”Entistäkin överimmäksi” – haastattelussa Noutaja
Näin kaamoksen korvalla saimme Kaaoszinen haastateltavaksi tuoreehkon kotimaisen, vanhan liiton death metal -nelikon Noutajan laulaja-kitaristi Masi Hukarin ja rumpali Juhana ”Juffi” Karlssonin. Yhtye julkaisi loppukesästä painepesunkestävän ja todella kovatasoisen debyytti-EP:nsä ”Never Meant To Save Us”. Mennään tsekkaamaan, mitä herroille yhtyeineen kuuluu näin ehtoopuolella vuotta.
Moi Masi ja Juffi, tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun. Mitäs Noutajan syksyyn kuuluu?
Masi: Kiitos kysymästä! Ollaan juuri julkaistu EP ja ajan hengen mukaisesti vältytty esittämästä sillä julkaistua musiikkia elävän yleisön edessä! Tästä kanavoitunut energia on sitten syydetty uuden materiaalin työstämiseen sitä myöten, että alkuvuodesta on aika jälleen aika bunkkeroitua ja täräyttää levy pihalle ensi vuonna.
Mainos päättyy
Julkaisitte alkusyksystä kipakan debyytti-EP:nne ”Never Meant To Save Us”. Millainen jälkipöhinä julkaisun tiimoilta on ollut ja onko vastaanotto vastannut odotuksianne?
Masi: Vastaanotto on ollut toistaiseksi ihan mahtavaa, ja siitä iso kiitos kaikille korviaan höristäneille! Tuntuu ihan sairaan mahtavalta, että tämä meidän yhteinen juttu on saanut niin paljon positiivista huomiota osakseen! Kiitos!
Millaiset fiilikset ensituotoksestanne teille itsellenne jäi?
Mainos päättyy
Juffi: Nauhoitusprosessi oli itse asiassa aika jännä, kun siinä oli palaset vielä monella tapaa levällään, eikä yhtään osannut odottaa, miltä lopputulos tulee kuulostamaan. Ehkäpä isoin kysymysmerkki oli Masin vokaalit, kun en ollut ikinä aiemmin kuullut hänen tulkitsevan tällaista materiaalia, ja biisit oli käytännössä treenattu kokonaan ilman vokaaleita. Kun Masi sitten pääsi mikrofonin ääreen, niin leukahan siinä loksahti lattiaan – homma kuulosti siltä kuin hän olisi tehnyt tätä koko ikänsä. Kitaristimme Jonne paljastui myös varsinaiseksi Pro Tools -velhoksi ja sai paketin kuulostamaan kaikin puolin ammattimaisemmalta kuin mihin olin varautunut. Voisi siis sanoa, että lopputulos ylitti odotukset kirkkaasti, ja tuli vahva tunne, että ensimmäinen julkaisu ei jää viimeiseksi.
Masi: Joo. Vielä ennen ekoja laulusessioita oli pientä kysymysmerkkiä ilmassa, että tarvitaankohan tähän apuja. Olin kuunnellut, kun Juffi ja Pekka veti sellaiset pohjaraidat että oksat pois, ja mielessä pyöri aika lailla katkeamattomalla loopilla: ”Tätä et sitten ryssi. Jos on noin kovat pohjat, niin ei voi vetää kavereita lokaan heittämällä jotain hissuttelevaa diibadaabaa.” Onneksi oli hengitystekniikalle pohjaa vuosikausien puhaltimien soittamisesta, ja sangen erikoisesti myös särösoundin muodostus löytyi yhden saksofonitekniikan kautta. Loppujen lopuksi aika vaivattomasti meni.
Teillä on takana yhteensä vuosikymmenten verran kokemusta myös kohtalaisen nimekkäistä metalli-ym.bändeistä (mm. Amoral, Tracedawn, Jo Bench ja Apulanta). Miltä tuntuu mäiskiä raakaa tai oikeastaan aiempaa raaempaa metallia vielä keski-iässä?
Juffi: Se on tietynlaista paluuta juurille. Itse olen teini-iästä lähtien diggaillut metallimusiikin suhteen enemmän sitä raaemman tai äärimmäisemmän puolen ilmaisua, ja tavallaan näin keski-ikäisenä on vapauttavaa myöntää itselleen, että tämä on juuri sellaista musiikkia, jota haluan soittaa. Soittelen jonkin verran myös kitaraa, mutta tuntuu, että rumpujen kautta pääsen ”lähemmäs” soittamaani musiikkia, ja metallimusiikissa tämä erityisesti korostuu, koska homma on aika fyysistä. Iän karttuessa olen myös huomannut, että tietyt jutut, kuten taipumus mielistellä muiden näkemyksiä tai trendejä tai mitä lie, putoavat pikkuhiljaa pois, jolloin ne itselle oleelliset asiat jäävät vahvemmin pinnalle kaikessa tekemisessä, myös musiikin soitossa.
Mainos päättyy
Masi: Samoilla linjoilla, ja lisäksi pakko erikseen mainita, että oon saanut laulamisen aloittamisesta valtaisasti uutta energiaa. Ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys, että nelikymppisenä löytää uuden ilmaisukanavan ja sitä myötä hillittömän halun ja draivin tekemiseen ja kehittymiseen. Tässä mielessä Noutaja on siistein juttu, jota oon musan saralla koskaan saanut tehdä ja jakaa ensinnäkin pitkäaikaisten ystävien ja nyttemmin myös kuuntelevan yleisön kanssa.
Millä tavalla Suomen metalliskene on mielestänne muuttunut vuosien varrella?
Juffi: Olen kokenut itseni hyvinkin ulkopuoliseksi kaikenlaisesta skeneilystä tässä jo vuosikausia ja hyvä niin, mutta kun katsoo, että jotkut vanhat bändit, joiden kanssa aloiteltiin keikkailua joskus vajaa 20 vuotta sitten, ovat hiljattain aktivoituneet uudelleen, niin jonkinlaista nostalgiaa tai renessanssia lienee ilmoilla enemmänkin. Skeneen on sitten sillä aikaa tietysti tullut uutta, nuorempaa porukkaa, jotka varmaan ihmettelee, että mitäs vanhoja äijiä siellä lavalla oikein heiluu.
Masi: Koko kentän laajuudella huomaa, että metalli on taas vähän enemmän undergroundissa, ja se on ihan mainio asia. Ei paljon enää pääministerit näyttele hevimerkkejä ja vanhemmat humppalaulajat tituleeraa itseään hevileideiksi. Toisaalta kaupungilla näkee yhä enemmän teini-ikäisiä, joilla on hyvin edustettuna liiton paidat ja hihamerkit, ja se kyllä lämmittää sydäntä!
Mainos päättyy
Vannotte vanhan liiton death metalin nimeen. Heittäkääpä sen oheen esimerkki jostakin aivan muunlaisesta musiikista tai taiteesta, josta olette saaneet Noutajalle vaikutetta tai mistä te vaan itse pidätte.
Juffi: Metallimusiikin ohella taidan itse kuunnella eniten räppiä ja elektronista musiikkia eri muodoissaan, ja kyllähän sieltäkin niitä vaikutteita soittoon tulee, joskin aika epäsuorasti. Jojo Mayerin Nerve-bändi on pitkään ollut tärkeä vaikuttaja, eikä vähiten rumputyöskentelyn takia. Musiikin kuuntelun lisäksi kirjoja tulee luettua jatkuvalla syötöllä, ja Masin kanssa joskus vaihdellaan lukuvinkkejä. Aikanaan tuli opiskeltua uskontotiedettä, ja sitä kautta on tullut luettua kasapäin kaikenlaista henkisyys-osastoa. Esimerkiksi jotkut nondualismihommat voivat linkittyä aika vahvasti nihilistisiin keloihin, jotka tietenkin sopivat soittamamme musiikin kanssa oikein hienosti yhteen. Olen tosin huomannut, että maailmankatsomukseni on kuin varkain muuttunut positiivisemmaksi vuosien saatossa, mutta synkkä musiikki on taidemuotona kuitenkin edelleen se, joka puhuttelee ja resonoi kaikkein eniten.
Masi: Mä kuuntelen ihan kaikkea laidasta laitaan. Myös sellaista musaa, joka mua ärsyttää. Jätetään nyt nimiä mainitsematta, mutta usein käy niin, että joku elementti jossain kappaleessa ärsyttää niin paljon, että se jää kummittelemaan mieleen ja muovautuu sitten omaksi riffiksi. Esimerkkinä tästä on meidän kappale ”Taller Walls and Stronger Cages”, jonka aloitusriffi syntyi hetkellisestä sisäisestä raivokohtauksesta, kun kuuntelin erään kanadalaisen naisartistin juuri ilmestynyttä levyä, jonka tuotanto hakkasi niin paljon rajottimiin, että aloin hokemaan: ”Hais-tappa-v*-ttu-haistany-v*-ttu.” Rytmi päätyi suoraan sellaisenaan biisiin. Ja tarkennuksena. Mulla ei ole kyseistä artistia vastaan yhtään mitään. Hyperkompressaatio on vaan semmoinen tuotantoilmiö, joka saa aikaiseksi välittömän inhoreaktion, joka harvoin on realistisessa suhteessa aiheuttajaansa.
Luen myös todella paljon, ja siinä on sama meininki. Nyrkkisääntönä on, että kolme kirjaa kerrallaan, joista yksi on jollain tapaa inspiroiva, toinen sellainen jonka tiedän ärsyttävän mua ja kolmas silkkaa viihdekäyttöä. Inspiraatioon tämmöiseen musaan tuo kakkoskategoria on aika omiaan!
Mainos päättyy
Kuinka biisinne syntyvät?
Masi: ”Never Meant To Save Us” syntyi treeniksellä yhdessä jamittelemalla alusta loppuun. Löysä ohjenuora oli, nautitaan yhdessä tekemisestä ja yhteissoitosta eikä rässätä siitä, kulkeeko biisit seuraavalla viikolla paremmin ja suoritetaanko tässä nyt ”oikealla tasolla”.
Lyriikoita aloin tekemään myös treeneissä. Juffi ja Pekka treenasi rytmisektiohommia, koska EP nauhoitettiin heidän osaltaan livenä ilman klikkiä. Mä istuin siinä vieressä ja hahmottelin samalla ideoita ja fraseerauksia ilman skebaa tai mikkiä. Sama meno jatkui äänitysten alettua, ja jätkät vähän ihmetteli, miks mä oon niin hiljaa ja mökötän ruudun edessä, vaikka he laittaa sata lasissa dödöö purkkiin! Halusin, että se livenä ja yhdessä meininki ulottuisi myös teksteihin, ja ainakin oma fiilis on, että se onnistui!
Onko teillä uusia, ennenjulkaisemattomia biisejä seuraavalle julkaisulle jo valmiina? Jos on, niin kuinka paljon, ja mikä on tuntumanne siitä, mihin suuntaan ilmaisunne on menossa?
Masi: EP:ltä jäi yksi ihan mainio Terrorizer-henkinen kappale julkaisematta, jonka basistimme Pekka lauloi! Katotaan, mitä sen kanssa tehdään. Muutama levy pitäis varmaan tehdä, ennen ku aletaan kasailemaan mitään ”kuuntele kaikki Noutajan jämäisimmät jöötit tästä -kokoelmia”.
Uutta materiaalia sitä vastoin on aika lailla albumillisen verran, ja prosessi on jopa niin pitkällä, että tulevalla julkaisulla on nimikin ja lyyriset teemat on lyöty lukkoon. Aiotaan vetää överimmäksi. Nopeempaa, hitaampaa, ilmavammin ja raskaammin. Uusia elementtejä ja semmoista musiikillisen sanavaraston laajennusta. Brutaalimpaa riffittelyä, mutta myös yhteistiluja ja aavistuksen teknisempää menoa. Vokaaliosastolla pysytään vahvasti death metal -ilmaisussa, mutta siinäkin skaalaa hilataan ylös- ja alaspäin.
Miltä Noutajan tuleva vuosi näyttää?
Masi: Alkuvuodesta pääpaino on varmasti uuden levyn tekemisellä ja kaikkeen siihen liittyvän hässäkän kursimista kasaan. Oma toive olisi, että nyt saataisiin studiosessioista talteen dokkarimateriaalia, niin voisi sitten raottaa tätä meidän tekemisen meininkiä muillekin siitä mahdollisesti kiinnostuneille. Keikkailu kotimaassa olisi myös mahtava aloittaa, ja tässä aletaan pikkuhiljaa lähestyä eri tahoja asian tiimoilta.
Hienoa! Lähettäkääs lopuksi terveisenne diggareillenne ja Kaaoszinen lukioille.
Masi: Ai että ihan molemmille diggareille pitäis laittaa terveisiä? Taidan laittaa heille whatsappit tän haastiksen jälkeen ja toivotella Kaaoszinen lukijoille loistavaa syksyä! Tsekatkaa joutessanne Noutaja kaikkialta sieltä, mistä musiikkia suoratoistetaan, ja jos haluatte hyvää mieltä tuottavia fyysisiä esineitä meidän musaan liittyen, niin saa ottaa meihin yhteyttä suuren sosiaalisen saatanan sivustoilla tai suunnata Levykauppa Äxään tai Other Recordsiin.
Ei muuta ku Metal!
Kiitämme Kaaoszinen puolesta Masia ja Juffia mainiosta haastattelusta, ja toivotamme onnea tulevaan!