Espanjalaisten tyyli viestittää surua ja pessimistisyyttä – Arviossa Surun toinen julkaisu ”Purgatory”

Kirjoittanut Sami Elamaa - 6.11.2018

Tässäpä yhtye, jonka nimi jo pelkästään tuo ensimmäisenä mieleen mietteitä ja ajatuksia. Suru kuulostaa siltä, että kyseessä on jonkinlainen uusi suomalainen yhtye. Arvaus menee pahasti ohi. Suru on espanjalainen melodista kuolonmetallia soittava orkesteri. Nimi on tosin napattu meidän äidinkielemme sanavarastosta. Ainakin, mitä soittajien kertomisesta voi uskoa. Mikäs siinä, sattuma kuulostaa vain melko hauskalta!

Yhtye on joka tapauksessa lymyillyt melko tuntemattomilla seuduilla, mikäli äskeistä nimitapausta ei lasketa. Vaikka Surulla on ikää kymmenen vuotta, ansioluettelossa on todella vähän kuultavaa. Diskografiaan on kertynyt ainoastaan kaksi kokopitkää. Listalta ei löydy edes demoja, EP-julkaisuja tai sinkkulohkaisuja. Ensimmäinen levytys ”Catharsis” (2012) ilmestyi kuusi vuotta sitten, ja ”Purgatory” on näistä kahdesta ainoasta julkaisusta se tuorein tuotos.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Julkaisu etenee lupaavasti ”Purgatoryn” ja ”Into the Graven” soidessa taustalla. Melodiset ja groovaavat mutta sitäkin raskaammat rytmit vaikuttavat siltä, että bändi tietää, mitä se on tekemässä. Myös yhtyeen vokalisti Alvaro Maltan moitteettoman kuuloiset örinäosuudet tuovat musiikkiin lisäarvoa. Kaikki hyvä loppuu surukseen, mitä kauemmin levyn parissa viettää aikaa. Meno muuttuu lähellä albumin puoltaväliä hieman turhan angstaavaksi, mikä syö kriittisesti tunnelmaa. Laulajan karjunnat vaihtuvat puhtaisiin lauluhyräilyihin kuin tyhjästä. Muutosten myötä koko tuotos on kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. Kaikki, mitä kiekon alkupuolisko tarjosi, muuttuu täysin muuksi. Meno ei ole täysin hirveän kuuloista, mutta ilmapiiri on suurimmaksi osaksi aika vaisua.

”Purgatory”-levy tarjoaa hetkittäiset hyvät puolensa, mutta pidemmällä tähtäimellä julkaisu ei ole kummoisen erikoinen. Sentencedistä pitäville kuulijoille siitä saattaa irrota jotain iloa. Toisaalta, mikäli lähtee vertailemaan tätä kiekkoa ja Sentencedin myöhempää ja viimeisempiä tuotantoja, hoitaa Sentenced hommansa paremmin.