Fatalism-kiertue hurmasi suomalaisyleisön – Polaris, Silent Planet, Thornhill ja Paledusk Kulttuuritalolla

Miten edes aloittaisin kirjoittaa viime viikon tiistai-illasta Kulttuuritalolla? Illan jälkeen toinen toistaan upeammat melodiat kaikuivat korvissa, ja ääni oli käheänä laulamisesta.

Polaris, yksi Australian vaikuttavimpiin metalcore-bändeihin kuuluva, maailmaa kiertänyt, upeilla sanoituksillaan ja melodioillaan vaikuttava kokoonpano on hurmannut sekä milleniaali-metalheadit että nuoremmat ”Gen Z” -kuuntelijat – ja nyt Kulttuuritalon suomalaisyleisön. Syitä ei ole hankala hakea. Polarikselle tunnusomaiset itsetuhoisuutta, vaikeita tunteita ja elämänkatsomusta tulkitsevat lyriikat tarjoavat niin lohtua kuin ilonaiheita kaikkiin hetkiin. Tämä kiertue oli kuitenkin erityinen. Metallimaailma pysähtyi viime kesäkuussa, kun bändi ilmoitti surun murtamina Ryan Siewin kuolemasta. Siewin kädenjälki näkyy ”Fatalism”-albumilta melodioina, upeina lyriikoina ja ennen kaikkea ylitsejyräävänä tunteena, joka tekee Polariksen soundista ainutlaatuisen. Oli siis hetki kunnioittaa Siewia, ja kokonaisuus Kulttuuritalolla olikin kuulemisen ja kokemisen arvoinen.

Ilta alkoi villillä energialla Japanista, Kyushun saarelta Fukuokasta, kun Paledusk valtasi lavan muodikkaine asuineen ja kimaltavine kitaroineen. Ensi kertaa Suomessa vierailevan Paleduskin tuotannosta välittyvät mathcoren piirteet erikoisine vivahteineen sekä ylitsevuotava scene-core-henkisyys. Paledusk esiintyi vakuuttavasti ja energisesti vielä tässä kohtaa harvalukuisemmalle yleisölle ja halusi selkeästi nostattaa tunnelmaa alkavalle illalle. Livepresenssiä hallitsivat kitaristin hypyt, ”core-piruetit” ja tanssiliikkeet, jotka kaikessa viihdyttävyydessään haukkasivat kuitenkin fokusta itse soittamisesta. Elektroninen elementistö oli vahvasti läsnä, ja täydet pisteet on annettava Paleduskille yleisönsä huomioinnista. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan bändin soundi alkaa muotoutua. ”SLAY!!”-kappaleella TikTokia ja Instagramia hurmannut bändi on selkeästi uusi tuulahdus core-soundille, ja Alpha Wolfin ja Amity Afflictionin kanssa keikkailleelle kokoonpanolle noste on arvioni mukaan vasta alkua tulevasta.

Keikkasetti:

1. Lose Yourself (Eminem cover)
2. AREA PD
3. BLACK ICE
4. I´m ready to die for my friends
5. SLAY!!
6. PALEHELL
7. RUMBLE

Tässä vaiheessa iltaa alkoi paikalle kertyä enemmän yleisöä. Suureksi ihmetyksekseni raportoin, että tietojeni mukaan Thornhill oli valtaamassa lavan ensi kertaa Suomessa. Bändi edustaa upean melankolista corea, jonka soundi immersoi ja yksinkertaisuudessaan kutsuu hifistelemään ja tunnelmoimaan. Paikallaolijat koostuivat noin alle 40-vuotiaista, ja yleisössä oli jopa enemmän naisia kuin miehiä. Vansin Old Skoolit vilisivät, ja bändipaitoihin sonnustautunut hyväntuulinen massa kerääntyi permannon tuntumaan Thornhilliä varten. Thornhillin soundi on vertaansa vailla: Jokseenkin Deftones-mainen, synkän atmosfäärinen alternative metal -bändi on hurmannut kokonaisen generaation musiikillaan ja tarjonnut eteerisiä hetkiä sekä väkivaltaisen upeita pittejä core-kansalle. Eipä itseäni yllättänyt lainkaan, kun pittiä ei edes tarvinnut pyytää avaamaan setin ensimmäisen kappaleen ”Views From The Sun” kajahtaessa ilmoille. Yleisölle tarjoiltiin anteliaalla kädellä upeita breakdowneja, ja kollektiivista fiilistelyä oli havaittavissa kiinni olevista silmistä ja intensiivisestä tunnelmasta. Thornhill oli läsnä yleisönsä kanssa ja antoi showssaan kaikkensa. Soundi oli upea, ja se sai yleisön liikkeelle alkavaa iltaa varten. Kun setin päätti ”Where We Go When We Die” bändin vuoden 2019 ”Darkbloom”-albumilta, olin jo itse valmis vaikka meditoimaan. Thornhillin Suomen aluevaltaus jää minulle ja varmasti muille keikkailijoille ikimuistoiseksi.

Settilista:

1. Views From the Sun
2. Coven
3. Obsession
4. Leather Wings
5. Raw
6. Casanova
7. Where We Go When We Die

Seuraavaksi tuli tuulahdus Yhdysvalloista, kun lavalle asteli Silent Planet. Viime vuonna metallisomen kappaleellaan ”Antimatter” räjäyttänyt bändi on saanut Nik Nocturnalia myöten metallivaikuttajien suosion, ja erinomaisen hyvästä syystä. Bändin enigmaattinen yhdistelmä elektronista ja räjähtävää corea sekä alternative metalin piirteitä tekee siitä kaikkine breakdowneineen yksinkertaisesti koukuttavan. Tänä vuonna ”Superbloom”-albumin julkaissut bändi oli lavalla kaikessa omalaatuisuudessaan äärimmäisen mukaansatempaava, ja visuaaliset efektit takasivat atmosfäärisen kokemuksen. Paljasjalkainen Garrett Russell (solisti) hurmasi yleisön pittejä kasvattaen ja yleisöään huudattaen, eikä sen karisma bändipaidoista päätellen kaivannut turhia ponnisteluja helsinkiläisyleisön osalta. Pitti avautui heti ensimmäisen kappaleen aikana. Setin avannut ”Offworlder” sai aikaiseksi suorastaan väkivaltaisen corepitin, jossa ei kengänpohjia säästelty. Hyvänen aika, että se pitti sitten pyörikin koko keikan ajan. Kun ”Antimatter” alkoi soida, oli täysi kaaos valmis – sanan parhaassa merkityksessä. Silent Planetin presenssi ja yleisön huomiointi oli vertaansa vailla, ja soundi oli loistava. Uskon bändin palaavan sen saaman vastaanoton perusteella takaisin keikkalavoillemme.

Settilista:

1. Offworlder
2. Collider
3. Panopticon
4. Euphoria
5. Dreamwalker
6. Antimatter
7. Panic Room
8. :Signal:
9. Anunnaki
10. Trilogy

Kun Polariksen soundcheck alkoi, ei yleisö olisi enää edes malttanut odottaa. Rytmikäs lavalle hurraaminen alkoi taputuksen säestämänä, ja yleisö huusi äänekkäästi: ”Po-la-ris! Po-la-ris!” Illan avasi ”Fatalism”-albumin ensimmäinen kappale ”Harbinger”, ja yleisö heräsi moshaavana, tanssivana ja pittaavana massana. On harvinaista kokea sellaista vastaanottoa bändille suomalaisyleisön osalta. Tuntui ja näytti siltä, että Polariskin oli häkeltynyt yleisön sille osoittamasta suosiosta. Tunnelmaa väritti energinen fiilis, ja Polaris sähköistyi ja syttyi Kulttuuritalosta. Mukana laulettiin jokaisessa kappaleessa, ja kun ”With Regards” ja ”Pray for Rain” soivat, näin usean pyyhkivän kyyneleitä kasvoiltaan. Bändin solisti Jamie Hails pysähtyi useaan otteeseen kiittämään yleisöä ja kertoi hämmentyneen kiitollisena bändin aiemmasta Suomen-kiertueesta Northlanen kanssa. Aikanaan Northlanen lämmittelijänä toiminut lupaus coremetalille tunsi sanojensa mukaan rakkauden Kulttuuritalon yleisöstä ja pyysi jokaista nauttimaan illasta jokaisella aistillaan. Pittiä kasvatettiin jopa melkein koko permannon kokoiseksi myrskyksi, ja crowdsurfauskin teki paluun talvihorroksestaan.

Järjestyksenvalvonnan kanssa tulleen sekaannuksen jälkeen Hails kuitenkin varmisti, että kaikilla oli hyvä olla. Crowdsurfaus ei selkeästi ollut Kulttuuritalon henkilökunnan mieleen, mutta onneksi keikka päättyi turvallisissa merkeissä välikohtauksesta huolimatta. Encoressa kappaleen ”The Remedy” esittänyt bändi oli vakuuttava kokemus, jonka tulen muistamaan aina. Tällaisen kokoluokan kiertue oli erinomaisine lämmittelijöineen tasapainoisen kattava läpileikkaus tämän hetken mielenkiintoisimpiin core-bändeihin. Enpä usko, että kenelläkään paikalla olleella on eriäviä mielipiteitä konsertin laadusta: Polaris todella teki vaikutuksen, ja Siewin muisto soi kaikessa upeudessaan. Yksinkertaisesti loistava ilta.

Settilista:

1. Harbinger
2. Nightmare
3. Hypermania
4. With Regards
5. Lucid
6. All Of This Is Fleeting
7. Landmine
8. Overflow
9. Parasites
10. Dissipate
11. Masochist
12. Inhumane
13. Pray For Rain
14. The Remedy