Faith No Moren hittipitoisin albumi ”Angel Dust” juhlii 30-vuotista taivaltaan
Suomeen ensi vuoden puolella toivottavasti saapuva Faith No More on ehdottomasti yksi rock- ja metallimaailman erikoisimmista yhtyeistä. Jos musiikkidiggareita pyydetään listaamaan kolme Faith No Moren kappaletta, nousevat vastausten joukosta aika usein ainakin ”Midlife Crisis”, ”Easy” ja ”A Small Victory”, jotka kaikki löytyvät tällä kertaa klassikkoarvostelussa olevalta kolmekymppisiään juhlivalta ”Angel Dustilta”. – Eiköhän aloiteta ikäkriiseily ja palata kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin.
Hymy nousee välittömästi huulille, kun karnevaalimainen ”Land of Sunshine” aloittaa ”Angel Dustin”. Vaikka kappaleessa on samanaikaisesti aika paljon meneillään, ei paletti missään vaiheessa leviä käsiin. Synkooppien juhlaa sisältävä ”Caffeine” jättää sirkushuvit taakse ja antaa väläyksen raskaammasta Faith No Moresta. Pakko jo tämän kappaleen kohdalla hehkuttaa Mike Pattonin ääntä, joka vääntyy varsin vaivattomasti kauniista, puhtaista soundeista huudon tapaiseen mölinään.
Raidalta kolme löytyy albumin ensimmäinen klassikkokappale, joka soi edelleen vähän väliä radioasemilla – ”Midlife Crisis”. Hittitrion ensimmäisen osan jälkeen kuullaan valssahtava ”RV”, joka keinuttaa kevyesti kuuntelijaa. Ja jotkut kehtaavat väittää, ettei metallin tahtiin voi tanssia…
Mainos päättyy
Tunnelma muuttuu hämärämmäksi, kun ”Smaller and Smaller” tarjoaa sekavaa Faith No Morea. Kappaleen edetessä se kuuluisa punainen lanka saadaan kuitenkin kiinni. Sen sijaan”Smaller and Smalleria” seuraava kappale”Everything´s Ruined” on jäänyt ”Angel Dustin” suurempien hittien varjoon, vaikka siinä kaikki vain loksahtaa paikoilleen. Kappale on ehdottomasti yksi Faith No Moren hienoimmista kappaleista!
Raidalta seitsemän löytyy kunnon sekamelska ”Malpractise”, joka ”Smaller and Smallerin” tavoin jättää ensimmäisillä kuuntelukerroilla varsin hämmentyneen olon. Kappaletta ei ihan heti tunnista Faith No Moreksi, vaikka tiettyjä FNM-elementtejä löytyykin sieltä täältä. Onneksi kaaos on vain lyhytaikaista, kun tutut Faith No Morelle tyypilliset soundit astuvat kuvaan ”Kindergartenin” muodossa. Olenko jo maininnut, miten upea ääni Mike Pattonilla on?
Kauhuleffamaisilla uruilla käynnistyvän ”Be Aggressiven” funkahtavat kitara- ja bassolinjat tuovat esiin kappaleen sielun. Raidalta kymmenen löytyy puolestaan toinen hitti, joka ei varmasti kaipaa sen suurempia esittelyjä: ”A Small Victory”.
Kun biisin nimi on ”Crack Hitler”, niin mitä kappaleelta voi edes odottaa. Nimestään huolimatta kappale ei ollut ihan niin pelottava kuin olisin odottanut. Adrenaliinipitoinen tunnelma luo moniulotteisen meiningin, joka jatkuu koko kappaleen läpi. Samainen moniulotteisuus tulee esiin myös ”Crack Hitleriä” seuraavassa ”Jizzlobberissa”, joka on varsin outo kappale mutta samaan aikaan äärimmäisen viihdyttävä.
Melodican tahdittamana aletaan lähestyä kohti albumin loppua, ja tempoa hidastetaan kauniin instrumentaalikappale ”Midnight Cowboyn” parissa, joka on alun perin John Barryn kappale. Albumin viimeisenä hitaana kuullaan kuitenkin aina niin ihana Faith No Moren versio The Commodoresin ”Easystä”. Ah, voiko tämän upeammin albumia päättää?
”Angel Dust” on kuin Faith No More tiivistettynä yksiin kansiin: löytyy koukuttavia hittejä, sekavaa meininkiä ja miehekästä herkkyyttä. Se on ehdottomasti yksi Faith No Moren vahvimmista albumeista, eikä sitä saa kuunnella todellakaan vakavalla mielellä. Yhtyeen Suomen-keikka siirtyi valitettavasti vuodella eteenpäin, mutta toivottavasti koko yhtye, ja etenkin nokkamies Mike Patton, palaa lavoille entistäkin ehompana!
Kirjoittanut: Tia Salmela
