Espanjan Cartagena tarjosi upeat puitteet Rock Imperium -festivaalin kolmipäiväiselle rockin juhlalle

Kaaoszine vieraili kesäkuun lopussa Espanjan Cartagenassa Rock Imperium -festivaaleilla. Kolmipäiväinen tapahtuma oli odotetun helteinen, mutta yllättävän miellyttävä kokonaisuus monipuolisine kattauksineen. Katsotaanpa, millainen tapahtuma ja paikka on kyseessä.

Cartagena on vanha satamakaupunki ja sijaitsee Espanjan rannikolla Alicanten eteläpuolella. Kyseessä ei ole rantalomakohde, vaikka pikkurantoja läheltä löytyykin. Kaunis vanhakaupunki tarjoaa käveltävää ja tutkittavaa festarikävijän aamupäiviin. Majoituimme hotellissa, joka sijaitsi sekä vanhankaupungin tuntumassa että festarialueen vieressä, mikä oli kätevää ja kannusti tutkimaan hieman ympäristöä.

Opimme paikalliselta mieheltä, että kaupungissa on jonkin verran turismia, koska enenevissä määrin risteilyalukset tulevat Alicanten sijaan Cartagenaan sen historiallisten nähtävyyksien vuoksi. Suomesta Cartagenaan on helpointa mennä lentämällä Alicanteen, josta voi esimerkiksi vuokrata auton ja ajella kohteeseen. Vaikka hieman järjestelyä vaaditaankin, niin useat suomalaiset olivat löytäneet tiensä kauniiseen Cartagenaan festaroimaan. Kiitämme kaikista kohtaamisista!

Festariviikonlopun aloitimme perjantaina etsimällä pisteen, josta saisimme rannekkeet. Rannekkeenvaihto oli alkanut onneksi jo edellisinä päivinä, joten alueen portit eivät olleet aivan tukossa. Oikea piste löytyi, tarvittavat passit saatiin, ja porttien auettua sisäänpääsykin sujui melko sujuvasti. Omituisin asia, jonka kohtasimme, oli se, että vesipulloa ei saanut viedä alueelle korkin kanssa. Kyseenalaistimme tätä aika vahvasti eräästä aika itsestäänselvästä syystä.

Espanjassa oli kuuma. Koko viikonlopun ajan lämpötila oli suunnilleen sitä luokkaa, että keskiverto suomalainen paistuu medium-pihviksi tunnissa. Se, että vesipulloa ei ollut mahdollista täyttää ja kuljettaa mukanaan alueella muuten kuin kädessä pitämällä, oli hieman kummallinen ratkaisu. Lisäksi vesipisteillä vallitsi aluksi hämmennys siitä, voiko vettä juoda vai ei. Vesi, joka oli tarkoitettu juotavaksi, oli nimittäin suoraan sanottuna melko hirveää (ilmeisesti raivokkaan puhdistamisen vuoksi). Sitä kuitenkin oli hyvin saatavilla, ja hengissä selvittiin. Lisäksi pullovettä oli mahdollista ostaa.

Yhteinen kieli oli ajoittain vähän hakusessa. Tässä olisi luultavasti koko Espanjan kansalla petrattavaa, sillä maassa ei tunnetusti ole kovin hyvä englannin kielen taso. Festivaalihenkilökunnan olisi kuitenkin ehkä suotavaa osata hieman englantia, jos tavoitteena on saada jatkossakin kävijöitä muualta Euroopasta. Kiitosta kuitenkin henkilökunnalle, joka oli pääosin hymyilevää ja palvelualtista, mikä auttaa jo paljon.

Festarialue oli pääosin nurmikkoa. Päälavojen kenttä myös vietti hieman alaspäin lavoja kohti, mikä on aina hyvää aluesuunnittelua, koska silloin myös taaempaa näkee lavalle. Varjot olivat kentällä melko vähäisiä, mutta suosittuja. Kaikissa varjoissa, joista näki lavoille, oli aina melko tiivis tunnelma, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä kaikille riitti tilaa.

Alueen oma Via Dolorosa oli valtava portaikko. Tämä helteessä melko brutaali elementti johti päälavojen alueelta toiselle alueelle, jossa oli kaivattua varjoa tarjoavat telttalava ja kaikki ruokakojut. Väkisinkin tulee myös mieleen esteettömyyskysymys, mutta jostain ne pyörätuolit kulkivat, koska niitäkin alueella näkyi.

