Esimerkkiä naapurista – huippuartisteja sirkushuvien kylkiäisenä

Havahduin yhtenä kesäisenä päivänä eriskummallisen kovaan meluun. Stereot äänettömälle, korva lattiaan. Ei, naapurista ei kuulunut mitään. Lähdin selvittämään melun lähdettä. Astuessani rappukäytävästä ulos huomasin kuuntelevani SaranRauhan aikaa”. Särkänniemessä oli, kuulemma, sound check käynnissä. Palasin neljän seinän sisään melodiaa vihellellen.

Havahduin yhtenä kesäisenä iltana mielettömään paukkeeseen. Migreeni oli vienyt sänkypotilaaksi tuona kauniina kesäkuun iltana. No, se pauke olikin Kiss, jonka setti päättyi, kuulemma, ilotulitekarnevaaliin. Jäi sekin näkemättä. Festarit tulivat toisaalla sen päivän osalta päätökseensä.

Noiden kesäisten päivien jälkeen on korviini kantautunut lähinnä iänikuinen ”Jäätelökesä”. Niin monta kertaa, että levyn uskoisi olevan jo moneen kertaan puhkikulunut. Ja aika ajoin kuulutuksia, joissa ”Ella etsii isäänsä” tai ”laitteet suljetaan viidentoista minuutin kuluttua”. Vähemmän ilotulitteita.

Suomessa järjestetään kesäisin kymmeniä erilaisia tapahtumia. Niitä kyhätään pelloille, kaupungin keskustoihin; niitä juhlitaan lentokentällä, veden äärellä sekä, no, saaressa. Vaan yksi paikka on jäänyt täysin vaille huomiota – huvipuistot! En tarkoita play backina tehtäviä pistokeikkoja tai juhlakauden päätteeksi tapahtuvia karnevaaleja. Tarkoitan esimerkiksi sellaista paikkaa kuin Tukholman Gröna Lundin huvipuisto, ja siellä järjestettäviä megalomaanisia (sic) konsertteja.

Olen jo muutamana vuonna poikennut Gröna Lundissa kuuntelemassa esimerkiksi Ghostia ja Backyard Babiesia. Sisäänpääsy on kustantanut huvipuiston sisäänpääsymaksun (noin 11,40 e) iltakuuteen saakka, sen jälkeen hieman enemmän. Gröna Lundissa ovat heinäkuuhun mennessä esiintyneet Lenny Kravitz, The Smashing Pumpkins, Sting ja esimerkiksi Gojira. Kesää tullaan vielä juhlimaan esimerkiksi Weezerin, Millencolinin ja Saxonin vauhdissa.

Gröna Lund tarjoaa aivan loistavan ympäristön keikoille: Huvipuiston laitteet ovat toiminnassa lähes koko keikan läpi, joskin näkyvyys lavalle saattaa olla hieman estynyt. Kioskeilta saa pikkupurtavaa ja isoja haukkuja sekä juotavaa isompaankin janoon. Hieman ennen keikan alkua siirrytään lähemmäksi lavaa virittäytymään keikkatunnelmaan, ja keikan päätteeksi suunnataan paitakojun kautta kohti kaupungin vilinää. Erona ”peruskeikkaan” lienee keikkalipun hinta, varsinkin, jos keikalle suuntaa ennen kello kuutta. Mikä ei ole edes iso myönnytys, koska keikat alkavat iltayhdeksän aikaan. Erona ”peruskeikkaan” on myös lokaatio, joka tarjoaa samaan aikaan leipää ja sirkushuveja. Jos keikka ei satu kiinnostamaan, voi syödä elämänsä suolaisimmat popparit tai haukata pitsaa. Tai lähteä kummitustaloon. Erona ”peruskeikkaan” on varmaankin myös tapahtuman luonne: huvipuistokävijöitä hemmotellaan samanaikaisesti hurjilla vauhdeilla ja armottomalla menolla.

Olisiko Gröna Lundista mallia myös kotimaisille huvipuistoille? Nähtäisiinkö Särkänniemessä joskus esimerkiksi Slayer ja Korn kuten nähtiin kesän 2017 aikana Gröna Lundissa? Vaikka ensin mainittu taisikin jo hyvästellä suomalaisen yleisönsä Tuskassa… Tai Linnanmäellä Queens of the Stoge Age ja Hollywood Vampires kuten koettiin viime kesänä Gröna Lundissa?

Backyard Babies

Kommentoi julkaisua