Saksasta tulee taas tunti turpaan. Asialla on trio nimeltään Fall Of Carthage, joka julkaisee toukokuun lopulla debyyttialbuminsa “Behold”. Melkoinen voimakolmikko onkin kyseessä: ukot ovat saaneet aikaan alusta asti apinan raivolla runttaavan levyllisen uuden aallon metallia. Maailmasi ei todennäköisesti mullistu, mutta jos tervettä itsevarmuutta uhkuva meininki ja hyvin tehdyt biisit kiinnostavat, niin tämä levy kannattaa ottaa haltuun.

Ensimmäisen ja viimeisen biisin taustalla soivat jouset antavat paitsi kontrastia kauneudellaan muuten aggressiivisiin biiseihin, mutta ne myös luovat alun ja lopun välille tyydyttävää ’ympäri käydään, yhteen tullaan’ -fiilistä. Niiden välissä puolestaan kuullaan joukkio varsin toimivia kipaleita, joissa on tasaista, muttei aina niin ilmeistä vaihtelua. Kitarajunttaukset ja melodiat ovat tarttuvia, mutta niissä on myös sopivasti kikkailun tynkää, jottei kyllästyminen pääse iskemään. Yleisilmeen voisi sanoa olevan jopa melko iloitteleva, vaikkei tässä mistään hyvän mielen metallista varsinaisesti olekaan kyse – miten sen sitten ikinä haluaakaan ymmärtää. Omaksi suosikikseni nousi avaus- ja lopetusraitojen lisäksi kekseliäs ”Imperfection”. Videobiisi ”Dawn Of The Enemy” on laimeahkoa kertosäettä lukuun ottamatta myös aivan tykki rykäisy.

Vokalistin edesottamukset askarruttavat paikoitellen. Välillä Sascha Aßbachin ulosanti nimittäin kuulostaa sanalla sanoen laiskalta. Ehkä ärsyttävimmillään ’whatever man’ -henkinen tulkinta on biisissä ”Necessitarianism”. Jos minulle kuuntelijana tulee olo, ettei laulajaa hirveästi kiinnosta, niin ei minuakaan tarvitse kiinnostaa. Kohautellaan sitten olkia puolin ja toisin. Sanotaan kuitenkin vaikka näin, että yli puolet ajasta Aßbachin käskytys toimii yhtä hyvin kuin setti muutenkin.

Fall Of Carthagen missioksi on muotoiltu halu luoda rajoja rikkovaa musiikkia, metallia metallin takia. En nyt tiedä, että rikotaanko tässä varsinaisesti mitään rajoja, paitsi ehkä jossain määrin vanhan ja uuden koulukunnan metallin väliltä. Saksalaistrion musiikki paikantuu enemmän modernimman metallin puolelle, mutta ei kai tällaista musiikkia oikein voikaan tehdä, tai kuunnella, löytämättä yhtymäkohtia vanhempaan thrash- ja groove-metalliin melodisia vaikutteita unohtamatta. Ei niitä juuria tarvitsekaan yrittää mihinkään piilottaa.

7/10

Kappalelista:

1. Upon The Small Things
2. Degeneration
3. Dawn Of The Enemy
4. Imperfection
5. Home In A Wasteland
6. Menace To Myself
7. Necessitarianism
8. Means To Be Alive
9. Leave Them Behind
10. More Than Nothing
11. Behold

Fall of Carthage Facebookissa

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen