Epäsuomalaista iloa ja energiaa – arvostelussa Destiny Oceanin ensialbumi Peace, Love & Heavy Metal

Kirjoittanut Nikki Jääsalmi - 6.2.2019

Pääkaupunkiseudulta ponnistava Destiny Ocean on nimenä itselleni uusi tuttavuus, vaikka historiaa bändillä on jo toistakymmentä vuotta. Kuunneltuani levyä olen ihmeissäni, että missä tynnyrissä olenkaan kasvanut tai miksi kyseinen bändi ei kiertele areenoita maailmalla yhtenä Suomen suurista vientituotteista? Samaan ihmettelyn kategoriaan menee se, että levy julkaistaan omakustanteena, ellei se sitten ole tietoinen valinta. ”Peace, Love & Heavy Metal” -nimellä kulkeva debyytti nostaa nimessään esille hienoja arvoja, mutta levyn hienous ei suinkaan jää vain niihin.

Avausraita ”Electric Dynamite” on nimensä mukainen energiapaukku, joka pistää jopa tällaisen jäyhemmän jätkän lantion vatkaamaan. Ralli on mukaansatempaava, rähinää ja säpinää sisältävä kultakimpale unohtamatta raikkaana leijuvaa ilmavuutta. Menevän musiikin keskellä huomioni kiinnittävät upeat lauluosuudet, joissa bändi on moniäänisyydessään aivan omaa luokkaansa. Tarttuva kertosäe on silkkaa hittiainesta ja se toimii varmasti niin klubeilla kuin yökerhoissakin. Toinen raita ”She’s A Lady” ei juurikaan kierroksia laske, vaan etenkin laulu on jälleen suuressa osassa. Bändi piirtää itsestään sen verran laajaa musiikillista kuvaa, että en osaa välittömästi keksiä vastinetta heille. Siihen ei tietenkään ole tarvettakaan, mutta joskus asioita on helpompi jäsentää niin. Lauluosuudet kuulostavat ajoittain The Darknessin Justin Hawkinsilta olematta ainakaan omaan korvaani millään tavoin suora kopio siitä. Onpahan vain pirun hienoa äänenkäyttöä, kuten esimerkiksi ”Bad Cops”– ja ”My Mom”-biiseistä voi havaita. Tosin ”Masquerade” vie harmonisen yhteislaulun sellaiselle tasolle, että monet suurista laululinjoistaan tutut legendatkin voisivat olla ihmeissään.

Levyn nimibiisissä bändi hieman rauhoittuu, ja laulussa on hetkittäin jopa harras tunnelma elämän pyhistä arvoista. Voisin hyvin kuvitella täyden stadionin laulavan kertosäettä mukana sytkärit heiluen. Tätä seurannut yhtyeen nimeä kantava kappale ”Destiny Ocean” on mainionlainen symbioosi minimaalisuutta ja mahtipontisuutta. ”Rock Me”– ja ”McLovin”-biisit esittelevät musiikillista virtuositeettia ja ilmaisullista monipuolisuutta rokkaavalla tavallaan. Levyn päättävä ”Girl On Girl” vie albumin komeasti loppuun, ja viimeiseen biisiin bändi osaakin ladata kaiken olennaisen osaamisensa. Kappaleen erotiikkaa tihkuva sanoitus ja koko levyn päättävä WAR-imitaatio jättävät albumista nälän seuraavaa kuuntelukertaa varten.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Biisit eivät ole pitkiä, mutta niiden sovituksiin on nähty kovasti vaivaa, eikä yhtye päästä itseään helpolla luodessaan jokaiseen biisiin oman maailmansa. Tämän vuoksi levy houkuttelee kuuntelemaan itseään useaan kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla vokaalit varastivat tahtomattaan huomion. Toisella kerralla kitaroiden maailma tempaisi mukaansa. Kitaroiden sointi on monipuolista, ja soundimaailma on paljon rikkaampi kuin pelkällä säröllä tykitetty paahto. Myöhemmillä kuunteluilla alkaa vasta hahmottaa kokonaisuutta paremmin, joten kaikesta tarttuvuudesta huolimatta kyse ei ole kertakäyttökamasta.

Livenä bändi osaa varmasti pistää melkoiset kinkerit pystyyn, sillä levynkin pohjat ja laulut on kuulemma vedetty yhdessä suoraan purkkiin eläväisen tunnelman säilyttämiseksi.

Olen sitä koulukuntaa ja ikäluokkaa, jolle sanapari ”heavy metal” edustaa hieman erilaista lähestymistapaa musiikkiin, mutta svengaavuutta ja epäsuomalaista iloista energiaa yhtyeestä löytyy yllin kyllin. Itselleni tämäntyylinen musiikki on aiemmin jäänyt hieman vieraaksi, mutta aina vanhakin voi oppia uusia juttuja. Toisaalta tunnistin monta mahdollista vaikutteen lähtökohtaa, mutta tällaista onnistunutta kokoelmaa niistä en vielä onnistunut kuulemaan. Suosittelen albumia avarakatseisille ja ennakkoluulottomille musiikkidiggareille. Destiny Ocean julistaa, että rock ei ole kuollut, ja että bändi on matkalla löytämässä sen keskeisintä olemusta. Ei se ainakaan hukassa heiltä ole.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen