Esoctrilihum ja obskuurin taika – ”The Telluric Ashes of the Ö Vrth Immemorial Gods”

Bongasin äärimmäisen vaikeasti nimetyn Esoctrilihumin etsiessäni tunnelmabläkkistä, joka olisi erilaista kuin iänikuinen folkihtava metsäbläkkis tai makuuhuonebläkkis. Esoctrilihum kuuluu yhden miehen bläkkisprojekteihin, mikä on omiaan herättämään epäilyksiä sävellysten ja nauhoituksen laadusta, koska vastaavista projekteista paistaa harmillisen usein läpi tietty kömpelyys.

Huolet osoittautuivat kuitenkin pian turhiksi, sillä äärimmäisen hupaisasta ja itseironisen oloisesta kannesta ja albumin nimestä (”The Telluric Ashes of the Ö Vrth Immemorial Gods”) huolimatta  Esoctrilihum on täysin vakavasti otettavaa, surrealistista tunnelmabläkkistä. Multi-instrumentalisti Asthâghulin luoma äänimaailma on itse asiassa hyökkäävässä obskuuriudessaan niin uniikki, että suoria vertailukohtia on vaikea löytää. Akercocke, The Ruins of Beverast ja Leviathan tulevat ehkä lähimmäksi Esoctrilihumin väkivaltaista absurdiutta, jossa sykkii mustan metallin ydin.

Esoctrilihumin musiikki on periaatteessa yllättävänkin riffivetoista siihen nähden, miten tunnelmallista se on. Levyssä onkin erikoista se, että suuri osa esoteerisesta tunnelmasta luodaan kuitenkin pelkän rumpujen, kitaroiden ja vokaalien avulla. Instrumentit vain runnovat eteenpäin tuhatta ja sataa, joten on erikoista, miten  Asthâghul on saanut puhallettua omaleimaisen maagista, vääntynyttä henkeä nopeisiin, raskaisiin osioihin. Ehkä kyse on myös väkevästä miksauksesta, jossa kaikki on hieman vinksallaan olevan kuuloista. Levyn dissonanssiudessa on jotakin aidolla tavalla häiritsevää.

Asthâghul osaa tukea riffiblästihyökkäyksiä myös monilla eri elementeillä. Soppaa saostetaan erilaisilla kaiuilla, ambient-huminoilla, ajoittain mantramaisilla örähtelevillä vokaaleilla ja kuiskauksilla. Erinomainen esimerkki siitä on synamelodian kuljettama, eeppisillä perkussioilla aloittava ”Stone of Static Void”, joka rakentaa niiden pohjalta riffitornadon. Levyn muina huippuhetkinä voidaan mainita brutaalisti eteenpäin puksuttava, teräviä riffejä tarjoileva ”Kros Ö Vrth”, ajoittain kummallisen kaunis myrskynsilmä ”Black Hole Entrance” sekä absurdiuden rajamailla möyrivä ”Torment of Death”.

Levy kellottaa kunnioitettavat 75 minuuttia. Kappaleiden vauhti luo eeppistä vaikutelmaa, mutta valitettavasti julkaisu ei kanna koko kestoaan täysin ongelmitta, varsinkin, kun hyvin moni biisi on kovin nopeatempoinen. Pientä tiivistämistä olisi kaivattu. Esoctrilihumin ”The Telluric Ashes of the Ö Vrth Immemorial Gods” on kuitenkin erinomainen kulaus verisen brutaalista mutta oudolla tavalla kiehtovasta noidankattilasta. Ihanan makaaberia, ihanan absurdia.

9-/10

Kappalelista:

  1. Kahlbas Mha
  2. Kros Öv Vrth
  3. Invisible Manifestation of Delirium God
  4. Stone of Static Void
  5. Thar-Voknargh
  6. Listaël
  7. Aborted Sun
  8. Black Hole Entrance
  9. Black Hole Exit
  10. Inexorable Plague of Time
  11. Torment of Death

Esoctrilihum Bandcampissa

Kommentoi julkaisua