Entistä laaja-alaisempi Tomb Of Finland lisää kierroksia kolmannen albumin myötä

Kotimaisen death metal -yhtye Tomb Of Finlandin kolmas albumi on nimeltään ”Across the Barren Fields”, ja se ilmestyi juuri kauppoihin. Materiaali on elänyt uusiin suuntiin, ottanut kyytiin vivahteita sieltä täältä ja kuulostaa erittäin tuoreelta ja uudistuneelta.

Päätinpä lähestyä bändiä viimeisten kuulumisten tiimoilta. Kysymyksiini vastaili kitaristi Jasse Von Hast.

Ihan ensimmäinen ajatus levyn kuultuani olikin, että eihän tämä kuulosta edes Tomb Of Finlandilta. Kerro materiaalin synnystä. Miten biisit kasvoivat aihioista lopputulokseen?

Jasse Von Hast: Haha! Kyllä se on Tombbaa vaikka multaa söisi. Meidän tapauksessa biisit syntyy siten, että kitaristit säveltelee itekseen rallit hyvinkin valmiiksi. Sitten sovitellaan ne kimpassa treeniksellä loppuun. Äänitetään kaikista demot, ja kuuntelukierrosten jälkeen palataan tarvittaessa sovituksiin uudestaan treeneissä. Jos joku ralli ei meinaa asettua heti aloilleen, me ajetaan se meidän erityisen Tomb-suodattimen läpi, ja pentele soikoon, sehän alkaa jo kuulostaa Tombilta.

Levyllä kuuluu myöskin isoja melodioita ja hyvinkin tarttuvia riffittelyjä, jotka ovat ennen olleet pienemmässä roolissa teidän musiikissa. Myös puhdasta laulua on eksynyt mukaan.

Jasse Von Hast: Mulle henkilökohtaisesti tarttuvat melodiat on oman tuotannon tärkein elementti. Se juontaa jostain vanhoista kaihoisista suomalaisista ja slaavilaisista sävelmistä. Paljon on taustalla vanhaa iskelmää ja kansanlaulua. Puhdasta tai puolipuhdasta laulua on tosiaan tällä kertaa seassa. Kun kuuli, mihin muotoon biisit asettuivat, niin muutaman kohdalla oli välittömästi selvää, että ne vaativat puhdasta tai jotain erilaista laulua toimiakseen täysillä. En puhuisi isommin muutoksesta. Levyn kokonaisuus on nyt vaan vaihtelevampi kuin edellisillä. Levyllä on tällä kertaa kuusi minun sävellystä ja kolme Mikon (Hannuksela, kitara). Pariin niistä minä olen melodioita vääntänyt, mutta pohjat on Mikon kynästä. Sieltä tulee sitä terävää nyrkkiä sopivasti mukaan tähän soppaan. Meidän soundi on laajentunut molempiin suuntiin. Napsun lussumpaan suuntaan ja napsun rajumpaan. Eli voisi sanoa tyylikkäästi, että kuopan ääniala on laajentunut uudella levyllä.

Kerro jonkin levyn biisin synnytystarina.

Jasse Von Hast: Joskus tokan levyn äänitysten ja pienen totaalisen musiikista otetun tauon jälkeen ensimmäinen riffi, tai oikeastaan siinä vaiheessa vain rytmi, mikä alkoi soida päässä oli ”Waiting for the End” -biisin alku. Tuli fiilis, että nyt tehdäänkin pikkusen rokimpi ja tanssittavampi ralli. Jossain välissä soittelin riffiä treeniksellä, ja Jannen (Lukki, rummut) kanssa vähän kompiteltiinkin. Tuntui, että täähän keinuttaa kivasti. Vähän myöhemmin päätin äänitellä riffejä itekseen talteen. Biisi rakentui kuin itsestään. Melodiat ja muut osat syntyivät melko spontaanisti. Kun biisi oli jokseenkin valmiin kuuloinen, mietin ensin, tuliko tehtyä liian erilainen ralli meille. Esittelin demon muille jätkille, ja palaute oli suunnilleen ”täähän on vitun kovaa kamaa”. Siitäpä se periaattessa lähti. En muista, mikä oli seuraava ralli, mutta biisejä alkoi pulputa mielen syövereistä, ja osasta muotoutui luonnostaan pikkuisen rokimpia perussynkistelykuoloon verrattuna. Ajoittain kävi mielessä, että mitähän jengi tuumaa näin erikuuloisesta Tomb-materiaalista, mutta päätin kylmästi, että nyt mennään tällä linjalla. Olkoot kuuntelematta, jos ei kelpaa!

Ennen ”Across the Barren Fields” -levyn julkaisua olette laittaneet jakoon kaksi musiikkivideota ja/tai singleä. Ensin tuli ”Wretched Bliss” ja hieman myöhemmin ”Shadows of the North”, jotka ovat kuvallisesti ja musiikillisesti melko erilaisia keskenään.

Jasse Von Hast: Nuo biisit on valittu juuri sen takia videoille, että ne edustavat selkeästi Tombia, mutta niissä aukeaa se laajempi skaala, jota uudella levyllä tuodaan esille. ”Wretched Bliss” on minun kynästä ja sisältää uusia elementtejä kevyempään suuntaan. ”Shadows of the North” on taas vähän äkäisempi Mikon tekemä ralli minun melodioilla. Ollaan huomattu jo edellisellä levyllä ”Mourning Chant” -biisissä, että meillä synkkaa hyvin yhteen, jos Mikko tekee ensin pohjat ja minä sävellän melodiat päälle. ”Shadows of the North” syntyi samalla kuviolla. Ja mielestäni erittäin onnistuneesti.

Musiikkivideoilla saanee paljon helposti näkyvyyttä nykyään ympäri maailmaa. Kuinka suuri työ niiden tekemiseen menee, ja miten se tekeminen tapahtuu noin kuin käytännössä?

Jasse Von Hast: Me ei itse tehdä videoita. Olen kuvannut kyllä pari, ”The Autumn Rain” ja ”Left to Die”, mutta editoinneista vastaa aina joku muu. Ihan ensimmäisen videon, debyyttilevyn ”Damnationin” ideoi ja teki työkaverini Leo Suvensalmi Shoelace Productionsista. Se on itseasiassa kuvattu samoilla paikoilla, missä joskus 90-luvulla muuan Alibista tuttu porukka oli kärvennellyt tappamaansa kaveria nuotiolla Hyvinkään Piilolammen luontoalueella. Haha. Se selvisi myöhemmin, kun juttelin paikallisen mökinomistajan kanssa. Ei sentään löytynyt hiiltyneitä reisiluita kuvaustauolla makkaraa kärventäessä. ”Frozen Beneath” -levyn videot ”Funeral Pyre” ja ”Scattering Ashes” teki Hannu Mikkola. ”Scattering Ashes” kuvattiin ihan hirveällä helteellä Keravalla meidän treeniksen lähimetsässä. Myös tällä kertaa Hannu teki järisyttävän kovan työn ”Wretched bliss” -videon kanssa. Sen piti alun perin olla lyriikkavideo, mutta kun kuvakerronta on niin vahvaa, otettiin äkkiä lyriikat pois. Meillä ei sen videon tekemiseen ole oikeastaan mitään muuta valtaa kuin karkeat ideanpätkät alkupalaverissa. Mikkolan Hannu suunnitteli, kuvasi ja editoi kaiken itse. Haluttiin sitten vielä hieman muunlaistakin vaihtelua uusiin videoihin, joten ”Shadows of the North” -videon tekijäksi otettiin Hannu Tiainen, joka on tehnyt mm. Kaunis Kuolematon -videoita. Kuvattiin se purkuun menneessä Vihreässä talossa Riihimäellä. Paikka oli jees, ja Hannun kuvaukset varsin toimivaa settiä. Soittovideoon haettiin onnistuneesti myös ihan erilaista valoa ja tunnelmaa verrattuna aiempiin.

Olet itse tuottanut ja äänittänyt levyn. Millainen prosessi se oli kaiken kaikkiaan? Miten se poikkeaa tehdä kaikki itse verrattuna siihen, että olisi ulkopuolinen ihminen kommentoimassa ja ohjaamassa sitä, kuinka homman tulisi mennä? Missä ne erot yleensä ovat? Teillähän on kuitenkin kokemusta siitäkin ainakin aiempien bändienne kanssa.

Jasse Von Hast: Ennen kaikkea itse tekeminen vaatii järjettömästi stressinsietoa ja kaiken vapaa-ajan menettämisen hyväksymisen. Toki siinä on myös jollain tavalla vapaampi ilmapiiri, kun ei ole ulkopuolisia ohjailemassa. Asialla on toki toinenkin puoli. Joudut ottamaan kaiken vastuun kaiken onnistumisesta. Siihen päälle vielä omaankin soittoon keskittyminen on raskasta. Usein tuottajalta tulee myös ideoita, jotka itseltä jää tajuamatta. Omaan materiaaliin tulee aina tietyssä vaiheessa sokeaksi. Se ei ole hyvä juttu. Me käytettiin tähän siksi runsaasti aikaa ja otettiin välillä etäisyyttä, jotta sovituksia ehdittiin pureskella, niellä ja myös oksentaa. Mulla on toki takana kaikenlaista historiaa musiikin parissa. Kokemus antaa sopivasti itsevarmuutta tehdä päätöksiä, eikä jäädä paikoilleen jauhamaan.

Olet tuottanut myös muiden bändien musiikkia. Vertaako sitä oman bändin tekemisiä siihen, miten muut toimivat? Teetkö asioita muiden kanssa jotenkin eri tavalla kuin Tomb Of Finlandin kanssa?

Jasse Von Hast: No joo, jotain on tullut tehtyä. Suhtaudun muihin bändeihin asiakkaina, joista yritän kiskoa parhaan irti. Toki olen tuotantovaiheessa jotain sovitusvinkkejä tai muita asiaa edistäviä ohjeita antanut. Jokainen projekti tehdään sen mukaan, miten se luontevimmin etenee. Toimintatapoja on niin erilaisia, ettei omat tutut kuviot mitenkään voi sopia kaikille. Jokainen bändi pitää käsitellä yksilönä, jonka omaa punaista lankaa tuodaan tuotannossa esille parhaan mukaan. Toki jos huomaan että bändin toiminnassa on joku perustavaa laatua oleva virhe, joka jarruttaa etenemistä, se pyritään korjaamaan. Mutta muuten hommaa ei kannata lähteä väkisin muokkaamaan itselle tuttuun muottiin.

Mistä studiotyöskentelytarinasi sai alkunsa, miten näet sen kehittyneen, ja mihin se on matkalla?

Jasse Von Hast: Kiinnostuin alun perin äänittämisestä joskus 90-luvun puolivälin jälkeen. Ei mulla aluksi ollut mitään, millä äänittää. Lainasin meidän laulajan (JP Leppäluoto, Charon) neliraituria, jolla tein ensimmäisiä demoja. Sitten ostin oman paremman neliraiturin, jossa oli vähän mikseriäkin mukana. Siihen aikaan raha oli tiukassa, joten visio omista kunnollisista studiokamoista jäi haaveeksi. Vuonna 2004 sain hankittua ensimmäiset Pro Tools -vehkeet. Se avasi hommaa sen verran, että oli pakko päästä alan kouluun. Orimattilassa opiskelin 2006–2009 ja valmistuin musiikkiteknologiksi. Sieltä sain pohjat hommaan. Kauan meni ihan digitaalisesti, mutta viime vuosien mittaan on tullut kasailtua vähän reilummin analogista kalustoa kotistudion räkkeihin. Niillä saa vähän musikaalisempaa räkää soundiin. Kyllähän tässä on kehittynyt jonkun verran tehdessä, mutta paljon on vielä edessä kiviä joihin kompastua. Omat tilat olisi se isompi haaste voitettavana vielä.

Palataanpa takaisin haudan äärelle… Ovatko musiikilliset vaikuttimet edelleen samoja kuin ennenkin eli 90-luvun death metalissa? Olet kertonut, ettet kamalasti seuraa nykyään, mitä musiikkirintamalla tapahtuu. Eli tulevatko Tomb Of Finlandin vaikuttimet sieltä vanhasta kamasta, jota kuuntelit nuorena, vai tuovatko muut jäsenet musiikkiin oivalluksia jostain nykymenosta, vaikkei sitä kukaan toki suoraan haluaisikaan?

Jasse Von Hast: Epäilisin, että edelleen mennään vanhoilla muistoilla. Annan pääni jalostaa sitä massaa, mitä siellä valmiiksi on. Se on jonkun verran vuosien puhdistustyön seurauksena vapautunut selkeimmistä vaikutteista. Kun ei altista korviaan jatkuvasti uusille musiikillisille ärsykkeille, vaan korvaa ne hiljaisuudella tai luonnon äänillä, silloin pää alkaa kehittää enemmän omia sävelkulkuja tai rytmejä. Olen luontoihminen, ja esimerkiksi käpytikan kolkuttelusta kelon kylkeen saattaa saada tosi kovan inspiraation uuteen sävellykseen.

Et siis altista levyntekoprosessin aikana päätäsi muulla musiikilla, siis millään, mikä voisi vahingossakaan tarttua mukaan ja tallentua levylle – myöhemmin ihmisten kuultavaksi ja kommentoitavaksi, että tämä kuulostaa joltain toiselta bändiltä?

Jasse Von Hast: Minä en kuuntele musiikkia pahemmin nykyään, tai hyvin vähän jaksaa kuunnella. Kun säveltää, äänittää ja tuottaa omaa tavaraa, niin sen päälle ei enää halua kuulla mitään. Kun minulla on sävellyskausi menossa, en kuuntele mitään muuta koko aikana kuin omia sävellyksiä. Tämän levyn sävellykset taisi kestää vuodesta puoleentoista kokonaisuutena. En kuunnellut koko aikana mitään muuta. Ostelin kyllä muutaman levyn. Mutta ne oli muoveissa siihen asti kunnes työni oli valmis. En halua, että mikään ärsyke pääni ulkopuolelta tulee sekoittamaan siellä vellovaa sävelsoppaa. Totta kai kaikki elämän aikana kuullut sävelet jotenkin siellä taustalla vaikuttavat, mutta jos kuuntelee sävellysprosessin aikana jotain muuta, sieltä helposti ui liian selkeitä vaikutteita.

Koronavirus sekoitti keikkahommat maailmalla ja sekoittaa jossain edelleenkin. Eli kuinka vaikeaa on saada keikkoja nykyään? Onko tulossa yhtään esiintymistä tulevan albumin tiimoilta?

Jasse Von Hast: Kyllähän tämä on niin älytön tilanne, ettei mitään rajaa. Jo ennen koronaa oli haasteellista saada keikkaa ns. pienelle nimelle, niin nyt sitä vasta onkin seiniä kaadettavana ja luita murrettavana. Meillä on ”säädössä” useita keikkoja kyllä. Mutta ei niistä vielä enempää. Tarkoitus on viettää varsinaiset levyn julkistamisiltamat 1. lokakuuta Keravalla. Siitä tulee tarkempi tiedote myöhemmin, eli noin puolitoista kuukautta levyn julkaisun jälkeen. Siitä eteenpäin on tarkoitus sitten keikkailla. Parempi antaa hetken levyn olla pihalla, että väki oppii vähän tuntemaan uutta materiaalia. Edellisen levyn aikaan, kun soitettiin julkaisupäivän ympärillä muutama keikka, niin uusi materiaali ei päässyt oikeuksiinsa, kun biisit olivat yleisölle vielä niin uusia.

Haaveena lienee kuitenkin kiertueita niin Suomessa kuin ulkomailla? Vai haaveileeko sitä enää samalla tavalla rocktähteydestä kuin nuorena?

Jasse Von Hast: Ei me enää mistään haaveilla, paitsi ehkä siitä suuresta tuntemattomasta. Totta kai hyvät keikat niin Suomessa, kuin ulkomaillakin on erittäin tervetulleita. Niitä pyritään saamaan. Riittävää määrää on vaikea määritellä. Edellisen levyn jälkeen ehdittiin tehdä vajaa 20 keikkaa ennen kuin korona kaatoi kaiken. Tämän levyn tunnelmissa olisi hyvä ainakin tuplata se määrä. Mutta miten se onnistuu, jää nähtäväksi.

Tomb Of Finlandissa kokoonpanon ikähaitari on vaihteleva. On vanhan koulukunnan ukkoja ja sitten nuorempia kolleja.

Jasse Von Hast: Joo meitä on pari tärisevää kävelykeppivanhusta ja kolme vähän kevyemmin muumioitunutta kaveria. Meillä synkkaa todella hyvin bändinä yhteen. Oikeastaan ikäerot eivät näy muuten, kuin että vanhukset väsähtää aiemmin. Kokemus yhdistettynä nuorempaan voimaan ja innokkuuteen luo tasapainoisen kokonaisuuden. Ainakin meidän kohdalla. Ollaan hitsauduttu bändinä aika hyvin jo yhdeksi. Tullaan hyvin toimeen myös vapaa-aikana yhdessä. Ja se fiilis kuuluu myös soitossa. Keikkareissut edellisen levyn jälkeen lujitti bändiä toimimaan yhteisen päämäärän eteen, ja homma tuntuu tosi luontevalta, tai niin luontelvalta kuin se hirveä säätö ja venkoilu kaikenlaisten aikataulujen, kulkuvälineiden, kamojen siirtelyn ja yllämme vaikuttavan ”Tomb of Luck” -voiman aiheuttamien haasteiden suhteen voi tuntua.

Kun katsoo teidän promokuvia, niin siellä ei paljon hymyillä tai näy iloisia värejä. Onko taustalla tarkoin harkittu imago vaiko luontaisen tasainen ja rehellinen kuva, keitä olette? Olen varma että kuvia ottaessa kuitenkin naurattaakin ja on hauskaa. Tämä on tätä ”metalli on vakava asia” -huumoria.

Jasse Von Hast: Kuviin on haettu levykohtaista tunnelmaa. Ei ole mitään harkittua imagoa muuten, kuin että promokuvat sopivat meidän levyjen väreihin ja tematiikkaan. Kuvissa ollaan todella luontevasti. Ei ylimääräistä irvistelyä tai muuta egoilua. Meille on vierasta, jos kuviin pitäisi kehitellä jotain ihmeasusteita tai vastaavaa. Totta kai kuolema teemana on tietyllä tapaa läsnä meidän kuvissa, oli se sitten pimeä usvainen hautuumaa, tappavan kylmä ja petollinen suoerämaa tai tönäisystä päälle romahtava vanha heinälato. Astui meitä muuten pari tuolla viimeisellä kuvauspaikalla naulaankin, mutta sen verran oli vielä refleksejä tallella, ettei mennyt sentään jalasta läpi. Silloin hieman nauratti.

Tomb Of Finlandin ikuisuusaihe etenkin Suomessa on se, että bändi nähdään sen nimen kautta vieläkin liian usein vitsinä vaikka uraa on jo kymmenisen vuotta takana. Itsekin olen kuullut, ettei joku tutustu bändiin sen nimen takia. Levykauppa Äx mainosti jokin aika sitten myös ”Across the Barren Fields” -levyn ennakkotilausta ”ei Tom Of Finland, vaan…”. Onhan tämä nyt merkillistä ja tyhmää.

Jasse Von Hast: Ihan varmasti meidän nimi on ainakin jonkin verran jarruttanut meidän etenemistä. Järjestävissäkin tahoissa on sellaisia, joille nimi aiheuttaa naaman nykimistä. Ei meitä nimestäkitisijät vituta. Periaatteessahan meidän nimen yksi tärkeä tehtävä on aiheuttaa mielipahaa, joten silloin se osuu maaliin, jos se vituttaa. Kun nimi aikoinaan Karihtalan Antin (Charon, KYPCK) kanssa lyötiin lukkoon, se toki ensin vähän arvelutti. Mutta ei me oltu edes kännissä vielä, kun se oli jo päätetty. Single-malttia oli kumminkin kulunut. Olen tämän jossain aiemminkin kertonut, että yksi Antin lähettämistä viesteistä demotusaikana oli signeerattu ”t. tomb of finland”. Demojen nimet kaikki viittasi jotenkin hautaan. Niistä Antti sen sitten visioi kun sitä myöhemmin vakavissaan ehdotti. Täytyy muuten todeta, että 100 % nimestä saamastamme suorasta palautteesta keikoilla, somessa tai kadulla on ollut tyyliin ”ihan vitun kova nimi” ja nyrkki pystyyn.

Ulkomailta on jo tullut ylistäviä arvosteluja sekä haastattelupyyntöjä. Onko nyt tullut parempaa palautetta kuin aiemmin?

Jasse Von Hast: Joo nyt on tullut selkeästi enemmän ja yleisesti parempaa palautetta. Toki joukkoon mahtuu aina myös sitä toista puolta. Niin kuuluu ollakin. Samoin haastatteluja on enemmän kuin aiemmin. Ja varsinkin radioasemat ovat intoutuneet soittamaan levyä Euroopassa. Eikä vain singlebiisejä, vaan oma-aloitteisesti muitakin.

Miten näet bändin aseman skenessä Suomessa ja maailmalla vuonna 2022 ja etenkin ”Across the Barren Fieldsin” myötä tai mihin kohtaan odotat sen asettuvan?

Jasse Von Hast: Asema skenessä riippuu paljon siitä, minkä verran yleisö, mediat ja keikkajärjestäjät ovat kiinnostuneita. Uuden levyn aiheuttama tämänhetkinen kiinnostus ei ainakaan huononna asemaamme skenessä. Varmasti tunnettavuus kasvaa ja mukaan tulee myös uusia faneja. Ei muuta kun levyä lautaselle ja nupit kaakkoon!

”Across the Barren Fields” ilmestyi kauppoihin perjantaina 19. elokuuta.