Erikoista ja kiehtovaa – arviossa Hanging Gardenin ”Neither Moth Nor Rust” -EP

Hanging Garden on pitänyt yllä kiitettävää julkaisutahtia läpi vuosien. Vuonna 2004 perustettu kotimainen yhtye on julkaissut tähän päivään mennessä seitsemän pitkäsoittoa, usean EP:n ja lukuisia singlejä. Luomisinnon ohessa Hanging Garden on onnistunut säilyttämään ennakkoluulottomuutensa ja rohkeutensa, jotka ovat kuultavissa myös viime viikolla julkaistulla ”Neither Moth Nor Rust” -EP:llä.

”Neither Moth Nor Rust” poikkeaa yllättävän paljon Hanging Gardenin edellisestä julkaisusta, viime vuonna ilmestyneestä ”Skeleton Lakesta”. Tuolle albumille yhtye oli luonut hyvinkin ilmavan ja jylhän melodisen death metalin äänimaailman. Nyt julkaistulla EP:llä noita ominaisuuksia ei ole täysin hylätty, vaikka tilaa on tehty myös EDM-vivahteille, mikä ei ole tosin uutta Hanging Gardenille. Tekihän yhtye niin onnistuneesti jo vuonna 2020 ilmestyneellä ”Against The Dying Of The Light” -EP:llä.

Hanging Gardenin tuorein EP alkaa hyvin juhlavasti. Nimikkokappaleen intro on hyvin elokuvamainen ja räjähtää täyteen loistoonsa kertosäkeistöjen myötä. ”The Last Dance” jatkaa jylhissä maisemissa mutta verkkaisemmalla vauhdilla. Huomiota kiinnittävät kappaleen lauluosuudet, jotka ovat hyvin monipuoliset: teokselta löytyy niin puhtaita nais- ja miesvokaaleja kuin raivokkaita murinoita. Ja kaiken sen ohessa kappale etenee jouhevasti, lähes valssaten. ”And Leave All Love Behind” pysäyttää kuuntelijan kauniilla, kosketinsoitinten sävyttämällä introlla, jonka jälkeen teos kasvaa kytevästi loistoonsa. Kappaleen harmonisuus ei tosin ole ainoa asia mikä yllättää vaan puolenvälin jälkeen kuultava vokaaliosuus.

Hanging Gardenin kyky tehdä kauniita ja tunnelmallisia äänimaisemia on ihailtava. Kyseinen piirre ihastutti minua jo ”Skeleton Lake” -pitkäsoitolla, ja ”Neither Moth Nor Rust” -EP:n myötä minun oli pakko tutustua yhtyeen muuhunkin tuotantoon. Vaikka kuolonkorinamaiset vokaalit, ilmaisun jylhyys ja väkevyys vaikuttaisivat olleen merkittävä osa Hanging Gardenin olemusta läpi vuosien, pidän erityisesti uusimmista julkaisuista, joissa miespuoliset lauluosuudet ovat saaneet seurakseen Riikka Hatakan äänen. Hatakan mukanaolon myötä kontrastit yhtyeen musiikissa ovat kasvaneet entisestään, ja samalla siitä on muotoutunut entistä hypnoottisempaa.

”Neither Moth Nor Rust” haastaa kuulijansa – hyvällä tavalla. Vaikka EP:llä on vain kuusi kappaletta, riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa. Kappaleet eivät aukea kuulijalle ensikättelyssä, vaan ne paljastavat itsestään hieman lisää kerta toisensa jälkeen. Kappaleita yhdistää sulavalinjaisuus ja yksityiskohtaisuus sekä se, että ne onnistuvat vetämään kuulijaa puoleensa. Ja mikä ilahduttavinta, Hanging Garden näyttää, miten sulavasti melodinen death metal ja tarttuva EDM voivat sulautua osaksi toisiinsa, kun taitoa ja luovuutta löytyy.

https://www.facebook.com/HangingGardenOfficial

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen