Saatekirjeessä Fear of Dominationista puhutaan lupauksena, vaikka käsillä on jo kolmas täyspitkä kuusihenkiseltä teollisuusmetalliorkesterilta. Elinikänsä aikana kappalemateriaali ei ole kokenut merkittäviä muutoksia, sillä “Distorted Delusions” jatkaa “Create.Control.Exterminate.n” (2011) viitoittamaa (n)eurodancemetal-reittivalintaa. Virallisesti – tai ainakin levy-yhtiön mukaan – nurmijärveläiset määritellään industrial shock metaliksi. Shokkeja tästä kyllä saa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Vaikka tiesin tarkalleen, millaista pohjavirettä levyltä sopii odottaa, yllättää avausveto “Paperdoll” käynnistämällä koneet aiempaa raskassoutuisemmin, harkitummin ja tarttuvammin kuin yksikään tähän saakka bändin julkaisema kappale. Siksi onkin ikävä todeta jo seuraavan “Wicked Worldin” – kuten myös “Violence Disciplen” – paljastavan yhtyeen todellisen helmasynnin. Onhan niitä samankaltaisia lavaelementtejä, kasvomaaleja ja muita ulkomusiikillisia teemoja siemennetty tähän maahan ties kuinka monen toimesta, mutta musiikillisesti Fear of Domination on edelleen valtavasti velkaa Turmion Kätilöille. Toki kitaravetoisempi ulosanti, (pääasiallinen) kielivalinta ja rahtusen rivakampi tempo erottavat taiteilijat toisistaan, mutta samassa santaboksissa tässä temmelletään. Toisaalta on nostettava hattua reilusta myönnytyksestä; edellisellä albumillahan bändin kotitallina toimi Osasto-A Records.

Onneksi Kätilöt-leima ei ole lähelläkään koko totuutta. “Parasiten” marilynmansonmaisuus yhdistettynä jopa Sentencedin mieleen tuoviin kitarointeihin ja vokaaleihin on onnistunut veto. Albumin ainoa suomenkielinen rykäisy “II” on kuin teknohevitiivistelmä Mokoman nykytuotannosta, ja varsinaisen levyn päättävä “The Great Dictator“ uljas, luovalla ja kunnianhimoisella asenteella tehty hyvänmakuinen lopetus. Vedenjakajaksi päätynee vitosraita “Deus Ex Machina“, jonka itse nostan tarttuvuudessaan levyn kirkkaimmaksi hitiksi. Mainittakoon vielä “Organ Grinder”, levyn kummallisuus, jossa yhdistyvät orastava slovariosasto, kiihottava blastbeat, hämmentävä synapelleily sekä harvinaisen ärsyttävät naisvokalisoinnit. Kappaleen rakenne ei vastaa muun levyn yleislinjaa, mutta tässä tapauksessa herrat tuntuvat yrittävän aavistuksen liikaa. Soundipuoli on oletetun terävää ja kirskuvaa, joskin kuopiolaiskollegojen tuotanto livahtaa tästäkin johtuen korvakäytäviin enemmän kuin kerran.

“Distorted Delusionsin” kuultuaan “kotimainen industrial shock metal-lupaus”-manttelin ymmärtää. Runsain konein höystetty metalli on vaativa tahto- ja taitolaji, eikä sekstetti yllä vielä aivan alansa terävimpään kärkeen. Paikoin sorrutaan tahattomaan yliyrittämiseen, sillä idearikkautta yhtyeessä riittää vaikka koko Nurmijärven kunnalle. Raamit ovat kuitenkin kunnossa ja sisältökin reippaasti edellislevyä parempaa, joten kaikki ainekset siihen todelliseen kliimaksiin ovat olemassa.

Ai hei, yksi TK-läppä vielä. Kun MC Raaka Pee lauloi vuonna 2006 rivin “pöytä on katettu” kappaleessa “Irstauden Ilosanoma”, kutsuu FOD:n Saku Solin hänet kahdeksan vuoden kuluttua vastaavasti kylään tokaisemalla, notta “the dinner is served.” Heh. Pääsin vähän.

7½/10

Kappalelista:

01. Paperdoll
02. Wicked World
03. Violence Disciple
04. Parasite
05. Deus Ex Machina
06. Organ Grinder
07. II
08. Legion
09. Needle
10. Dead Space
11. The Great Dictator
12. Legion

http://www.fod.fi/

Kirjoittanut: Tomi Salmi