11
9. DIVINES
10. …AND THE SKY IS OURS

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Enthrone The Unborn @ Facebook

Kirjoittanut: Petri Klemetti