Fantastista peikkojen temmellystä – arviossa 20 vuotias Finntrollin ”Jaktens Tid”

Vuonna 2001 eli Suomalainen metalli ja etenkin folkahtava sellainen lievää nousukiitoa, tavoittaen yhä enemmän uusia kuulijoita taustavoimiensa tukemana. Iso osa-syy siihen oli pääkaupunkiseudulta aina ulkomaita myöden operoinut itsenäinen levy-yhtiö Spinefarm ja sen alamerkki Spikefarm, jonka bändi-kiinnitykset olivat varsin laadukkaita. Finntroll julkaisi tuona vuonna Spikefarmin alaisuudessa varsin ryhdikkäästi yhtyettä eteenpäin vieneen toisen albuminsa ”Jaktens Tid”.

Ruotsinkielisellä metallilla hieman yllättäenkin läpilyöneen Finntrollin ”Jaktens Tid” on edelleen 20 vuotta myöhemmin albumi jolla yhdistyvät aggressio, elokuvamaisuus, maukkaat melodiat sekä riffit nautittavaksi kokonaisuudeksi. Jollain tavalla myös aiemmat pääosassa olleet varsin selkeät black metal-vaikutteet saivat hieman väistyä entistä dynaamisempien riffien tieltä, folkahtavampien melodioiden myös yltyessä ”Midnattens Widunder” debyyttiä vieläkin mahtipontisempiin mittoihin.

”Jaktens Tid” alkaa hyvin mystisen ja seikkailullisen kuuloisella pariminuuttisella ”Krig”-introlla päästäen peikot luolistaan kertomaan syntymätarinaansa. Tunnelma on alusta alkaen periaatteessa kuin Astrid Lindgrenin kirjasta, nyt vain pakanallisella tai jopa Hollywoodmäisellä otteella. ”Födosagan” jatkaa tyylikkäästi kuulijasta riippuen moshattavaan tai tanssittavaan rytmiin tukeutuvalla riffillä tuoden metallin mukanaan, mutta mahduttaen sekaan varsin humppa-tyylistä haitarisoundia ja väliosassa jopa seesteistä kitara-tunnelmointia. Pakanallista uhoa lisää Bathory-yhtyeen mieleen tuovat kosketinsoitin-matot sekä vokalisti Katlan vihainen ulosanti.

”Slaget Vid Blodsälv” jatkaa multi-instrumentalisti/sävelltaiteilija Trollhornin (eli Henri Sorvalin) toteuttamien koskettimien haitarasoundilla heti alusta alkaen, raskaiden kitaroiden jäädessä hieman taka-alalle. Kappale on ”Jaktens Tid” albumin varmasti tunnetuinta ja tarttuvinta osastoa, mitä tulee melodioihin. Joskus aikanaan tätä nimitettiin myös paremman puutteen tiedossa ”humppa-metalli”-termillä, nykyisin vakiintuneemman ”folk metal” termin sijaan – mitä se kieltämättä osuvasti hieman onkin.

”Skogens Hämnd” ilotulittaa jälleen humpan ja jenkan tyyliin heti alkuun sopivasti molli-asteikosta etenevää melodiaa jonka rikkoo jälleen Katla vokaaleillaan death metal-kitaroinnin päälle. Kappale on edellisten ohella niitä albumia pystyssä pitäviä tukipilareita jotka etenevät vauhdilla hienoista tunnelmista toiseen, ja jälleen ollan musiikillisen seikkailun äärellä.

Albumissa on nautittavaa tyyliä joiku-lauluineen, jotka tulevat mukaan nimikappaleessa ”Jaktens Tid” keskellä albumia Jonne Järvelän (Korpiklaani) toimesta. Kappale on jälleen niitä mieleenjäävimpiä albumin intensiivisyydestään tinkimättömistä, lyhyehköistä rypistyksistä – ja sisältääpä se jopa hieman thrash metaliin kallellaan olevaa kitarointiakin. Riffeissä on laatua läpi albumin, mikä on pitkälti myös albumin julkaisusta puolitoista vuotta myöhemmin traagisesti menehtyneen Teemu ”Somnium” Raimorannan ansiota. 

”Bakom Varje Fura” on instrumentaali, jossa ei puolestaan kitaraa kuulla lainkaan vaan pikemminkin sinfonisia ja elokuvamusiikin mieleen tuovia teemoja. Pariminuuttisen tyylikkään välipalan jälkeen albumi eteneekin jälleen metallin syövereihin ja sanoitusten tunnelmasta peikkojen resepti-salaisuuksien pariin. ”De ska stekas, de ska kokas” laulettuna veikeän ja hassuttelevan melodian päälle, on selvää uhoa väärintekijöitään kohtaan. 

”Krigsmjöd” ja ”VargTimmen” jatkaa pitkälti samanlaisten lyyristen ja uljaan musiikillisten teemojen äärellä, joissa vokaaleissa on niin ärjyntää kuin hieman puhtaamaksikin etenevää huutoa tai aiemmin kuiltua joighua. Jälkimmäinen sisältää myös albumin ehkä hienoimman riffin. ”Kyrkovisan” kappaleessa hyökätään puolestaan lyhyesti kristillisen ylivallan ytimeen suoraan Finntrollin metsiköstä, jonka asutuksen keskelle oletettavasti kirkko on menty ilman lupaa pystyttämään. ”Kyrkovisan” (suomeksi ”kirkkoveisu”) on ehkä black metallisin kappale koko albumilla.

Finntrollin fantasiamaailmassa ei ennen loppua paljoa aikailla muutenkaan. ”Den Hornkrönte Konungen” on rivakkana alle 4 minuuttisena pakollinen osa albumia, mutta sen jälkeen tulevan ”Alldhissla”n voisi todeta olevan albumin eeppinen slovari, joka on valikoitu enemmän kuin osuvasti loppupuolelle –  ja sisältääkin jälleen nimikappaleen joikaus-melodian, nyt vain hitaammassa temmossa. ”Tomhet Och Tystnad Härska (Outro)” on seesteinen syna-instrumentaali, jota kuunnellessa ajatukset vaeltelevat jonnekin maailmankaikkeuden suuntaan. Ja sisältääpä raita lyhyen piiloraidankin, jossa Finntrollin peikoilla on selvästi jonkinlaiset voitonbileet käynnissä, alun sodanjulistusten vastapainoksi.

Albumi on yhtä aikaa sekä raskasta ja vaikeaa, että helppoa kuunneltavaa, mikä on musiikin historiassa jo harvinaista sinänsä.  Osittain asia johtuu siitä, että kaikki kappaleet albumilla ovat paitsi lyhyehköjä tai lyhyitä sekä nopeita, niin myös perinpohjin mietityn kuuloisia vaihtuvine ja rikkaine melodiakulkuineen. Riffit ja rytmit etenevät niin rivakasti kappaleesta toiseen, että yksittäisiä juttuja ei ehdi jäädä kovin edes kritisoimaan – mikä jo itsessään tavallaan kyseenalaistaa kritiikin tarpeen. Finntrollin ”Jaktens Tid” on yhä 20 vuotta julkaisunsa jälkeen uniikki mestariteos ja suomalaisen sekä etenkin suomenruotsalaisen metallimusiikin klassikko.