Exit Eden ratsastaa ikonisten yhtyeiden nimillä ja esittelee siinä sivussa potentiaaliaan – arviossa ”Femmes Fatales”
Vuonna 2017 perustettu Exit Eden julkaisi uuden vuoden kunniaksi toisen pitkäsoittonsa. Uusi albumi on uusi luku yhtyeen elämänkaaressa siinäkin mielessä, että Exit Edenin nelihenkinen laulajarivistö supistui kolmeen vokalistiin. Alun perin vokalisti ja yhtyeen perustaja Amanda Sommerville jättäytyi kokoonpanosta viime syksynä. Nykyisin Exit Edenissä vaikuttavat Marina La Torraca, Clémentine Delauney ja Anna Bruner, jotka pärjäävät kolmisinkin.
Vaikka Sommervillen poistuminen köyhdytti hieman yhtyeen ulosantia, ei hänen pois jäämisen aiheuttama muutos ole kuitenkaan vaikuttanut dramaattisesti Exit Edenin äänimaisemaan. ”Femmes Fatales” -albumilla jatketaan samoilla ideoilla kuin debyyttialbumilla eli sinfonisella metallilla, joka sisältää niin yhtyeen omia tuotoksia kuin cover-kappaleita. Siinä, missä debyyttialbumilla kuultiin tribuutteja Rihannan, Backstreet Boysin, Lady Gagan ja Depeche Moden suuntiin, sisältää ”Femmes Fatales” cover-kappaleita Alice Cooperilta, Pet Shop Boysilta, Journeylta ja Marillionilta.
Uuden albumin cover-kappaleista vaikuttavimmat ovat ”It’s A Sin” ja ”Seperate Ways”. Vaikka Exit Edin ei tavoitakaan Pet Shop Boysin alkuperäisen version ainutkertaisuutta – mikä on lähes mahdotonta, sillä sen verran ikoninen teos on kyseessä – on Exit Eden onnistunut kuitenkin luomaa kelvollisen sovituksen. ”Poison”-coveria ei sen sijaan pysty kuuntelemaan miettimättä Alice Cooperin versiota. Onneksi Journeyn ”Seperate Ways” -kappaleella Exit Eden on onnistunut tekemään vakuuttavaa jälkeä, mikä kompensoi mukavasti. Yhtyeen omista kappaleista esiin nousevat ”Dying In My Dreams” ja ”Hold Back Your Fear”, jotka sisältävät voimakasta tunnetta. Samalle tasolle ei yllä Marko Hietalan tähdittämä ”Run!”, vaikka se folk-vivahteidensa puolesta erottuukin kappaleena.
Mainos päättyy
Koska ”Femmes Fatales” koostuu sekä cover-kappaleista että Exit Edenin omista teoksista, ei kokonaisuus tietenkään ole erityisen eheä. Alice Cooperin ja Pet Shop Boysin kaltaiset klassikkokappaleet nousevat väistämättä esiin, ja kun kappaleet eivät ole Exit Edenin käsittelyssä muotoutuneet poikkeuksellisen hyviksi, ihmetyttävät ne hieman. Myös Hietalan vierailu miessolistina tuntuu irralliselta ja hieman päälle liimatulta, vaikka hänen osuutensa tuovatkin oman dynamiikkansa kappaleeseen.
Vaikka Exit Eden käsittää kolme solistia, on ”Femmes Fatales” siinä mielessä erikoinen albumi, etteivät Torracan, Delauneyn ja Brunerin lauluosuudet erotu erityisen hyvin toisistaan muutamaa kappaletta lukuun ottamatta. Välillä syntyy suorastaan vaikutelma, että yhtyeessä olisi yksi päävokalisti ja kaksi vierailijaa. Exit Edenin tuoreinta albumia kuunnellessa tulee myös sellainen tunne, että ellei pitkäsoitolla olisi tiettyjä cover-kappaleita, ei ”Femmes Fatales” herättäisi senkään vertaa kiinnostusta kuin nyt. Exit Edenin uusin pitkäsoitto on paikoin viihdyttävä, se myönnettäköön, mutta se ei sisältöönsä nähden onnistu täysin lunastamaan odotuksia.
Kappalelista:
Mainos päättyy
Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/ExitEdenMusic
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen