Ero omaan menneisyyteen – The Smashing Pumpkinsin ”Adore” 20 vuotta

Muistan kiitäneeni kohti lavan edustaa – viis järjestysmiesten, ruuhkan. Muistan liimautuneeni mellakka-aitaan ja pysytelleeni paikoillani koko sen ajan, kun sain kuulla tuota jumalaista ääntä. Sitä ääntä, joka narisee kuin ruosteinen oven sarana. Sitä ääntä, joka kuiskailee korvaani kuin lumottu. Sitä ääntä, jossa kuuluu samaan aikaa viesti jostakin kaukaa. Sitä ääntä, joka edustaa minulle rock-jumalaa.

Muistan ne ravut pianon päällä. Ne ravut, jotka taputtelivat pimeässä saksiaan yhteen. Odotus palkitaan, kun The Smashing Pumpkins asettuu lavalle. Keikan päätyttyä saan Corganin Evian-vesipullon, Corgan vastaa huutooni ”I love you too”. Keikalta ostamiini bändipaitoihin pukeudun ainoastaan silloin, kun on aika juhlaan. Muuten hypistelen niitä aika ajoin vaatehuoneessani ja varjelen muistojani.

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun chicagolaisyhtye The Smashing Pumpkins julkaisi neljännen studioalbuminsa, ”Adoren”. Tuo albumi oli ensimmäinen The Smashing Pumpkinsin studioalbumi, jossa rummuissa ei kuultu Jimmy Chamberlinia. Chamberlin oli erotettu yhtyeestä miehen huumesekoilujen vuoksi. Bändin vuoden 1996 Madison Square Gardenin keikkaa edeltäneet sekoilut olivat johtaneet siihen, että yhtyeen keikkakosketinsoittaja kuoli heroiinin yliannostuksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Yhtyeen pitämässä tiedotustilaisuudessa kerrottiin yhtyeen päätöksestä, jonka mukaan Chamberlin jättää bändin. Chamberlinin osuus ”Adorella” korvattiin konerummuilla (ja syntetisaattoreilla). Albumia voi muutenkin kuvailla yleisilmeeltään hyvin elektroniseksi. Ero aikaisempaan tuotantoon on merkittävä, bändi tekee albumilla ikään kuin eron omaan menneisyyteensä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Adoren” vuosipäivän kunniaksi esittelen albumin niiltä osin kuin koen bändin vahvimmillaan ja minulle omimmillaan. Albumin aloittaa ”To Sheila”. Levyn alku ei pidä kuuntelijaansa kauan jännityksessä: kappale alkaa akustisella kitaralla. Corganin kuiskaava ääni tulee mukaan jo kolmannessa tahdissa. Kappaleen edetessä sitä maalaavat konerummut ja mandoliini esitelläkseen ikään kuin koko levyn karaktääriä. ”To Sheila” osoittaa tunnelmaltaan kevyesti ”Mellon Collie and the Infinite Sadness” -levyn (1995) päättävän kappaleen ”Farewell and Goodnightin” suuntaan. Corganin kynäilemä ”Ava Adore” julkaistiin levyn ensimmäisenä sinkkuna 1. kesäkuuta 1998. Kappaleesta tehty musiikkivideo voitti myöhemmin ”Most Stylish Video” -palkinnon VH1 Fashion Awardseissa. ”Perfect” julkaistiin albumin toisena sinkkuna syyskuussa vuonna 1998. Kappale sai positiivisen vastaanoton. Rolling Stones -lehti kirjoitti kappaleen jatkavan siitä, mihin bändin vuonna 1996 julkaistu hitti ”1979” jäi. 

”Daphne Descendsin” kertsi on kaikessa yksinkertaisuudessaan ravisuttavan surumielinen: ”You love him / You love him more than this / You love him and you cannot, you can’t resist”. Miten tarina päättyy, kuka hän oli? ”Once Upon A Time” -kappaleessa Corgan nousee mielestäni huippuunsa: kappaleessa on sitä samaa surumielisyyttä kuin ”Daphne Descendsissä”. Konerummut ja kitara tuovat kappaleeseen hyvin tyylitajuisen saundin, joka jää kummittelemaan kappaleen jo päätyttyä. ”Crestfallen” ja viimeistään ”Blank Page” ovat hardcore-fanin mieleen. ”Blank Page” alkaa soundiltaan tunkkaisella pianolla, johon Corgan vastaa äänellään. Kappaleessa kuuluu myös suht koht korni kasarisynä, ja erikoisen saundin omaava kitara, joka maalaa maisemaa taustalle.

Levyn päättää ”Blank Pagea” tunkkaisempi 20 sekunttia kestävä pianoinstrumentaali, ”17”. Se ikään kuin painottaa edellisen kappaleen saundia: tältä me haluttiinkin sen kuulostavan. Pianon saundissa haluttiin ilmeisesti tarkoituksella palata jonnekin 60-luvun The Beatles -henkeen, kunnianosoituksena pop-musiikin juurille.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Adore” on kaiken kaikkiaan loistava The Smashing Pumpkins -albumi. Osa biiseistä osoittaa bändin uskollisuuden myös sitä omaa saundia kohtaan albumin kokeellisuudesta huolimatta. Biiseissä murisee basso, kitarat ja Corganin ääni rumpukoneen nakuttaessa tasaista tahtiaan taustalla. Konerumpujen yksitoikkoisuudesta huolimatta hyvien biisien ja muiden instrumenttien monipuolinen ja tyylitajuinen saundi ja soitanta kantaa koko levyn Corganin persoonallisella lauluäänellä maustettuna.

Kappaleet:

1. To Sheila
2. Ava Adore
3. Perfect
4. Daphne Descends
5. Once Upon A Time
6. Tear
7. Crestfallen
8. Apples + Oranjes
9. Pug
10. The Tale of Dusty And Pistol Pete
11. Annie-Dog
12. Shame
13. Behold! The Night Mare
14. For Martha
15. Blank Page
16. 17

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy