Eteläamerikkalaisen black metalin parhaita paloja – Goat Semen Helsingissä

Black metal -faneille oli lokakuussa tarjolla harvinaista herkkua, kun perulainen Goat Semen palasi Suomeen neljälle keikalle. Rienaavaa sanomaansa jo vajaat kaksi vuosikymmentä levittänyt yhtye tunnetaan eräänä eteläamerikkalaisen äärimetallin kruununjalokivistä, joten tilaisuuteen oli tartuttava vaikka keskellä viikkoa. Kiertueen toinen esiintyjä oli italialainen death metal -yhtye Sudden Death, jonka lisäksi pakkaa täydensi liuta kotimaisia yhtyeitä. Helsingin Bar Loosessa (23.10.) tämän kunnian sai pohjoispohjanmaalainen Goats Of Doom.

Goats Of Doom ei ole aina erottunut edukseen suomalaisen black metalin kentällä, mutta tätä nykyä tilanne on toinen. Vuonna 2017 ilmestynyt ”Alla Kirkkaimman Tähden” -albumi esitteli viimein oman äänensä löytäneen yhtyeen, ja vuonna 2018 seurannut ”Rukous” oli yksi vuoden kiinnostavimpia kotimaisia julkaisuja. Albumilla kuullaan niin kylmää black metalia kuin iskelmästä lainattuja koukkuja, jotka ovat mainio yhdistelmä – niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa. Näennäisten vastakohtien yhdistäminen sai tunteet pintaan myös keikalla, mutta mukaan mahtui myös pieniä ongelmia. Goats Of Doom jakaa lauluosuudet kolmen muusikon kesken, eikä kaikkien ääni meinannut millään kuulua kahden ensimmäisen kappaleen aikana. Tämä on sääli, sillä ”Veressä on perustani juuret” ja ”Polkuni päässä” ovat täynnä tarttuvaa laulua. Tämä koskee tosin lähes jokaista yhtyeen uudempaa kappaletta, joihin keikka onneksi painottui. Kolme laulajaa voi kuulostaa paperilla turhan monelta, mutta viimeistään lopuksi esitetty ”Riivaaja” todisti, että ratkaisu toimii. Sillä väli,n kun kaksi muuta loihtivat kielisoittimillaan, nimenomaan lauluun keskittyvä jäsen manasi pääkallolle ja toi esiintymiseen lisää ulottuvuuksia. Uskon, että tässä on potentiaalia johonkin vielä suurempaan – ainakin, jos kiusallinen paikallaan marssiminen jää vähemmälle. Nyt sitten odottelemaan seuraavaa albumia, jonka masterointi on aloitettu jo toissa viikolla.

Italia on itselleni täysin vieras death metal -maana, joten seuraavaksi esiintynyt Sudden Death oli illan villi kortti. Sudden Death on perustettu vuonna 1997 ja julkaissut kolme täyspitkää albumia, mutta tähän väliin on mahtunut kahden vuoden tauko ja lähes täydellinen kokoonpanon uusiminen. Valitettavasti yhtye ei onnistunut vakuuttamaan. Suuri osa kappaleista oli puuduttavia yllätyksettömän sisältönsä vuoksi, eikä veltto esiintyminen parantanut tilannetta. Mukaan mahtui myös rikkaampaa, joskaan ei nerokasta materiaalia, mutta pian ilmaantui uusi ongelma. Rumpujen triggereistä kuului sellainen lätinä, että tilanne oli lähes koominen. Ääni oli sen verran kuvottava, että odotin sitä kauhuissani vielä kauan tilanteen jälkeen. Onneksi laulaja Luis Maggion örinä oli sentään miellyttävää kuunneltavaa, kun hän rohkeni ottaa mukaan riivaavaa vihaisuutta.

Perulainen Goat Semen se vasta riivattu ja mielipuolinen onkin, kuten tänä iltana saatiin jälleen todistaa. Vuonna 2000 perustettu yhtye ei ole varsinaisesti kiirehtinyt materiaalin kanssa, mutta tämä ei ole haitannut maineen rakentamista. Goat Semen on nimittäin malliesimerkki siitä saastaisuudesta, josta eteläamerikkalainen black ja death metal on tullut tunnetuksi. Alkukantainen viha ja häpeilemätön riena olivat kantavia voimia myös esiintymisessä, joka tuntui suorastaan ydinsodalta. Rumpali Goat Hammer tasapainotteli taidokkaasti hallitussa kaaoksessa, ja vokalisti Eric Neyra komensi sotajoukkoaan varmalla, mutta vaarallisella otteella. Hänen raspinsa on epäilemättä yksi maailman vihaisimmista, eivätkä sekopäiset puhtaat kiljaisut jättäneet kylmäksi.

”Goat Semenin” ja ”Warfare Noisen” kaltaiset helmet saivat arvoisensa tulkinnan, mutta mukaan mahtui myös yllättäviä valintoja. Brasilialainen Impurity ei juuri täällä päin keikkaile, mutta nyt Goat Semen esitti hienon version ”Sekhmet”-kappaleesta. Tunnelma kohosi entisestään, kun käsittelyyn otettiin legendaarisen Sarcófagon ”Black Vomit”. Sarcófagon lopettaminen ja Goat Semenin perustaminen ajoittuvat samalle vuodelle, joten kenties tässä oli kyse jonkinlaisesta symbolistisesta jatkumosta. Ajatus ei ole kaukaa haettu, sillä Goat Semen kantaa selkeästi samaa soihtua, jonka tämä eteläamerikkalaisen black metalin pioneeri aikanaan sytytti. Äänentoisto oli välillä liiankin rosoista, mutta muuten tämä soihtu roihusi oikein komeasti.

Näin tasokkaista baarikeikoista ei voi kiittää tarpeeksi, varsinkaan, kun moni suurempi klubi on sulkemassa oviaan. Helsingin keikan järjestänyt Helsinki Death Fest, Turun keikasta vastanneet Metallihelvetti ja Kovasetti sekä muut osalliset tahot tekevät tärkeää työtä alakulttuurien hyväksi. Yleisöä saapui arki-iltana paikalle arviolta 60–70 henkeä, mutta ei ole vaikeaa kuvitella, että tapahtuma olisi myyty loppuun viikonloppuna. Black metal ei ole ensimmäinen tyylisuunta, joka Bar Loosesta tulee mieleen, mutta tämän perusteella black metal -iltoja voisi järjestää useammin. Tämä toteutuu viimeistään helmikuussa, kun saksalainen Sarkrista kiertää Suomea tamperelaisen Sacrificium Carmenin kanssa. Nyt siis odottelemaan tulevia underground-kujeiluja.

Kuvat: Jussi Salminen