Esikuviensa rinnalle – Arviossa Soenin ”Imperial”

Kirjoittanut Simo Pernu - 4.2.2021

Ruotsalainen Soen on laskutavasta riippuen vuosikymmenen tai 16 vuotta vanha proge metal -orkesteri, joka julkaisee alkuvuodesta 2021 jo viidennen albuminsa. Moni, minä mukaan lukien, lokeroi Soenin aluksi Opethin jalanjäljissä kulkevaksi bändiksi jo siksi, että Opethin entinen rumpali Martin Lopez on yksi Soenin perustajajäsenistä. Sekään ei helpottanut Opeth-mielikuvissa, että bändin loistava laulaja Joel Ekelöf kuulostaa monin paikoin Mikael Åkerfeldtiltä laulamassa puhtain vokaalein.

Vertailu Opethiin on väistämätöntä, mutta myös epäreilua Soenin tapauksessa. Bändillä on oma tunnistettava tyylinsä, ja syvemmässä tarkastelussa Soen eroaa hyvinkin paljon Opethista tietyistä yhtäläisyyksistä huolimatta. Soenin musiikissa ei kuulla death metalia, eikä bändin musiikki ole niin koukeroista kuin Opethin. Mainittava tosin on, että eihän Opethin musiikissakaan tätä nykyä death metalin elementtejä kuulla. Varmaa on, että Soenilla on kuitenkin oma paikkansa metallin kentällä ja levy levyltä bändi kiipeää kohti mainetekoja.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Jokainen bändin albumi on hyvä. Edellinen, vuonna 2019 julkaistu ”Lotus” on jopa erinomainen albumi. Siitä syntyykin hyvä aasinsilta siirtyä bändin uuteen ”Imperial”-nimeä tottelevaan pitkäsoittoon. En saanut albumia kuunneltavaksi ennakkoon, ja arvostelu on kirjoitettu levyn vinyyliversion pohjalta. Ensivaikutelma ”Imperialista” on erittäin positiivinen. Bändin melodinen progressiivinen metalli soi komeammin kuin koskaan. Tarttuvat melodiat, upea vokalisointi ja mieleeenpainuvat kappaleet seuraavat toisiaan.

Albumista maistiaiseksi saadut ”Antagonist”, ”Monarch” ja ”Illusionist” ovat kaikki erinomaisia biisejä. ”Antagonist” on biiseistä raskain, mutta ei hukkaa melodisuuttaan. Monipuolinen biisi soi jylhästi tehden vaikutuksen joka kuuntelulla. Yhtään heikommaksi ei jää upea ”Monarch”, jonka riffit ja melodiat painuvat mieleen jo ensikuuntelulla. ”Illusionist” on biiseistä rauhallisin ja sitä voisi kuvailla balladiksi Soenin tapaan.

Oikeastaan jokaisen albumin kahdeksasta kappaleesta voisi julkaista singlenä. Esimerkiksi albumin aloittava upea ”Lumerian” alkaa Opethin mieleen tuovalla riffillä sisältäen kaikki ne elementit, joista tunnistaa hyvän Soen -biisin. On raskautta, tarttuvia melodiota, osaavaa soittoa, suvantokohtia ja ilmavia kitarasooloja. Koko bändi soittaa erinomaisen hyvin, mutta erityiskiitokset on silti annettava bändin rumpalille, Martin Lopezille. Kaikki tietävät miten mahtava muusikko on kyseessä, mutta aina se silti yllättää. Lopez tuo maagisella soitollaan lisäarvoa ja syvyyttä jokaiseen biisiin. Kuulija voi löytää uusia yksityiskohtia vielä kymmenienkin kuuntelukertojen jälkeen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kokonaisuudessaan ”Imperial” on ehdottomasti Soenin paras albumi. Myös albumin soundit ovat jykevyydessään ja ilmavuudessaan kiitettävällä tasolla. ”Imperialin” vinyyliversio on erittäin onnistunut monella tasolla. Albumi on pakattu komeisiin kansiin, ja sisältöä on nautinnollista kuunnella . ”Imperial” on kahdeksan biisin jämäkkä tasalaatuinen kokonaisuus, josta ei heikkoja lenkkejä löydy. Alkaakin olla niin, että Soen on hiljalleen nousemassa esikuviensa rinnalle ollen uransa ja luomisvoimansa huipulla. Suosittelen jokaista progressiivisesta metallista, Opethista tai vaikkapa Katatoniasta pitävää kuuntelijaa ottamaan bändin kuunteluun, jos se on jostain syystä jäänyt tekemättä. Kyseessä on ainakin allekirjoittaneelle alkuvuoden heittämällä paras albumi.