Epäpyhiä voimia ja kiitokset Antti Tuiskulle – haastattelussa kakkosalbuminsa julkaissut Torchia

Torchia

Tamperelainen melodista death metallia esittävä Torchia on julkaisemassa perjantaina 27. maaliskuuta kakkosalbuminsa ”The Covenin”. Kaaoszine tavoitti bändin sävellys- ja sanoitustyöstä vastaavan kitaristi Ville Riitamaan ja solisti Edward Torchian haastattelua varten.

Miten vuosi on lähtenyt käyntiin Torchian leirissä?

V: Uuden levyn julkaisua ja levyjulkkarikiertuetta olemme odottaneet pitemmän aikaa! Tätä vuotta suunnittelimme pitkään, mutta niillä suunnitelmilla voikin sytyttää vaikka nuotion ottaen maailman tilanteen huomioon. Eli tilanne on kuten monella muullakin bändillä – isolla ja pienellä – suunnitelmia joutuu uusimaan ja sovittuja asioita perumaan. Terveinä olemme kuitenkin pysyneet, mikä on tietysti käsittääkseni tärkeintä.

E: Onneksi tammi- ja helmikuussa ehdimme vetää kaksi keikkaa Talvihelvetissä ja Tampereen Yo-talolla. Kotiyleisö saapui todistamaan sankoin joukoin ja tuntui mieltyvän erityisesti uuden levyn biiseihin! Vuosi lähti käyntiin siis varsin voitokkaasti ja eristyksen syövereistä alkaa varmasti pulputa uutta metallia.

Olette julkaisemassa 27. maaliskuuta uuden ”The Coven”-albuminne. Millainen prosessi levyn työstäminen oli?

V: Biisinkirjoituksessa meinasi tulla hoppu, koska koko levyn materiaali piti puristaa kasaan alle vuodessa, kun debyyttilevylle biisejä oli kertynyt jo vuosien takaa. Itse studiovaihekin oli hieman erilainen. Äänitimme ensimmäiset sinkut, ”Moon, Rise!” ja ”Memoirs”, jo vuosi sitten keväällä ja muut kappaleet alkutalvesta. Muuten levy oli melko peruspuurtamista, eli kitaraa on vingutettu ja muinaisia on palvottu.

E: Suurin yksittäinen koitos levyä työstäessä täytyi olla kitarasoundin etsiminen. Haalimme kasaan kaikki vahvistimet ja säröpedaalit jotka käsiimme saimme, ja lopulta Ville käytti lukuisia unettomia öitä yhdistellen eri soundeja, etsien sitä oikeaa. Tuottajaa huudettiin jo hätiin, mutta Hiilesmaa totesi, että tämä on Villen henkilökohtainen Golgata, joka hänen täytyy itse kulkea. Lopullinen soundi on yhdistelmä kahta amerikkalaista makua ruotsalaisella vivahteella, emmekä voisi olla tyytyväisempä!

Onko albumilla jonkinlainen teema? Jos on, niin mistä se on lähtöisin?

V: Tässä on noituus vahvana! Levyn nimi kertoo jo paljon oleellisesta. Varjoissa syntyy kaikenlaisia tarinoita, joita sitten ajatuksen kanssa pimeinä iltoina kynttilän valossa vasaralla alasimen päällä taotaan Torchialle sopiviksi.

E: Edellisen levyn tapaan kokonaisuudelle ei päätetty teemaa, vaan kappaleiden valmistuttua aloimme etsiä yhdistäviä tekijöitä. Siinä missä debyyttilevy ”Of Curses and Griefin” kappaleet käsittelivät ihmisluontoa melko yleisesti, oli tällä kertaa selvää, että Ville oli kirjoittanut levyn varsin kirjaimellisesti mustasta magiasta. Lopullinen inspiraatio tulkinnalle ja levyn nimelle tuli Mercyful Fatelta, joka on meille pieni, mutta tärkeä yksityiskohta.

Teitte jälleen yhteistyötä Hiili Hiilesmaan kanssa. Millaista miehen kanssa oli taas työskennellä?

V: Siellä taas sanonnat lähtivät elämään ihan omaa elämäänsä, kun tuottaja selitteli visioitaan. Hiilellä on hyvä tatsi tähän meidän projektiin. Ymmärtää mitä haetaan ja osaa pitää siitä kiinni.

E: Niin, “jos se johtoajatus säilyy, se jyrää kaiken alleen ja menee eteenpäin kuin liekehtivät vaunut”. Halusimme jatkaa ”Cursesilla” hyväksi todettua linjaa, joten oli luonnollista katsoa miten sama tuottaja kehittäisi edellisellä levyllä luotua soundia. Myös työskentelytavat olivat vakiintuneet jo kolme vuotta sitten, mikä helpotti isoa savottaa merkittävästi.

Kuinka intensiivisesti Hiilesmaa oli mukana levyn teossa, ja millaisia vinkkejä hänellä oli tällä kertaa antaa?

V: Hiilen kanssa olimme yhteydessä levyn teon alusta loppuun asti aina jollain tasolla. Jos ei studiossa niin puhelimessa, tai kokoustimme jossain kuppilassa.

E: Hiili on vanhan koulukunnan tuottaja ja toimi bändille vähän kuin mentorina. Bändi on helposti täysin solmussa pohtiessaan, miltä työn alla olevan levyn tulee kuulostaa. Mutta kun on tuottanut HIMin ensimmäisen ja viimeisen levyn, osaa asioita katsoa bändien kehityskaarten kautta. Hiili auttoi meitä tekemään rennolla asenteella ja itsevarmuudella Torchian tämänhetkistä soundia.

Levyn on masteroinut Ted Jensen. Miten päädyitte käyttämään häntä masteroinnissa?

V: Levyllä on kaksi masteroijaa: Jaakko Viitalähde ja Ted Jensen. Jensen masteroi ensimmäiset sinkut ja Viitalähde loput kappaleet. Molemmat tekivät todella hyvää työtä. Jensen valikoitui Hiilen suosituksesta sekä Jensenin referenssibändien kautta.

E: Haluttiin kokeilla ripaus “ison maailman soundia”. Jensenin portfoliosta löytyy mm. Behemothin ”The Satanist”, Panteran ”Far Beyond Driven” ja The Eaglesin ”Hotel California”, eli eiköhän sieltä ripaus Amerikan taikaa saatu!

Miten ”The Coven” eroaa ”Of Curses And Griefista” esimerkiksi musiikin tai lähestymistavan puolesta?

V: Lähdimme tekemään levyä samoilla periaatteilla, mutta tietysti paremmin. Meillä ei ollut mitään syytä kliseisesti kasvaa henkisesti, musiikillisesti tai elämässä muutenkaan.

E: Enemmänkin halusimme taantua syvemmälle raakalaisuuteen! ”Curses” on meidän mielestämme helvetin toimiva levy, joten hyvää reseptiä ei ollut syytä muuttaa. ”The Covenilla” kuitenkin halusimme lipua lähemmäs death metallia, niin biiseissä kuin soundeissakin. Levyn avausraita ”Sky” tekee tämän kuulijalle tiettäväksi.

Levyllä on poikkeuksellisesti myös yksi suomeksi laulettu kappale, ”Jäämaa”. Mistä saitte idean sisällyttää yksi suomenkielinen kappale mukaan?

V: Homma lähti projektinimestä, jonka halusimme loppujen lopuksi jättää, koska kappaleen fiiliksestä tuli hyvin kylmä. Lopputtoman ja kohtalokkaan talven keskellä tapahtuvasta kenties viimeisestä matkasta oli luontaista kertoa äidinkielellä.

E: Itselleni oli myös tärkeää, että suomenkielisen tekstin täytyy olla sellainen, että se toimii vain suomeksi. Ville käyttää biisissä paljon vanhahtavia ilmaisuja ja runsasta sanastoamme talvisille ilmiöille. ”Jäämaa” on yksi hienoimmista Torchian sanoituksista, mutta englanniksi se olisi jokseenkin geneerinen “winter metal” -teksti.

Löytyykö levyltä jotain kappaletta, josta olette erityisen ylpeitä? Miten The Covenin” kappaleet tulevat toimimaan mielestänne livenä?

V: Ainakin ”Astral Planesissa” pääsimme kokeilemaan uudentyyppisiä ratkaisuja. Kappaleen säkeistöistä löytyy myös mahdollisesti levyn lempiriffini. Mieleen tulee nyt tällä hetkellä myös ”Jäämaa” ja ”Memoirs”. Huomenna varmaan ihan toiset kappaleet. Bändimme toimii nimenomaan livenä kuin liekehtivät vaunut, joten epäilemättä uudetkin kappaleet jyräävät kaiken alleen.

E: Erityisesti ”Jäämaasta” on tullut bändin yhteinen suosikki ja se on soitettukin livenä jo kahdesti ja varmasti tullaan soittamaan vielä pitkälle tulevaisuuteen. Henkilökohtaisesti odotan eniten ”Gallowsin” vetämistä keikoilla. Kyllä nuo nopeat turpaanvetorallit aina pistävät itselle jonkinlaisen saatanallisen hurmoksen päälle!

Teidän on tarkoitus suunnata albumin tiimoilta jälleen ulkomaille. Millaista ulkomailla soittaminen on Suomeen verrattuna?

V: Ihmiset sen keikan tekevät ja ihmiset ovat ihmisiä myös ulkomailla, eli kaikenlaista jengiä mahtuu joka porukkaan. Hienoa se on kiertää ja nähdä minkälaisia varjoja ja sadekelejä ulkomailta löytyy!

E: Varmasti edelleen Torchian tähän mennessä upein keikka vedettiin 2017 Taiwanin Taipeissa, jossa ihmiset olivat suorastaan lumoutuneita metallistamme. Samaiselle klubille oli tarkoitus palata jo tänä keväänä, mutta nyt luontoäiti rankaisee meitä välinpitämättömyydestämme, joten valitettavasti paluu Aasiaan viivästyy. Onneksi kirous on levinnyt jo Suomessakin, ja viime keikoilla on ollut ennennäkemätöntä tunnelmaa!

Olette julkaisseet jo muutaman musiikkivideon uuden levyn kappaleista. Löytyykö videoilta jotain yhteistä tarinaa, ja millaista niiden tekeminen on ollut?

V: Meidän musiikkivideot ovat olleet suhteellisen rankkoja tehdä. Tai sekin riippuu asennoitumisesta. Toiset haluavat kärsiä. Olemme olleet aamusta iltaan jossain metsässä ukkosella, joessa talvella puolialasti, vieressä hevosia, vuohia, pari noitaa ja pappismiehiä. Seurakin rankkaa siis. Videoita yhdistävät magia ja kokemukset tuonpuoleisesta, mitä ikinä se sitten onkaan.

E: Olen videoita raapustellessa oikeastaan välttänytkin minkään suuremman tarinan kertomista. Etenkin ”Plague Peasantin” videolla meille oli tärkeämpää esittää biisin herättelemää vaikuttavaa kuvastoa, kuin kertoa mitään, missä olisi juurikaan järkeä tai merkitystä. Monet ovat kysyneet onko ”Plague Peasant” syntytarina, johon vastaan, että “En minä tiedä”. Kuvasto itsessään on meidän viestimme, eikä sen takaa ole tarpeen etsiä merkityksiä.

Millainen on mielestänne kotimainen musiikkikenttä vuonna 2020, ja miten muuttaisitte sitä, jos teillä olisi epäpyhiä ja yliluonnollisia voimia käytössänne?

V: Edwardilla on epäpyhiä voimia sekä yliluonnollisia kykyjä! Tai ainakin livenä keikkalavalla hän on ehta oikea maagi. Kotimainen musiikkikenttä on laaja ja pysyköön se sellaisena – joskin toivoisin kuulevani suurimmassa valtavirrassa enemmän bändien soittamaa soitettua musiikkia. Ehkäpä kaipaisin myös tietynlaista raakuutta ja ei niin kiillotettuja soundeja varsinkin metallimaailmassa.

E: Itse ainakin toivon näkeväni vähemmän hyviä fiiliksiä ja enemmän kuoleman palvontaa. Erityistä kiitosta haluan osoittaa Antti Tuiskulle, joka on asettunut juhlistamaan kuolevaista elostelua ilman Jumalan pelkoa!

Mikä on death metallin rooli metallimaailmassa tänä päivänä?

V: Näen, että nimenomaan death metal on saanut pienen kolauksen suosiossa viime vuosina. Melodisessa death metallissakin on nykyään melko vähän sitä itse death metallia. Eipä sitä kaikessa tarvitsekaan olla, mutta ehkä kaipaisin sen nousua pintaan enemmän.

E: ”The Covenista” on alkanut tipahdella ensimmäisiä arvioita ja meille on tullut jokseenkin yllätyksenä, että monet pitävät Torchian musiikkia ylenpalttisen teknisenä ja vaikeasti lähestyttävänä vauhkoamisena. Ilmeisesti melodinen death metal tarkoittaa monille nykyisin ensisijaisesti suoraviivaista tunnelmointia. Meille siinä on kuitenki aina kyse äärimetallista, jonka perusta on valettu Deathin, Carcassin ja At the Gatesin levyillä.

Kiitos paljon ajastanne! Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää tätä haastattelua lukeville ihmisille ja faneillenne?

E: Nauttikaa ”The Covenista ”ja kohdatkaamme syksyllä elävän musiikin parissa!

V: Pysykää varjoissa piilossa näinä aikoina. Tai aina.

E: Pimeydestä on tuleva valo.

Kommentoi julkaisua