Faith No Moren jäsenet työstäneet yhdessä uutta musiikkia: ”Meillä on eräänlainen yhteinen ja selkeä kieli”

Yhdysvaltalainen vaihtoehtometalli-yhtye Faith No More julkaisi vuonna 2015 albumin ”Sol Invictus”, jota on sittemmin pidetty mahdollisesti yhtyeen viimeiseksi jäävänä albumina. Yhtyeen laulaja Mike Patton on myös puhunut asiasta siihen malliin haastatteluissaan. Vuonna 2017 Patton kertoi yhtyeen olevan parhaillaan määrittämättömän mittaisella tauolla, jonka aikana hän on keskittynyt muihin musiikillisiin projekteihin, kuten Suomessakin kesän Tuska-festivaaleilla vierailleeseen hardcore punk -yhtye Dead Crossiin.

Yhtyeen kosketinsoittaja Roddy Bottum on kertonut Chandler Sorrellsin tuoreessa haastattelussa, että hän on työstänyt uutta musiikkia hiljalleen yhdessä Faith No Moren basistin ja rumpalin, Billy Gouldin ja Mike Bordinin kanssa.

”Edellinen albumi oli todella hankala tehdä. Se tuntui todella hyvältä, ja se oli hyvä harjoitus meidän sekä luovan prosessimme viemisessä seuraavalle tasolle. Ja meidän oli tavallaan pakko mennä tuolle tasolle voidaksemme luoda ’Sol Invictusin’. Olimme käyttäneet paljon aikaa yhteen palaamisessa ja tutustuessamme toisiimme uudelleen, sekä jälleen musiikin tekemiseen ja vanhojen kappaleiden soittamiseen. Lopulta kaikki päätyi siihen, että alkoi tuntumaan likaiselta tehdä sitä – soittaa konsertteja, joissa esitämme vanhoja kappaleita. Joten veimme kaiken sille seuraavalle tasolle ja se tuntui todella hyvältä. Vaikka albumin tekeminen oli tavallaan rankka prosessi, luulen, että kaikki saimme siitä lopulta positiivisia ja optimistisia näkökulmia”, Bottum kertoo ja jatkaa:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Menen edelleen säännöllisesti San Franciscoon tekemään musiikkia noiden tyyppien kanssa. Se, mitä teemme on todella erityinen ja uniikki asia, jonka jaamme. Erityisesti minä, Mike Bordin ja Billy (Gould). Kun aloitimme tekemään musiikkia, olimme todella nuoria. Jotain 18- tai 19-vuotiaita. Joten kun olemme samassa huoneessa, meillä on eräänlainen yhteinen ja selkeä kieli, ainakin meidän kolmen välillä. On epäselvää, mihin se kaikki johtaa, mutta meillä on kieltämättömästi yhteinen kieli, joka on kuin perheellä. Luulen, että me kaikki olemme tajunneet, että se on jotain sellaista, jolle emme halua kääntää selkäämme, ja että tätä on hauska tehdä. Jatkamme sitä toiveenamme puskea eteenpäin ja tehdä uutta musiikkia. Kokoonnumme yhteen tekemään uusia ääniä, ja juttelemme mahdollisuuksista ja kappaleista ja siitä, mihin mennä tulevaisuudessa.”