”Everlasting Flame” tuo kuulijalleen hyvän mielen energisellä ja luovalla asenteellaan – arviossa Dreamtalen kahdeksas pitkäsoitto

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 17.6.2022

Power metalin nimeen! Kotimainen sinfonista ja power metalia yhdistelevä Dreamtale julkaisi tänä keväänä kahdeksannen pitkäsoittonsa. Vuonna 1999 perustettu yhtye on kärsinyt vuosien saatossa tiuhaan vaihtuneesta jäsenistöstä, ja viimeinen sekä radikaalein muutos tapahtui vuonna 2019, jolloin Dreamtalen pitkäaikainen vokalisti Erkki Seppänen, kitaristi Seppo Kolehmainen ja basisti Heikki Ahonen jättivät kokoonpanon. Kolmen jäsenen lähteminen lyhyellä aikajänteellä voisi olla monelle yhtyeelle liikaa, mutta Dreamtale selviytyi, löysi kaipaamansa jäsenet ja uhkuu voimaa sekä luovuutta ”Everlasting Flame” -albumillaan.

Kun ottaa huomioon, millaisia muutoksia Dreamtale koki vuonna 2019, on mykistyttävää kuunnella yhtyeen tuoreinta pitkäsoittoa, joka loistaa monella osa-alueella. Kitaristi Zsolt Szilagyi ja basisti Mikko Hepo-Oja sekä vokalisti Nitte Valo (ex-Battle Beast) ovat selvästi olleet ne puuttuvat osat, joita Dreamtale on kaivannut. Pitkäsoiton kappaleet puhkuvat voimaa ja tulittavat ilmoille reippaita melodioita ja harmonioita. Kun yhtälöön lisätään Valon laaja-alainen, sielukas ääni, joka saa monilla kappaleilla kontrastia vokalisti Jarno Vitrin äänestä, on lopputulos kiehtova ja väkevä.

Kaupallinen yhteistyö

Festariennakko: Five Finger Death Punchin ja In Flamesin tähdittämä Sauna Open Air juhlitaan viikonloppuna Tampereella →

Albumia ei voisi avata juuri väkevämmin kuin mitä ”King Of Kings” tekee. Tuplabasarin ilotulitus sekä Valon ja Vitrin vuorottelevat lauluosuudet antavat heti kättelyssä vauhdikkaan ja monipuolisen käsityksen vuoden 2022 Dreamtalesta. Vanavedessä tuleva ”Blood Of The Morning Star” alkaa verkkaisemmin kuin edeltäjänsä mutta paljastaa kyntensä intron jälkeen: rytmikkäät, runnovat riffit pakottavat pään nyökkäilemään ja samalla äänimaisemaan ammennetaan ilmavuutta kosketinsoittimien kautta. ”Last Goodbyes” kallistuu aiempaa enemmän sinfonisen metallin puoleen ja esittelee itsevarman Dreamtalen kaihoisan äänimaailman äärellä.

”Everlasting Flame” -albumin alkupuolelle on sijoitettu monta hengästyttävän hienoa teosta, eikä monipolvinen ja progehtava ”Ghostride” tee poikkeusta. Dreamtale kasvattaa tunnelmaa harkitusti ja kiusoittelevasti taaten euforian kertosäkeistöissä. Vastaavasti ”No Shadow Goes Too Far” lunastaa itselleen paikan yhtenä upeimmista balladeista, joita levyllä on. ”Summer Rose” -kappaleella Dreamtale yllättää ja tuo esille pop metal -vivahteita. Myös provosoivasti nimetty ”Eye For An Eye” erottuu edukseen tarttuvan alkumelodiansa puolesta ja tuo aavistuksen mieleen Queenin We Will Rock Youn”.

Eivät yllätykset tosin lopu ”Everlasting Flame” -pitkäsoiton kohdalla siihen. Yksi sellaisista on uudelleensovitus ”Lady Dragon” -kappaleesta, joka on julkaistu ”Phoenix”-albumin tienoilla. Uusi sovitus on aiempaa verkkaisempi ja melankolisempi ja samalla myös monipuolisempi, kun kappaletta kuullaan sekä Valon että Vitrin tulkitsemana. Uudelleensovitus on kaikin puolin onnistunut, eikä se missään tapauksessa jää edeltäjänsä varjoon. Myös vuonna 2019 julkaistu ”Sleeping Beauty” on saanut uuden käsittelyn nykyisten vokalistien voimin, ja vaikka kappale ei tee yhtä syvää vaikutusta kuin ”Lady Dragon”, on toteutus silti hieno.

Kokonaisuudessaan ”Everlasting Flame” on hieno pitkäsoitto. Albumista huokuu määrätietoisuus ja täydellinen paneutuminen aina kansitaiteita ja kappalelistaa myöten. Mitään ei ole jätetty puolitiehen ja kaikella on merkityksensä, jopa humoristisella ”Tanhupullolla”. Kappale on hyvä osoitus siitä, että vaikka Dreamtale luo musiikkia täydellä sydämellä ja vakavissaan, uskaltaa se myös irrotella. 14 kappaletta kattava ”Everlasting Flame” on runsas muttei kompastu massiivisuuteensa, vaan se etenee ongelmitta loppuun saakka. Joillekin albumissa voi olla liikaa, mutta onneksi levyä voi kuunnella myös osissa.

https://www.facebook.com/OfficialDreamtale

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen