Erään heavylaulajan tyylikkäitä alkutaipaleita – arviossa Samsonin 40 vuotta täyttävä ”Head On”

New Wave of British Heavy Metal sekä 1970-80-lukujen vaihde oli näin myöhemminkin tarkasteltuna kiehtovaa aikaa musiikin – varsinkin raskaan musiikin – kentällä. Aikaa, jolloin myöhemmät metallimusiikin suuruudet, kuten Metallica ja Slayer, ottivat suurimmat vaikutteensa siitä, mitä kuunneltavakseen saivat – erityisesti brittiheavystä. Aikansa suurimmat heavy-yhtyeet vaikuttivat aikalaisiinsa, ja genren kasvaminen vanhasta aallosta uuteen poikikin yhä useampia yrittelijöitä – kuten niitä kuuluisia sieniä sateella; Samson on yksi niistä. Yhtye, joka sai mm. Iron Maidenissa edelleen vaikuttavan solistin Bruce Dickinsonin levy-laulajanuran alulle ja vähintäänkin varteenotettavalle tasolle. Yhtyeen jäsenet ovat vaihdelleet vuosien saatossa, ja mukana on ollut lukuisia muusikoita aina niin ikään Iron Maidenissa vaikuttaneesta rumpali Clive Burrista lähtien. ”Head On” -albumilla jäsenistö oli kuitenkin jo hieman vakiintuneempi: Bruce Brucena esiintyneen Dickinsonin lisäksi yhtyeessä soittivat kitaristi Paul Samson, teatraalinen rumpali Thunderstick sekä basisti Chris Aylmer.

”Head On” oli ensimmäinen Samson-yhtyeen kahdesta albumista, joilla Bruce Bruce oli mukana. Albumi alkaa varsin duurivetoisella ”Hard Times” -kappaleella, jonka tarttuva ja mukanalaulettava kertosäkeistö takaa sen, että kappale ei ainakaan huonone kuuntelukertojen lisääntyessä. Itseasiassa kertosäkeistöä jauhetaan viiden minuutin kestoisessa kappaleessa sen verran usein, että sitä alkaa väkisinkin joko vihaamaan tai rakastamaan. Nuori Bruce laulaa oletettavasti kovia kokeneen miehen tarinaa ”minä”-muodossa, mikä luo kokonaisuuteen hieman epäuskottavaa yhtälöä. Mielikuvasta pääsee kuitenkin yli varsin helposti, kun yhtyeen soitosta kuuluvat myös nuoruudeninto ja näyttämisenhalu. ”Hard Times” ja seuraava ”Take It Like a Man” ovat esimerkkejä albumin suoraviivaisista kappaleista, joissa olisi ollut potentiaalia isommiksikin hiteiksi, vaikka niistä kuulee pienen varman päälle vetämisen. Riffit kalskahtavat hyvin samankaltaisilta aikalaistensa vastaaviin verrattuna. Kaikesta kuulee, että ainakin Deep Purplea on Samsoninkin jäsenistössä kuunneltu – puhumattakaan Bruce Brucesta, joka on kehunut Deep Purple -laulaja Ian Gillanin suurimmaksi esikuvakseen.

Kolmantena ”Head On” -albumilla kuultava ”Vice Versa” tuo kokonaisuuteen jo huomattavasti lisää omaperäisyyttä. Vaikka kappaleesta kuulee edelleen Deep Purple -vaikutteet, tuo se jännällä tavalla mieleen myös Faith No Moren edesottamukset 1990-luvulla. Pehmeän, lähes soul-musiikkiin kallellaan olevan, hitaan ja tunnelmallisen säkeistöosuuden jatkeeksi on taiottu raskaspoljentoiset pre-chorus ja kertosäkeistö, joiden ansiosta kappaleen tunnelma kohoaa massiivisiin mittoihin. ”Vice Versa” on ehdottomia NWOBHM-genren klassikkoja, ja varmasti viiden tunnetuimman Samson-kappaleen joukossa.

Seuraavat kaksi kappaletta ovat jo pitkälti lähempänä omaa ajanjaksoaan. Oikeastaan kappaleet ”Manwatcher” ja ”Too Close to Rock” sekä albumin yleinen äänenlaatu ja miksaus tuovat mieleen Judas Priestin 1970-luvun klassikkoalbumit ”Stained Class” ja ”Killing Machine”. Erityisesti ”Too Close To Rock” -kappale edustaa nopeaksi muuttuvassa temmossaan myöhempien aikojen power metal -genren esiastetta. Kitarasoolo-osuuksissa on paljon samaa myös Iron Maidenin vastaavien kanssa.

Iron Maiden on yhtye, joka tulee väkisinkin puheeksi myös ”Head On” -albumin kuudennen kappaleen ”Thunderburst” kohdalla. Kappale on nimittäin täysin – ehkä yhtä eriävää nuottia ja viivyttelevämpää rytmiä lukuunottamatta – sama kuin seuraavana vuonna Iron Maidenin ”Killers”-albumilla julkaistu avausraita ”The Ides of March”. Samsonin albumilla kappaleen tekijätietoihin on merkitty Iron Maiden -kippari Steve Harris vain osatekijäksi, kun taas ”Killers”-albumilla ”The Ides Of March” on merkitty yksin Steve Harrisin nimiin. Ilmeisesti tahallinen kappaleen lainailu juontaa juurensa Samsonin rumpalin aiempaan, ja lyhyeksi jääneeseen, vierailuun varhaisessa Iron Maiden -kokoonpanossa.

Yhtä kaikki, ”Thunderburst”-instrumentaalin mukanaolo viitoittaa tietä juuri sopivasti seitsemäntenä kuultavalle ”Hammerhead”-kappaleelle. Bruce Dickinsonin eli Bruce Brucen lyriikka viittaa skandinaaviseen mytologiaan, jota mies oli omaelämäkertansa mukaan opiskellut itsenäisesti oppilaitoksensa kirjastossa. ”Hammerhead” kuuluu ehdottomasti albumin tyylikkäimpiin kappaleisiin, vaikka se jälleen sisältää kertosäkeen, joka tarttuvuudessaan ja mieleenpainuvuudessaan voi osalle käydä jopa ärsyttäväksi.

Albumin päättävässä kappalekolmikossa on boogiemaisen tunnelmoinnin lisäksi niin nopeaa ja raskasta kuin hitaampaakin tavaraa. Etenkin ”Hunted”-kappaleessa kuultavat, aikansa yksinkertaisuudessaan jopa halvan kuuloiset, kaikuefektit toimivat edelleen mainiosti kaiken basso-riffittelyn päällä – ja jos ei muuten, niin ainakin yllätysmomenttina albumia läpikuunneltaessa. ”Take Me To Your Leader” on albumin ylivoimaisesti nopein kappale. Lähes thrash metallia enteilevässä rypistyksessä on samalla albumin kekseliäimpiin lukeutuva kertosäkeistö, jossa Bruce pääsee väläyttämään vuorotellen sekä ylä- että alarekisteriään.

”Walking Out On You” -kappaleessa on sävellyksellisesti yhtä paljon 1970-luvun psykedeelistä rockia sekä erästä vuoden 1982 Iron Maiden -slovaria. Raskas kappale on mainio päätös albumille, jonka kappalemateriaali on yllättävän vahvaa näin 40 vuotta myöhemminkin kuunneltuna. Albumi pääsee yllättämään tämän arvion kirjoittajan ainakin sillä, miten rikkaaksi vuoden 1980 Samsonin luovuus on osoittautunut. Albumi yllättää paitsi monipuolisuudellaan myös sillä, ettei se ihan liikaa ole paistatellut listoilla tai myyntimenestyksenä, vaan on kaikessa komeudessaan jäänyt joidenkin aikalaistensa, esim. samana vuonna julkaistun Judas Priest -klassikon ”British Steel”, varjoon.

”Head On” puolustaa paikkaansa aikanaan lehdistön keksimän New Wave of British Heavy Metal -genren mielenkiintoisimpien albumien joukossa. Albumilla soittaa valmiin kuuloinen ja kypsä yhtye, joka sittemmin sai osakseen yhä suurempaa nimeä ”Bruce Dickinsonin aiempana yhtyeenä”. Tämä siitä huolimatta, että yhtyeen jo edesmennyt perustaja Paul Samson toimi yhtyeen pääasiallisina aivoina. Myöhemmin saavutettu, laajempi tunnettuus heavy- ja Iron Maiden -fanien keskuudessa on täysin ansaittu, sillä olisi sääli, mikäli ”Head On” -albumin kaltaiset, monipuoliset tekeleet olisivat jääneet huomiotta. Samsonin kohdalla tiivistyy myös olettamus siitä, miten yhtye on aina lopulta osiensa summa – jokainen tuo mukanaan oman persoonallisen panoksensa.

Alla linkki Spotifyhyn, jossa ”Head On” -albumiin sisältyvät myös arviossa huomiotta jätetyt bonus-kappaleet.