Every Green in May – Skyend
Taisin törmätä nimeen Every Green in May ensimmäisen kerran viime syksynä seikkaillessani usean vuoden tauon jälkeen Rautaneito-foorumilla. Foorumin muusikoiden Omat bändit -ketjun linkkejä kliksutellessa erityisen vaikutuksen teki juuri ensimmäisen sinkkubiisinsä ”City Ghost’s Club” julkaissut kokoonpano. Kappaleessa oli aivan omanlaisensa kujeileva tunnelma, hienoja melodisia koukkuja, kaunisääninen sopraano ja ammattimainen tuotanto orkestraatioita myöten. Vajaa neljä minuuttia tällaista taidetta oli aivan liian vähän, joten jäin nälkäisenä odottamaan lisäkurkistuksia EGiM:n maailmaan.
Odotus palkittiin toukokuun alkupuolella, kun sain ennakkokuunteluun kolme uutta kappaletta sisältävän ”Skyend”-EP:n. Erään valokuvan inspiroimana sävelletty kokonaisuus on tyylillisesti yhtenäinen, mutta poikkeaa kuitenkin hieman ”City Ghost’s Clubin” härnäävästä dark cabaret -vivahteisesta leikittelystä. EP:n yleisvaikutelma on dramaattisuudestaan huolimatta pääosin kepeän ilmava ja vapautunut, unohtamatta tarkasti säännösteltyjä metallisempia jyrähdyksiä, joita löytyy etenkin kakkosraidasta ”Radio Silence”. Kyseinen kappale luo yhtäläisyyksiä niin Nightwishin kuin Turisaksenkin mahtipontiseen a-luokan vientiheviin.
Vaikka koko levy on terapiaa sekä korville että sielulle, kylmimmät väreilyt tuottaa nimikappaleen mieltä ylentävä viulumelodia. Kun sama efekti toistuu myös loppuvaiheen sooloilussa, ymmärtää viimeistään, miksi yhtye halusi viulisti Elisa Järvelän vierailijaksi levylleen. Vaikka tuottaja Mikko P. Mustosen levylle loihtimat orkestraatiot ovat poikkeuksellisen komeaa kuultavaa, on oikean viulun sointi kuitenkin selvästi tarpeellinen elementti tälle EP:lle.
Mainos päättyy
Harvoin ensimmäisiä (omakustanne)tuotoksiaan julkaisevan bändin musiikissa kuulee vastaavaa näkemystä sekä panostusta myös tuotantoarvoihin, mikä toki itsessään menisi hukkaan ilman ensiluokkaisia kappaleita. Yhtyeen poikkeuksellinen kypsyys näkyy siinä, etteivät kappaleet mahtipontisuudestaan huolimatta lipsahda missään vaiheessa yliyrittämisen puolelle ja kokonaisuus pysyy dynaamisen mielenkiintoisena. ”Skyend” on parasta, mitä elokuvallisen rock-musiikin genressä on tapahtunut sitten vuoden 2004, jolloin Nightwish julkaisi ”Once”-albuminsa. Tästä syystä annan levylle Kaaoszine-urani kenties ensimmäiset sekä viimeiset täydet pisteet ja toivon sydämeni pohjasta, että yhtye löytää arvoisensa laajuisen kuulijakunnan.
10/10
Kappalelista:
- Pieces
- Radio Silence
- Skyend
https://www.facebook.com/everygreeninmay/
Mainos päättyy
http://www.everygreeninmay.com/
Kirjoittanut: Tuomas Saari
Mainos päättyy