Fear of Domination ja Let It All Burn industrial-tanhuissa On the Rocksissa: Bändit päivittävät Kaaoszinelle kuulumiset
Helsingin keskusta on harmaa, pimeä, kylmä, hiljainen ja tympeä. On the Rocksin alakerran uumenissa on alkamassa lauantaina 17. tammikuuta iltama, jossa meininki on käytännössä täysin päinvastainen. Luvassa on neonvärien loistetta, strobo-valojen välkettä, lämmin tunnelma, kunnon konemusiikkia ja vaarantunteeseen yhdistettyä riemua. Rocksin lauteille nousee kotimaisen shokkimetallin sanansaattaja Fear of Domination. Kyseessä on sen uuden ”Katharsis”-albumin levyjulkkarikiertueen kolmas keikka. Lämppäribändi Let It All Burn on puolestaan soittamassa kolmannen keikkansa – koskaan. Niitä on varmasti luvassa lisää.
Ulos asti ulottuva jono koostuu kirjavasta porukasta, jossa on eri-ikäisiä ihmisiä ja erilaisten genrejen edustajia. On cybergoottia, rässiliivihevaria ja lyhyttukkaisia kauluspaitatyyppejä. Alakerrassa vastaan kävelee Fear of Dominationin uusi rumpali, Pahan Ikonista ja Vetten Äpäröistäkin tuttu Anton Nisonen.
”Menen ottamaan hieman alkulämpöjä. Porukkaa on kyllä hyvin! FoDi näyttää vetävän Stadissa aina. Täällä ja Tampereella. Ei siinä… On kiva soittaa, kun salissa on yleisöäkin”, sanoo vaatimaton Nisonen.
”Kädet ilmaan ja suapi tanssia”
Kun Let It All Burnin intronauhana soiva ”Ecstacy of Goldia” mukaileva industrial-versio kajahtaa kaiuttimista, on Rocks jo reilusti yli puolillaan ja portaista valuu jatkuvasti lisää väkeä. Osa missaa keikan alun. Bändin otteista näkee ja kuulee heti, että nyt on ammattilaiset asialla. Laulaja Lauri Hämäläinen on tehnyt neljännesvuosisadan uran ammattimuusikkona eri yhtyeiden ja artistien taustalla biisintekijänä, studiossa sekä video- ja äänituotannossa.
Voimakkaat taustanauhat hipovat soundeiltaan täydellisyyttä, basisti Heigo Anto maustaa koskettimilla ja soitto on tarkkaa. ”Kädet ilmaan ja suapi tanssia”, käskyttää Hämäläinen yleisöä.
Seitsemänkieliset kitarat ja viisikielinen basso tuovat konemusiikkiin hetkittäin djenttimäisiä pomppuelementtejä, ja Hämäläisen monipuolinen ääni taipuu sekä kirkkaanpuhtaisiin ja korkeisiin nuotteihin että mataliin huutomurinoihin.
Mainos päättyy
Ei uskoisi, että kyseessä on vasta Let It All Burnin historian kolmas keikka, sillä yleisö tuntuu osaavan sanat hyvin. Väki laulaa mukana etenkin vanhemmassa tuotannossa kuten raastavassa rakkauslaulussa ”Afterall”. Muutamat osasivat lyriikat myös uuteen sinkkuun ”Paradigm”, jonka yhtye esitti ensimmäistä kertaa.
Hämäläinen huomaa, että paikalle on tullut porukkaa myös Tallinnasta. Se voi selittyä osin sillä, että hän oli laulamassa Fear of Dominationin Saku Solinin toisessa kokoonpanossa Stereo Terror, kun duo osallistui Viron UMK:hon kappaleella ”Party Till The End Of The World”. Biisi on Hämäläisen ja Anton käsialaa.
”Tänään voi olla pikku tanhut”, pohjustaa Hämäläinen FoDin keikkaa ennen kuin Let It All Burn lyö viimeiset löylyt lämmitetyillä lauteilla kappaleella ”Drown”.
Poikabändin ja nu metalin sekoitus
Lauri Hämäläinen on keikan jälkeen tavallistakin iloisempi mies. Monet fanit haluavat tulla merkkapisteellä ottamaan yhteiskuvia ja juttelemaan blonditöyhtöiselle artistille. Hänellä on hetki aikaa jutella myös Kaaoszinen kanssa.
Let It All Burn on perustettu aikanaan vuonna 2020. Hämäläinen päätyi mukaan puolivahingossa. Hän lauloi Let It All Burnin demot, ja yhtye tuli siihen tulokseen, ettei niitä oikeastaan edes pystyisi laulamaan kukaan muu. Hämäläinen sanoo olleensa ”hyvin vaikeasti taivuteltavissa” ja lähti heti mukaan.
”Skaala on aika iso. Musiikki on sellainen Backstreet Boysin, Nine Inch Nailsin ja Slipknotin sekoitus. Siinä on poikabändilaulua, jumputusta, hyppyytysmörssärikitarameininkiä ja sitten ihan silkkaa huutoa”, kuvailee Hämäläinen.
