Helsinkiläinen räkärock-yhtye F.T.W. Boogie Machine julkaisi viime vuoden alussa erittäin lupaavan debyyttialbuminsa “Bull’s Eye”. Vaikkei levy kirjaimellisesti ihan mikään täysi häränsilmä ollut, se tarjosi muutaman erittäin onnistuneen rock’n roll-rallin, joissa viina virtasi, naisia piisasi ja moottoripyörien bensa haisi. Allekirjoittanutkin pääsi melkein katkolle ko. levyn arvostelun jälkeen, mutta täällä sitä vain ollaan vieläkin.

Niin on myös F.T.W. Boogie Machine, joka julkaisee tällä kertaa seitsemän kappaleen minilätyn, jossa bändin soitanta on entistä rosoisempaa ja räkäisempää. Mitään suuria muutoksia ei yhtye ole lähtenyt tekemään, vaan vahvat Venom– sekä Motörhead-vaikutteet kuuluvat musiikista edelleen, mutta nauhoituksen ”livemäisyys” vie Boogiekoneen astetta rujommalle tasolle kuin debyytillä.

Asialla on kaksi puolta, niin kuin kolikollakin yleensä tuppaa olemaan. Likimain livenä tehty nauhoitus tuo tietysti oman tunnelmansa, mutta toisaalta ”Feeding The Jinx” ei ole yhtä helposti lähestyttävä tuotos kuin debyyttialbumi. Kappaleet sinänsä ovat kelpoja, mutta vaikeasti lähestyttäviä. Ensikuuntelulla ”Feeding The Jinx” tuntuukin soljuvan vain kelpo taustarähinänä läpi korvien, ilman että siitä jää oikein mitään käteen.

Avausraita ”Give Them Hell” käynnistyy (oletettavasti) moottoripyörän starttiäänellä, jonka perään kuullaan kolme perin vauhdikasta ja simppeliä rokkiraitaa ilman suurempia koukkuja. Sen sijaan nelosraitana kuultava nimibiisi erottuu jo hiukan levyltä kuulostaessaan hetkittäin enemmän rockabilly-meiningiltä. Seuraavana kuultava ”All Downhill” on taas bluesvivahteinen raskas ja hidas kappale, joka ei mielestäni sovi yhtyeelle laisinkaan. Silloin kun ryypätään, niin silloin ryypätään eikä nyyhkytetä sitä, kuinka ”kaikki on vittu paskaa”. Aihemaailma on mielestäni täysin väärä levylle, joka muuten sisältää käytännössä ainoastaan ”fuck it, let’s boogie”-meininkiä”, vaikka kappale onkin muuten ihan kelpo tuotos. Sen sijaan seuraavana kuultava ”Do You Want It All” on ehdoton suosikkini julkaisulta ja enemmän sitä tavaraa, mitä yhtyeeltä toivoin. Heti ensikuuntelulla tarttuva ralli iskevällä kertosäkeellä ei käytännössä sisällä kuin kolme eri riffiä, mutta väliäkö sillä on, jos biisi toimii. Viimeiseksi mukaan on vedetty Dead Kennedys -cover ”Too Drunk To Fuck”, joka tosiaan kuulostaa hiukan siltä, että yhtye on saattanut nauttia muutakin kuin Valion maitoa sitä nauhoittaessaan. Viihdyttävä ja sopivan erilainen alkuperäiseen versioon verrattuna kyseinen cover kuitenkin on.

Hiukan ”Feeding The Jinx” jättää kaksijakoiset tunnelmat. Ensikuunteluilla olin valmis lyttäämään koko tuotoksen lukuun ottamatta ”Do You Want It All” -kappaletta, koska niitä debyytillä kuultuja iskeviä hittejä ei löytynyt enempää. Toisaalta levy on kuin nainen: muutaman kuuntelukerran jälkeen sitä alkaa ymmärtää vähän paremmin. ”All Downhillin” kaltaiset bluesrenkutukset yhtye voisi kyllä unohtaa, sillä ilman hauskaakin voi olla viinaa, kuten sanotaan. Ja hauskanpidosta ja rock’n rollistahan tässä kuitenkin on kyse,.

Mukavan positiivista on myös se, että vaikka ”Feeding The Jinx” onkin mini-LP, se ei ole tyypillinen demoja ja Peräseinäjoen nuorisotalolla nauhoitettuja live-vedoksia sisältävä välituotos, vaan sisältää yhtyeeltä kuusi ihan uutta kappaletta. Näin se pitää tehdäkin.

7/10

Kappalelista:
1. Give Them Hell
2. Hellion Breed
3. Hot Wheels Cold Steel
4. Feeding The Jinx
5. All Downhill
6. Do You Want It All
7. Too Drunk To Fock (Dead Kennedys-cover)

http://www.facebook.com/FTWBoogieMachine?fref=ts

Kirjoittanut Riku Mäkinen