Eric Sardinasin ”Midnight Junction” huokuu alkukantaista voimaa

Rosoista, rytmikästä ja aavistuksen räkäistä. Floridalainen blues rock -kitaristi Eric Sardinas julkaisi tänä syksynä uransa seitsemännen pitkäsoiton, jolla kuullaan lähes tunnin verran vahvasti bluesin sävyttämään rockia. Vuodesta 1999 lähtien levyttänyt muusikko on tehnyt pitkää uraa slide-kitaroinnin ja bluesin parissa, ja tätä traditiota Sardinas jatkaa luonnollisesti uusimmalla pitkäsoitollaan.

Niille, joille Sardinasin musiikki ei ole entuudestaan tuttua, mainittakoon miehen tunnistettavan tyylin koostuvan karismaattisesta lauluäänestä ja säröilevästä kitarasoundista. Sardinas ei kuitenkaan vastaa yksin musiikin soittamisesta uusimmalla albumillaan, vaan hänen lisäkseen rumpujen takaa löytyy Chris Frazier (ex-Whitesnake, Foreigner), bassokitaran kaulasta pitää kiinni Koko Powell (ex- Lenny Kravitz) ja kosketinsoittimista ja uruista vastaa David Schulz (ex- The Goo Goo Dolls, ex- Bo Diddley).

Sardinas on saanut siis ympärilleen vahvan taustajoukon, ja tämän kuulee myös ”Midnight Junctionilla”, jonka kappaleet uhkuvat alkukantaista voimaa ja tarttuvuutta. Tämän kokoonpanon lisäksi albumilla kuullaan myös muutama muu vieraileva artisti, joista tässä kohtaa on mainittava naisvokalistit K.C. Carnage ja Karlina Covington, jotka antavat lauluosuuksillaan kantrimaisen vivahteen ”Tonight”-, ”Lock And Key”- sekä ”White Lightnin’” -kappaleille.

Sardinasin seitsemäs pitkäsoitto on hyvin määrätietoisen ja polkevan kuuloinen kokonaisuus. Albumi etenee hyvällä vedolla alusta loppuun, sillä kappaleet sisältävät miellyttävästi eroja. Instrumentaaliset ”Swamp Cooler” ja ”Emilia” erottuvat parhaiten sanattoman ilmaisunsa puolesta, kun monet muut teokset havahduttavat vauhdikkaan ulosantinsa puolesta. Kokonaisuutena ”Midnight Junction” on hyvin elävän kuuloinen ja sisältää runsaasti Sardinasin taidokasta kitaran käsittelyä. Kun tähän kaikkeen lisätään eläimellinen tarttuvuus, on kokonaisuus niin kuohuttava kuin ”Midnight Junction” on.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen