Et varastaisi autoa, miksi sitten ostaisit piraattipaidan? – Internet on tällä hetkellä täynnä feikkituotteita

Yhdysvaltalainen levy-yhtiöiden ja ääniteteollisuuden etua ajava Recording Industry Association of America julkaisi vuonna 2018 raportin, jonka mukaan 75 % musiikista tänä päivänä kuunnellaan streamauspalveluiden kuten Spotifyn ja Apple Musicin kautta. Spotify maksaa yhdestä kuuntelusta artistille keskimäärin 0,0038 dollaria riippuen siitä, millainen levytyssopimus artistilla on. Vuonna 2013 kotimainen hittimaakari Anssi Kela kertoi blogissaan, kuinka hänen tänä päivänä yhteensä 3 044 626 toistoa kerännyt hittikappaleensa ”Levoton Tyttö” toi miehelle keskimäärin 0,002 euroa per soitto. Tuota summaa ei kuitenkaan voi yleistää kaikille, sillä koska Kela on itse vastuussa kappaleen säveltämisestä, tuottamisesta ja kaikkien sen instrumenttien soittamisesta, saa hän loogisesti myös suuremmat rojaltit siitä kuin bändi, jossa tulot jaetaan kaikkien kesken.

Nykyään bändit saavatkin levymyynnin sijaan pääasialliset tulonsa keikkojen lipunmyynnistä sekä fanituotteista saatavien rojaltien muodossa. Esimerkiksi vuonna 2016 The Licensing Industry Merchandisers Association -järjestö raportoi, että oheistuotemarkkinat tuottivat yhteensä 3,1 miljardia dollaria. Voisi siis sanoa, että bändi, jolla ei ole fanipaitoja myytävänä, ampuu itseään jalkaan. Englantilainen metalcore-yhtye While She Sleeps nostatti huomiota fanipaitojen tärkeyteen tänä päivänä julkaisemalla vapaasti käytettävissä olevan designin, jossa kerrotaan yhden paidan vastaavan arvoltaan 5000 striimausta.

Yksi bändien tuloja syövä torakka on feikkituotteet, bootleg-levyt ja bootleg-paidat. Näillä termeillä tarkoitetaan esimerkiksi äänitteitä tai paitoja, jotka eivät ole bändin itsensä virallisia lisenssituotteita. Näin ollen ne eivät myöskään tuo bändeille tuloja senttiäkään.

Bootleg-äänitteillä on pitkä historia. 60-luvulla Bob Dylanin vetäydyttyä hetkeksi hiljaisuuteen alkoi esiin putkahdella epävirallisesti julkaistuja äänitteitä, joita seurasivat myös luvattomasti julkaistut nauhoitukset aina The Beatlesista The Rolling Stonesiin ja Led Zeppelinistä Elvikseen. Nykyään internet-aikana esimerkiksi videopalvelu YouTubesta on tullut yksi merkittävimmistä alustoista epävirallisille konserttitallenteille ja äänitteille.

Konserttien yhteydessä on ollut mahdollista nähdä kojuja, joissa myydään epävirallisten äänitteiden lisäksi myös esimerkiksi piraattipaitoja. Kyseistä ilmiötä on esiintynyt esimerkiksi jo 70-luvulla. Eräs Grateful Deadin fani muistelee Hypebeastin artikkelissa, kuinka bändin konserttien ulkopuolella saattoi nähdä myyjiä pitämässä esillä kotitekoisia Grateful Dead -paitoja, jotka olivat halvempia kuin bändin itsensä myymät vaihtoehdot.

Internet on luonnollisesti tehnyt tästäkin näkyvämmän ja isomman bisneksen. Mikäli käytät Facebookia tänä päivänä, tuskin olet voinut välttyä erilaisilta bändipaidoilta ja huppareilta, jotka ponnahtelevat uutisvirtaan sponsoroituina julkaisuina. Värikkäitä kuvia bändeistä, koko hupparin peittäviä albumikuvituksia, kuvia muusikoista pitämässä nimikirjoituksellaan varustettua t-paitaa, bändin kuvalla varusteltuja tennareita… Tuotteita on monenlaisia, mutta niitä kaikkia yhdistää yksi asia: ne ovat piraattituotteita, feikkejä, epäaitoja, eikä niistä heru senttiäkään muusikoille.

Myös meille suomalaisille ovat tuttuja erilaiset kiinalaiset verkkokaupat, joissa myyjät myyvät erittäin halvoin hinnoin kaikkea maan ja taivaan välillä. Suosituimpia ostospaikkoja ovat esimerkiksi Wish-applikaatio sekä AliExpress-sivusto. Ylen mukaan suomalaiset tilasivat vuonna 2017 15 miljoonaa kirjelähetystä Kiinasta, eli kauppa käy erittäin kuumana.

Wishistä löytää myytävän myös bändipaitoja. Kun sivustolla kirjoittaa hakuun esimerkiksi ”band shirt”, näkyy kirjoitushetkellä sivustolla myytävän ainakin Queenin, Nirvanan, Kissin, AC/DC:n, Slayerin, Metallican, The Doorsin, Toolin ja ties kuinka monen muun yhtyeen bändipaitoja. Joissakin paidoissa on ihan uskottavan näköisiä designeja, toisissa ne taas näyttävät hieman kämäisiltä photoshoppauksilta – joita ne toki usein ovatkin.

Tyypillisiä piirteitä näissä feikkituotteissa on esimerkiksi se, että joissakin kuvissa näyttäisi siltä, että bändin muusikko itse pitelee paitaa ikään kuin toimien sen mannekiinina – ja paidassa on myös luonnollisesti signeeraukset bändin jäseniltä. Wishissä on tällä hetkellä esimerkiksi kirjoitushetkellä myynnissä AC/DC:n signeerattu paita, jota Angus Young pitelee käsissään, sekä Kissin signeerattu paita, jota Paul Stanley pitelee käsissään. Kummassakin kuvassa tausta on erilainen, mutta ei vaadi kovinkaan paljoa tarkkuutta, jotta huomaa kummankin muusikon käsivarsien olevan täsmälleen samanlaiset sekä harvinaisen pienet verrattuna muusikon päähän.

Tool-paidan tapauksessa kyseessä on design, jota bändi ei itse näytä myyvän virallisilla nettisivuillaan tai esimerkiksi EMP- tai Impericon-sivustoilla. Paidassa on bändin uuden ”Fear Inoculum” -levyn kansi ja takana kiertuejulisteen kuva. Osa paidoista toki on designiltaan suhteellisen aidon oloisia. Esimerkiksi sivustolla myytävä Slayerin ”Mongo Goat” -design on myös myytävänä EMP-sivustolla. Erona on toki se, että Wishissä paita on ”alennettu” 39 eurosta yhteentoista euroon – pikatarjouksena, tietenkin.

Wish ei ole ainut taho, joka näitä piraattituotteita myy. Nimittäin Facebookissa on viime vuosina noussut ärsyttäväksi ilmiöksi joukko sponsoroituja julkaisuja, jossa erilaiset sivustot myyvät mitä erikoisempia bändituotteita. Sivustoilla on nimiä kuten ”Music lovers”, ”Classic rock lovers”, ”The Beatles Ultimate Fans”, ”I love music” ja ”Carrot tee”.

Tyypillisiä elementtejä myytävissä piraattipaidoissa ovat nimikirjoitukset, köykäiset designit, jotka on ollut helppo yhdistellä netistä löytyvillä kuvilla, toisten ihmisten kuvitusten varastaminen, kuvaan photoshopatut kuvat sekä erilaiset houkuttelevat tarjoukset, kuten yli puolet pois hinnasta, ja tietty aikaikkuna, joka luo fomoa, eli ”fear of missing outtia”. Erilaisia myynnissä käytettyjä ilmaisuja ovat myös ”just released”, ”you won’t find this in stores” ja ”perfect design for fans”.

Joitakin tuotetrendejä ovat olleet jo jonkin aikaa esimerkiksi valtaisat 3D-printatut hupparit, tennarit, lyriikkataulut sekä ihan tavalliset T-paidat. Mukaan mahtuu kuitenkin myös pähkähulluja tuotteita, kuten esimerkiksi auton tuulilasiin laitettava koriste ja joukko mitä oudompia crossovereita, kuten esimerkiksi Rammstein-paita ”The Nightmare Before Christmas” -kuvituksella tai Wu-Tang Clan -paita Simpsonit-teemalla.

Luonnollisesti pelkät muusikot eivät joudu osaksi tällaista feikkituotefiaskoa. Esimerkiksi elokuvaohjaaja David Lynch on saanut oman Twin Peaks -teemaisen paitansa nimikirjoituksineen päivineen. Kyseisessä kuvassa on selvästi Lynchista photoshopattuna kuva, joka löytyi yhdellä nopealla googletuksella. Julkkisten nimikirjoituksia puolestaan on joskus saatavilla esimerkiksi artistin Wikipedia-artikkelista tai vaikkapa hakemalla Ebaystä tai muilta suosituilta sivustoilta signeerattuja myyntiartikkeleja.

Kyseiset piraattikauppiaat eivät itse luo designejaan vaan ottavat ne netistä. Alla on esimerkiksi kuva ”David Bowie Lovers”  -sivun kauppaamasta David Bowie -julisteesta. Myyntisivuilla ei näy, kuka on kuvituksen tehnyt, mutta Googlen avulla selviää, että kyseinen design on otettu mitä ilmeisimmin luvatta Inspirowl Design Shopilta, joka myy netissä omia typografisia kuvituksiaan.

Erittäin häiritsevää ja mautonta on myös se, että heti, kun ruotsalaisen Roxette-yhtyeen laulaja Marie Fredriksson menehtyi, hyppäsi välittömästi Facebookissa eteeni mainos, jossa Roxetten kitaristi Per Gessle pitelee käsissään Fredrikssonin naamalla koristeltua paitaa. Myös jo pitkään haudan levossa ollut David Bowie ponnahtelee silloin tällöin mainostamaan uniikkia ”juuri julkaistua” paitaa.

Surullista on se, että vaikka moni tuntuukin ymmärtävän kyseessä olevan piraattituotteita, jotka ostamalla saatat joko saada parhaimmillaan huonolaatuisen rievun tai sitten et mitään, niin moni on myös näyttänyt uskovan. Todella usein kyseisten feikkituotteiden mainoksissa näkee kommentteja, kuten ”pakko saada tämä!”, ”upea lahjaidea!” ja ”ottakaa kaikki rahani!”. Ihmisiä tägäillään postauksiin ja feikkipaitojen mainoksia jaetaan internetissä. Ihmisten on tärkeää ymmärtää, että ostamalla tuollaisia tuotteita yksikään niissä esiintyvä artisti tai bändi ei tule näkemään sentin senttiä, eikä yksikään kuvituksen tehneistä alkuperäisistä taiteilijoista saa työstään tunnustusta tai mahdollisuutta itse tienata niillä.

Ottakaamme siis yhteiseksi tavoitteeksemme olla ostamatta yhtäkään piraattipaitaa, ja kohdistetaan rahamme sen sijaan bändien virallisiin nettikauppoihin, paitojen virallisiin jälleenmyyjiin sekä keikkojan merkkarikojuille ja kirpputoreille.