Onko keulakuvakompleksisesta paluumuuttajasta rock and rollin pelastajaksi? Fall Out Boy alkaa olla pyhää maata, koska Fall Out Boylla on paljon faneja. Fall Out Boy soi kaikkialla formaattiradioista rock-taajuuksille ja klubeista kuntosaleille. Tästä on kiittäminen yksinomaan Patrick Stumpin nuppineulan terävää sävelkynää, jota ilman Fall Out Boy olisi vain basisti Pete Wentzin naamalla markkinoitu lypsykone muiden joukossa. Fall Out Boyn musiikissa Wentzin teinipoikamaiset lyriikat, sovitukset ja tuotanto ovat satunnaisia irtohörähdysten irrottajia lukuun ottamatta tusinatavaraa, mutta sävellyksellisissä pop-koukuissa bändi tekee huteja harvoin; siis suurin piirtein kuin The Rasmus meillä Suomessa. Silti, vain toinen bändeistä on nykyisellään uskottava – se mikä ratkaisee, on pöyhkeän itsevarma, ketään kumartelematon asenne. Fall Out Boylla riittää energiaa ja voitonnälkää aidosti ilman, että sen tarvitsee väkisin yrittää olla aito.

Mukavaa Fall Out Boyssa on linjakkuudessaan imelyyden rajoja hipovien pop-biisien ohella yhtyeen genre-elementtejä miksaavan äänimaailman vaikea lokeroitavuus. Vaikka ainesosien periaatteesta sekoittaminen juuri sitä tämän päivän tusinapullaa onkin, pukee hybridisoundisuus jostain kumman syystä Fall Out Boyta. ”Save Rock And Roll” pärähtää käyntiin disneymäisellä ”The Phoenixillä”: ”Hei katsokaa, nousemme tuhkista ja kusemme muiden tanssirokkareiden niskaan!” Ja juuri näin Fall Out Boy tälläkin kertaa tekee. Yhtyeen lyötyä lopullisen isosti läpi mm. ”Thnks Fr Th Mmrs” –hitin sisältäneellä vuoden 2007 ”Infinity On High” –albumilla, se saattoi vielä ”Folie à Deux” –lötjäkkeenkin (2008) jälkeen jättäytyä breikille tyylikkäästi uransa huipulla.

Ja kuinka ollakaan, eteenpäin pyörähdellessään ”Save Rock And Roll” osoittaa olevansa sangen napakka paluu. Sillä on soinnillisesti entistä vähemmän tekemistä rock and rollin kanssa, mutta asenteellisesti levy rokkaa yhtä tykisti ja paikoin vieläkin tykimmin, kuin bändin takavuosien superosumat. Järkevä, järkevän pituinen ja järkevästi ajoitettu tauko siis. Hieman vaivaannuttavaa on, että taas kerran studiossa on painettu Fall Out –preset pohjaan ja lisätty sitten vain päälle juuri julkaisuhetkellä trendikkäin (lue: myyvin) soundisilaus. Kas, hyppysellinen Alicia Keysin ja Fun.:in levyillä hyvin kaupaksi käynyttä delayta ja clapclapia sinne (”Just One Yesterday”) ja ripaus Justin Timberlaken paluun pelossa takaraivoon potkivaa asperger-komppia tänne (”Where Did The Party Go”).

Ytimeltään Fall Out Boy vaikuttaa ”Save Rock And Rollilla” olevan se vanha tuttu, oikealla tavalla ärsyttävä yhtye. Bändiin tottunut kuulija nielaisee härskin laskelmoinnin maun hölmistynyt ilme kasvoillaan, koska tietää vastustelun olevan loppupeleissä turhaa. Ennemmin tai myöhemmin löydät itsesi uimahallin suihkusta hyväilemästä itseäsi palasaippualla hyräillen ”Young Volcanoesin” ”We will teach you how to make boys next door out of assholes” -lainia. Muihin korvakarkkiosumiin lukeutuvat melodisuudessaan antheminen ”Alone Together”, hellanlettastelevan kolmossinkkumainen ”Miss Missing You”, sekä muka kunnianosoituksena, oikeasti nimeään myöden niljakkaana rockkredibiliteettikalasteluna itsensä Sir Elton Johnin kanssa tehtailtu, tulevaisuudessa ties minkä vuonojen halailun hyväksi mitä luultavimmin valjastettava rahastuspaatostelu ”Save Rock And Roll”. Notta kyllä, onhan tämä vähän sellainen bändi että melkein vituttaa tykätä.

8/10

Kappalelista:
1. The Phoenix
2. My Songs Know What You Did in The Dark (Light Em Up)
3. Alone Together
4. Where Did The Party Go
5. Just One Yesterday
6. The Mighty Fall – feat. Big Sean
7. Miss Missing You
8. Death Valley
9. Young Vocanoes
10. Rat a Tat – feat. Courtney Love
11. Save Rock and Roll – feat. Elton John

http://www.falloutboy.com/

Kirjoittanut: Eero Tarmo