Ruoka- ja juomapolitiikka oli hyvin hoidettu. Tapahtumassa oli käytössä maksurannekesysteemi, joka oli yllättävän helppo ja toimiva näin ulkomaisellekin kävijälle. Ruoka ja juoma oli kohtuuhintaista, suomalaiselle festarikävijälle suorastaan halpaa. Esimerkiksi puolen litran olut tai paikallinen kalimotxo maksoi 5 euroa. Vip-lipulla olisi päässyt näillä festareilla melko hyville paikoille, jos olisi halunnut nähdä hyvin lavalle yläilmoista. Medianäkökulmasta on sanottava sen verran, että mediapassilla, johon ei kuulunut juurikaan mitään, olisi ehkä hyvä päästä ainakin vip-alueelle kuvaamaan, sillä muurin reunalta olisi ollut erinomaiset näkymät koko tontille.

Bänditarjonta Rock Imperiumissa oli kiinnostava kokonaisuus, jossa myös pohjoismaisilla rock- ja metalligenren edustajlla oli hyvin roolia. Kysyntää selkeästi oli, ja varsinkin perinteisempi rokki uppoaa espanjalaisille erittäin hyvin, kun taas modernimpi metalli ja hieman poikkeavammat genret tuntuvat olevan vielä ehkä hieman vieraita. Monet kiinnostavat bändit esiintyivät telttalavalla varsin pienelle yleisölle, mutta tämähän ei meitä haitannut, sillä mahduimme itse hyvin sekaan. Kolmen päivän festareilta voisi kirjoittaa ties kuinka moniosaisen raportin kaikkine esiintyjäanalyyseineen, mutta nostettakoon muutamia tässä esiin.

Yksi itseeni jo ennakkoon tutustuessa vaikutuksen tehnyt yhtye oli norjalainen Fixation, joka olisi voinut suvereeniudessaan ottaa haltuun vaikka päälavan. Yhtye on vasta julkaisemassa debyyttilevynsä syyskuussa, mutta jo nyt ilmassa on vahva käsitys, että kovasta tulokkaasta on kyse. Lavakarismaa löytyy, ja myös yleisö oli hyvin messissä. Nämä kaverit on muuten mahdollista nähdä Suomesssa heinäkuun lopussa Qstock-festivaaleilla, suosittelen vilkaisemaan jos satut paikalle. Toinen telttalavalla esiintynyt kiinnostava yhtye oli viime vuonna debyyttinsä julkaissut Venus 5, joka koostuu viidestä upeasta naislaulajasta eri puolilta Eurooppaa. Pidin bändin energiasta ja tarttuvista biiseistä, ja toivon yhtyeelle menestystä ja mahdollista vierailua myös Suomeen jonain päivänä.

Lisäksi pidin espanjalaisesta Lepokasta, jonka setin aikana ihmisillä oli selkeästi todella hauskaa. Lepoka soittaa folkmetallia, ja näkisin myös tämän bändin mielelläni joskus vaikka Suomessakin. Lepokan keikalla tosiaan oli riehakas meno, mitä olin jostain syystä espanjalaisilta odottanutkin. Oikeastaan olin yllättynyt siitä, miten hillittyjä ja maltillisesti liikahtelevia ihmiset pääosin keikoilla olivat, meno ei nimittäin ollut sen tasoista raivobailaamista, kuin olisin ehkä kuvitellut. Liekö helle verottanut myös paikallisia.

Päälavoja oli tosiaan kaksi saman kokoista vierekkäin. Lavan ja yleisön välissä olevat järkkärit kastelivat eturivin ihmisiä näiden lavojen edustalla ajoittain vesiletkulla, mikä otettiin yleisössä aina innokkaasti vastaan ja mikä varmasti helpotti paahtavassa helteessä pitkiä aikoja seisoskelevia. Päälavojen edustan nurmikentällä oli päivästä myöhään yöhön paljon perheitä piknik-hengessä, ja tapahtumassa näkyi jopa ihan pieniä lapsia. Monien saattoi nähdä jopa torkkuvan suurella festarikentällä, mitä itse en ikinä uskaltaisi tehdä siinä pelossa, että joku kävelisi humalassa yli. Toisaalta en nähnyt juurikaan humalaista örvellystä, vaikka juomaa näkyi kyllä menevän.

Päälavoilla nähtiin muun muassa suomalaisverta edustamassa Steve ’n’ Seagulls, Lordi ja pääesiintyjänä yhtenä iltana Stratovarius. Vähemmän ulkomaisilla festareilla käyneenä oli hienoa olla todistamassa suomalaisbändien esiintymistä niinkin täysille kentällisille. Lordin jäsenten puolesta kyllä kauhistutti bändin esiintyminen suorassa auringonpaahteessa niiden pukujen kanssa

Muista päälavojen esiintyjistä on nostettava muun muassa ruotsalainen Evergrey, jonka näkemistä livenä olin odottanut kovasti. Iltapäivän slotin hyvin haltuun ottaneesta bändistä huokui rento ja hyvä fiilis, ja satuin kuulemaan myös muiden englantia puhuvien kehuvan bändiä. Eivätkä ruotsalaisyhtyeet toki siihen lopu. Niistä mainittakoon myös H.E.A.T, jonka laulaja Kenny Leckremo esiintyi ihan käsittämättömällä energialla välittämättä rinnuksilla kasvavasta hikiläikästä. Setti oli todella kova ja meni itselläkin hieman jalan alle.

Niin sanotuista suurista esiintyistä Deep Purple aiheutti ehkä vähiten minkäänlaisia tuntemuksia. Pitkän ja runsaasti sooloja sisältäneen setin jälkeen pimeässä Espanjan yössä esiintynyt Soen vakuutti enemmän, vaikka bändi on tähän asti ollut itselleni hieman etäinen. Blind Guardian ja Helloween oli kiva päästä todistamaan, sillä kumpikin oli itselläni näkemättä. Molemmat on itseasiassa mahdollista nähdä myös Suomessa elokuussa Hellsinki Metal Festivalissa, ja näistä paljastettakoon vain sen verran, että ”The Bard’s Song” oli Blind Guardianin setissä yksi huippuhetkiä, sillä se yhteislaulu aiheutti jopa hieman kylmiä väreitä.

Viikonlopun aikana nähdyistä bändipaidoista päätellen moni oli odottanut eniten KISSiä. Myönnettäköön, että itsellekin tämä oli ensimmäinen kerta, kun bändiä pääsin vihdoin katsomaan, joten kyllähän se herkkua oli, kun KISS-lakana vihdoin tipahti ja bändi laskeutui pyrojen keskellä komeasti lavalle. Olin kuullut bändin livekunnosta yhtä ja toista ennakkoon, joten olin pyrkinyt pitämään odotukseni realistisina. Siksi olikin positiivinen yllätys, miten hyvältä setti loppujen lopuksi kuulosti. Olkoonkin taustanauhoja tai ei, en oikeastaan välittänyt koko asiasta siinä hetkessä. Show oli hieno, siinä oli tapahtumaa ja elementtejä, lenneltiin yleisön yli ja lavan kattoon ja keikan päättävä ilotulitus oli melko varmasti hienompi kuin mikään Suomessa koskaan näkemäni.

KISSin keikan jälkeen moni lähti valumaan pois alueelta kaikkensa antaneena. Ilta ei kuitenkaan ollut taputeltu, sillä vielä viimeisenä esiintyjänä oli Skid Row, jota kohtaan tunsin valtavaa myötätuntoa, sillä ei mahda olla helppo paikka esiintyä edellisenlaisen shown jälkeen. Skid Row on kuitenkin ollut tänä vuonna kiertueella KISSin kanssa, joten oletettavasti tämä oli bändille niin sanottua normisettiä. Viikonlopun päättävää Skid Rowta jäi kuitenkin kuuntelemaan ihan kiitettävä määrä kansaa.

Osa siirtyi lavan eteen antamaan itsestään sen mitä jäljellä oli, ja muu nurmikenttä oli yhtä suurta yöpiknikiä. Lavalla meno oli nykyiselle Skid Rowlle tuttuun tapaan todella villiä, sillä bändiä viime vuonna läsnäolollaan nuorentanut Erik Grönwall on yksi kovimpia lavaesiintyjiä, joita olen saanut todistaa. Aiemmin H.E.A.T:ssa vaikuttanut Grönwall piti tunnelman katossa loppuun asti.

Kuten mikä tahansa kolmipäiväinen festivaali, oli tämäkin intensiivinen kokemus espanjalaisen helteen tuomine lisämausteineen. Toista kertaa järjestetty Rock Imperium oli toimiva kokonaisuus ja jätti fiiliksen, että voisin tulla toistekin. Espanjaa osaamattomalle suomalaiselle kaikki oli tehty suhteellisen helpoksi, ja ihmisten ystävällisyys auttoi eteenpäin. Laaja esiintyjäkattaus mahdollisti uusien kiinnostavien bändien löytämisen sen lisäksi, että pääsi näkemään suuriakin nimiä. Rock Imperium on jo julkistanut palaavansa ensi vuonna, joten jäämme odottamaan mielenkiinnolla bändijulkistuksia.

Kiitämme Rock Imperiumia ja kaunista Cartagenan kaupunkia, muchas gracias!