Epämusiikin maailmanluokkaan – klassikkoarviossa Napalm Deathin 30-vuotias ”Utopia Banished”

Birminghamin grindcore-pioneeri Napalm Deathin neljäs albumi ”Utopia Banished” julkaistiin 23.6.2022. Englantilaisviisikon kolmas albumi, kesällä 1990 ilmestynyt ”Harmony Corruption” oli yhtyeeltä selkeä suuntaliike underground-trendinä aallonharjalla tuolloin olleen ensimmäisen aallon death metalin suuntaan. Yhdysvaltain Tampassa Morrisound Studiosilla Scott Burnsin tuotannossa Napalm Deathin ensilevytyksiltä tutut, äärimmäisimmät grind- ja noise-elementit korvautuivat dynaamisilla, matalavireisillä thrash-riffeillä ja hillitymmillä temporatkaisuilla.

Napalm Deathin jalostunut tyylisuunta ei ollut monenkaan alkuaikojen grindcore-puritaanin mieleen, vaan vanhat fanit syyttivät yhtyettä itsensä myymisestä ja löystymisestä. Tuolloin vielä kokoonpanossa mukana ollut yhtyeen ensilevytysten aikainen rumpali ja ’primus motor’ Mick Harris koki Napalm Deathin uuden tyylisuunnan itselleen vieraaksi ja jätti rumpalin pestin vuonna 1991.

Hyvin äkkiä yhtye sai kuitenkin korvattua Harrisin toisena kitaristinaan noina päivinä vaikuttaneen, vuosituhannen alussa menehtyneen Jesse Pintadon kaverilla, Harrisia astetta teknisemmällä Danny Herreralla. Kyseessä oli Napalm Deathin varsinaisen jäsenistön ja levyttävän kokoonpanon viimeiseksi jäänyt miehistönvaihdos tähän päivään saakka. Myös tuotantopuoli koki kokonaisvaltaisen muutoksen ”Utopia Banishedin” kohdalla. Albumi äänitettiin helmi-maaliskuussa 1992 Windingsissa, Walesin Wrexhamissa tuolloin vielä nuoren, brittiläisen maailmanluokan metallituottajan Colin Richardsonin ohjastamana.

Tyylillisesti ”Utopia Banished” oli askel lähemmäs brutaalia grindcore-silppuamista ja hardcore-pohjaista viipalointia. Toisaalta yhtyeen soitannollisessa otteessa oli tapahtunut selkeää kurinalaistumista, ja yhtye kuulosti ensimmäistä kertaa todella valmiiksi hioutuneelta äärimusiikkibändiltä. Industrialin ja ambientin sekoitteisesta, jyhmeästi uhkaavasta introsta ”Discordance” alkaen tunnelma oli vangitsevaa.

Tyylillisistä muutoksista huolimatta mukaan oli tällä kerralla jätetty pysyväisluonteisesti muhkealla kitaravallilla kurmottavaa, pahankurista riffivirtaa, mikä korostuu etenkin polyrytmien ja alavireisesti moukaroivissa, thrashin kanssa leikittelevissä ykkösluokan numeroissa ”I Abstain” ja ”The World Keeps Turning”. Harrisin ja Pintadon mureat riffit kiemurtelevat konventionaalisuutta välttävästi mutta samalla hardcorelle uskollisesti intensiivisen suorina ja väkivaltaisina.

Videobiisi ”The World Keeps Turningin” ympärille kasattiin ja julkaistiin ensimaistiainen albumin materiaalista. Mukana ”The World Keeps Turning” -EP:llä oli nimibiisin lisäksi kaksi albumilta pois jätettyä biisiä ”A Means to an End” ja ”Insanity Excursion”.

Rytmisesti Herreran armottoman kurinalaisen rumputyön ja basisti Shane Emburyn rouhean säröbasson tiukan yhteissoiton ryydittämä ”Dementia Access” nousee albumin ehdottomaan kärkikastiin. Albumin suoraviivaisinta materiaalia edustaa puolestaan hardcore punkin ja death thrashin ryhdikäs yhteensulauma ”Christening of the Blind”.

Hardcoren sekoitteisessa, tuimasti piiskaavassa grind-palassa ”Got Time To Kill” kitaristi Mitch Harris esittelee ensimmäistä kertaansa millään Napalm Death -levyllä rääkymäänsä kireää huutovokalisointia. Harrisin taustahuudot toimivat piristävästi vokalisti Mark ”Barney” Greenwayn tymäkän mutta yksittäin helposti staattiseksi jäävän murinan kontrastina. Myöhemmillä levyillään kyseisellä kahden vokalistin käytöllä, Napalm Death loihti aivan uudenlaista varioivuutta lyyrisen ilmaisunsa muodoksi ja raatelevan sointinsa mausteeksi.

Napalm Deathin painavinta asiaa tarjoilee avoimesti fasismin vastainen, albumin hardcoreinta laitaa edustava ”Aryanisms” oli yhtyeen vastaus apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan keikoillaan vastaansa saamansa valkoisen rodun paremmuutta ihannoineelle yleisön osalle. Albumin metallisempaa ja lyyrisesti henkilökohtaisempaa osastoa edustaa puolestaan tulevien aikojen keskitempoisemmin raskaasti jyräävää Napalm Death -soundia mallintanut ”Judicial Slime”, jota yhtye on aivan viimeisimmille kiertueilleen nostanut oivallisena poimintana settilistaansa.

"Utopia Banished" on vaikeasta lähestyttävyydestään huolimatta varsin korkealaatuinen albumijulkaisu kaikilla parametreilla mitattuna. Se on albumin tuotantoajankohta ja yhtyeen tyylillinen jalostuminen huomioon ottaen erittäin onnistunut ja kompromissiton julkaisu. Sen materiaali on luonteeltaan voimakasta, luovaa ja tavanomaisia metalli- ja hardcore-biisien sovitusratkaisuja karttavaa.

Albumin päättää Napalm Deathin perustajajäseniin kuuluvan Justin Broderickin yhtyeen Godfleshin mieleen tuova, Emburyn rujon bassoriffin ympärille rakentuva industrial-outro "Contemptuous". Napalm Death palasi kyseisenlaisen, verkkaisen, tummasävyisen kappaleenrakennusmallinnuksen pariin enemmässä määrin viimeisimmällä, vuonna 2020 julkaistulla pitkäsoitollaan "Throes of Joy In The Jaws Of Defeatism".

Jos jotakin parannettavaa albumin tuotannosta täytyisi etsiä, niin miksauksessa rytmikitara- ja bassovalli saisivat purra astetta selkeämmin ja ärhäkämmin stereokuvasta käsin, ja rumputulituksen voisi saada hengittämään luonnollisemmin riisumalla sen ylimääräisistä kaiuista.

Albumilla on myös pari keskinkertaisempaa kappaletta. ”Cause For Effect pt.2″, ”Idiosyncratic” ja ”Distorting The Medium” eivät erotu kokonaisuudesta edukseen niin kuin sen mieleenpainuvin materiaali. Silti myös edellämainituissa kappaleissa on toimivia hetkiä, tarttuvia koukkuja ja Barneyn ilmoille mylväisemiä rivejä, jotka jäävät mielen sopukoihin kummittelemaan.

Albumin julkaisun aikaan Napalm Death kiersi Eurooppaa Dismemberin ja Obituaryn kanssa. Yhdysvaltain kiertueelle, ”Campaign for Musical Destructionille” yhtyeen rinnalla soittivat Sepultura, Sacred Reich ja Sick Of It All.

”Utopia Banished” nosti Napalm Deathin ääri- ja epämusiikin maailmanluokan eturiviin. Siitä huolimatta se haastaa vielä 30 vuotta julkaisuaan myöhemmin raaempaankin menoon ja kantaaottavaan sanalliseen antiin korvansa toteuttaneen kuulijat ja pelkästään näkemystä avartavassa mielessä.