Entinen Dogma-kitaristi Patri Grief avautuu bändin sisäisistä ongelmista: ”Meitä ei vaienneta”

Dogma-yhtyeen riveissä on kuohunut rajusti viime viikkoina. Laulaja Grace Jane Pasturini (Lilith) ja kitaristit Amber Maldonado (Lamia) sekä Patri Grief (Rusalka) ilmoittivat lokakuun lopulla jättävänsä yhtyeen vedoten “yksipuolisiin päätöksiin, rikottuihin lupauksiin, manipulointiin, huonoon kohteluun ja valheisiin faneille.” Nyt Patri Grief on julkaissut pitkän, avoimen lausunnon, jossa hän kertoo yksityiskohtaisesti syyt lähtöönsä ja sen, millaista arki yhtyeen sisällä oli. Voit lukea kirjoituksen tästä:

“Hei kaikki. Rusalka (Patri Grief) tässä. Haluan puhua hieman viimeaikaisista tapahtumista – mitä tapahtui, miksi se tapahtui ja valaista tilannetta.

Marraskuussa 2023 minuun otettiin yhteyttä liittymisestä Dogmaan, ja rakastuin projektiin heti. Esteettinen tyyli ja kappaleet tempaisivat mukaansa, ja ajattelin tämän olevan ainutlaatuinen mahdollisuus. Minut palkattiin Rusalka-hahmoksi, ja seikkailu alkoi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tiedätte, kuinka paljon laitoin sieluani tähän projektiin – toin ideoita, tein rumpukalvopiirroksia ja kortteja, olin joka ilta myyntipöydällä ja rakensin Rusalka-hahmon identiteettiä. Hahmo perustui hyvin henkilökohtaiseen kokemukseen, ja tunsin fanien samaistuvan siihen. Useat ottivat yhteyttä hahmon tilin kautta kertoen vaikeuksistaan, ja olin aina valmis kuuntelemaan. Kun minua ei päästetty Yhdysvaltoihin, hallinto otti tuon tilin pois minulta heti.”

“Annoin tälle bändille kaikkeni, vaikka managerin käytös tuntui usein oudolta. Uskoin Dogman ajatukseen siitä, että se antaa äänen niille, joilla ei ole. Se resonoi minussa, koska halusin lapsesta asti tehdä musiikkia antaakseni turvapaikan niille, jotka sitä tarvitsevat. Siksi vastasin faneille, olin paikalla joka ilta ja annoin kaikkeni. Fanit eivät olleet minulle vain faneja – he olivat ystäviä.”

“Johto käytti hyväntahtoisuuttani hyväkseen. Tein monia asioita ilmaiseksi, ja vastineeksi sain hädin tuskin kiitoksen. Kun lopulta vedin rajan ja sanoin, että he eivät voi käyttää varusteitani ilman lupaa, minua syytettiin sitoutumattomuudesta. Kolmen kiertueen jälkeen sain 100 euron ’tipin’, joka ei vastannut tekemääni työtä, mutta hyväksyin sen, koska en tehnyt tätä rahan vuoksi.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

“Minut erotettiin, koska minulle ei hankittu oikeaa viisumia. Minut ja tulevan laulajan piti lentää Yhdysvaltoihin, mutta meidät otettiin kuulusteluun ja pidätettiin 48 tunniksi. Kun palasin kotiin, ensimmäinen viesti managerilta oli: ’Löysin korvaajan – voisitko opettaa hänelle kappaleet?’ Ei anteeksipyyntöä, ei vastuunkantoa.”

“Kiertueilla söimme usein vain kahdesti päivässä, koska hän ei halunnut maksaa kolmatta ateriaa. Kun valitin, sain vastaukseksi ’yksikään bändi ei vaadi sellaista’. Näin bändikavereiden itkevän, ja kun yritimme puhua ongelmista, meidät gaslightattiin. Manageri sanoi suoraan, ettei palkkaisi meitä, jos hänellä olisi enemmän rahaa, koska silloin hän voisi ’palkata parempia’. Hän kommentoi myös jatkuvasti seksistisesti – että ’valitamme, koska olemme naisia’.”

“Silti rakastin bändiä ja kaikkea, mitä se edusti. Grace, Amber ja minä emme aio luovuttaa. Aiomme puolustaa itseämme ja musiikkia, jota soitamme. Tämä johto epäonnistui tarjoamaan turvallisen työympäristön ja aiheutti meille mittaamatonta vahinkoa.”

“Ja lopuksi – ehkä hieman teatraalisesti, mutta Dogman tyyliin: Meidät yhdisti pimeä musiikin ja veren rituaali. Meidät uhrattiin, mutta äänemme eivät vaikene. Noiduttujen henkien kautta todistamme teille, että sävelet on jo kirjoitettu, harmonia asetettu ja loihdittu melodia odottaa vapautustaan.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Griefin rinnalle on nyt astunut myös laulaja Kim Jennett, joka oli lähellä liittyä yhtyeeseen, mutta vetäytyi saatuaan käsiinsä sopimuksen, jota hän kuvaili “orjatyöksi”. Voit lukea hänen kirjoituksen aiheesta tästä:

“Haluan kertoa oman puoleni. Tiedän, että Dogman entiset jäsenet eivät ehkä voi puhua kaikesta laillisten sopimusten vuoksi, mutta minä voin – ja minulla on todisteita. Meidän naisten on tuettava toisiamme ja kutsuttava tällainen toiminta esiin, jotta se ei toistu.

Vuonna 2024 minulle kerrottiin, että minusta tulisi Dogman uusi laulaja. Jo alusta asti kävi selväksi, ettei kyse ollut bändistä, vaan brändistä – hallinnon luomasta ja kontrolloimasta tuotteesta. Naiset tekivät valtavasti työtä, mutta heiltä vietiin kaikki oikeudet ja ääni.”

“Sain käsiini sopimuksen, jota asianajajani kuvaili ’orjatyöksi’. Siinä luvattiin 100 dollarin palkkio per keikka ilman rojaltioikeuksia, oikeus käyttää ääntäni ja kuvaani ikuisesti, ja täysi anonymiteetti – eli en saisi koskaan paljastaa henkilöllisyyttäni. Rikkoutumisesta seuraisi oikeustoimia. Managerit uhkailivat, manipuloivat ja poistivat kaikki pykälät, jotka olisivat suojanneet meitä esimerkiksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä tai terveys- ja turvallisuusrikkomuksilta.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

“Brändi saarnaa ’autenttisuutta ja vapautta’, mutta sopimus riisuu ne kaikki pois. Musiikin takana oli salailua, uhkailua ja naisten hyväksikäyttöä, joka naamioitiin feminismin alle. Tämä ei ole voimaannuttamista – tämä on riistoa.”

“Jos brändin voima perustuu hiljaisuuteen ja kontrolliin, kyse ei ole enää taiteesta. Se on hyväksikäyttöä. Se, että sanon tämän ääneen, on velvollisuuteni niitä kohtaan, jotka eivät voi puhua. Minä seison Gracen, Amberin ja Patrin rinnalla.”

Dogman tapaus on herättänyt laajaa keskustelua musiikkialan epätasa-arvosta ja siitä, miten helposti artistit voivat joutua hyväksikäytön uhreiksi suurten tuotantokoneistojen sisällä.