Bändi keskittyi ensin tekemään täyssetillisen verran biisejä sekä tietenkin treenaamiseen. Hämäläinen sanoo, että Let It All Burn on sillä tavalla ”sadistinen” bändi, että melkein jokaisesta kappaleesta löytyy elokuvalaatuinen musiikkivideo.
”Koskettaa sydämestä nähdä, että jengi on ne jossain määrin löytänyt. Yleisössä oli toki paljon kavereita ja tukijoita mutta myös paljon uusia kasvoja, jotka ovat löytäneet videot ja musiikin ja lauleskelivat niiden mukana. Ollaan paiskittu kovasti hommia, ja nyt se alkaa kantaa hedelmää. Olen ylpeä kaikista kundeista.”
Mainos päättyy
Kaljapunkista industrial-sinfoniaksi
Fear of Dominationin alkunauhan aikana mökki on jo täynnä. Konemusiikki yhdistettynä jousisoittimiin ja korkeaan naislauluun antaa heti ensimakua bändin nykyisestä suunnasta. Hyvinkääläisyhtye on kasvanut jokaisella levyllään suuremmaksi ja suuremmaksi. Uutuusalbumi ”Katharsis” alkaa käydä jo massiivisesta industrial-musikaalista. FoD aloitti korkealle tähtäävänä pikkubändinä järjestämällä 2000-luvun puolivälistä lähtien itse industrial metal -tapahtumaa Metal Orgya vuosien ajan ensin Helsingin Nosturissa ja myöhemmin Lahden Möysän Musaklubilla. Nyt seitsenhenkinen orkesteri on valmis isommillekin lavoille pääesiintyjänä.
Fear of Domination avaa settinsä uudet valaistut maskit kasvoillaan ”Katharsiksen” ”Alonella” ja räjäyttää salin soittamalla heti perään kolmosalbumiltaan ”Distorted Delusions” hittikappaleen ”Legion”. Samalta levyltä tärähtää uuden albumin ”Last Wordsin” ja ”Dead Anywayn” jälkeen toinen vanhempi klassikko ”Paperdoll”.
Shokkimetallin uusin jäsen Anton Nisonen on eräänlainen kone itsekin. Hänen huikea soittotekniikka ja -tarkkuus osoittavat jo ensimmäisten biisien aikana, että hän on oikea valinta FoDin patteriston taakse. Siis heillekin, jotka eivät häntä bändin riveissä ole vielä ehtineet nähdä.
”20 vuotta sitten menimme sällien kanssa autotalliin opettelemaan kaljanjuontia ja ihmettelemään, mitähän hevimetalli oikein on. Meillä se oli alkuun aika punkia. Ehkä se on siitä vähän kehittynyt”, naurattaa Solin yleisöä välispiikissään.
Mainos päättyy
”Palautteesta päätellen ollaan menty ihan oikeaan suuntaan”, täydentää toinen vokalisti Jessica Salmi.
Väkijoukko vastaa villillä huudolla ja kirkumisella, kun Salmi kysyy, onko se jo kuullut uutta levyä? Yleisö innostuu, kun bändi soittaa setin loppupuolella hieman harvemmin kuultavat ”Adrenalinen” ja ”El Toron”. Tanssi yltyy ylimmilleen encorebiisi ”Sick And Beautifulin” aikana. Illan lopetus on kirjaimellisesti sairaan kaunis.
Uran isoin levy
Saku Solin on keikan jälkeen hyvällä tuulella kuten hän yleensä on. Hän ja Jessica Salmi ottavat pitkään yhteiskuvia fanien kanssa, joita riittää jonoksi asti. Maskit pysyvät edelleen päässä. Vaikka naamarit ovat ärjynnäköisiä, hymyilee kumpikin leveästi.
”Kaiken väännön, ihmettelyn ja levyn tekemisen jälkeen se, että saa vetää täydelle On the Rocksille osoittaa, että olemme tehneet oikeita valintoja ja päätöksiä. Ehdottomasti hyvä fiilis kaikin puolin”, kertoo Solin Kaaoszinelle.
Soundimaailman kasvua hän kuvailee luontaiseksi ja orgaaniseksi. Bändi ei ole rakentanut uudistunutta äänimaailmaansa pitkän tähtäimen ennakkosuunnitelmalla, vaan se on syntynyt jäsenistön senhetkisistä vaikutteista, ideoista ja haluista tehdä musiikkia.
”’Katharsis’ on aika isoilta osin synisti Lassen (Raelahti) kynästä. Siellä on vähän minun sävellyksiä ja sanoituksia. Nimenomaan Lasse toi mahtipontisuutta ja massiivisuutta, mikä tietenkin heijastuu lavallekin. Se on antanut kivan uuden touchin.”
Solin sanoo, että myös jälkityöllä oli suuri merkitys. Miksaukseen, masterointiin ja tuotantoon panostettiin aikaa, vaivaa ja tietenkin rahaa. Oikeiden tyyppien ja tekijöiden löytäminen oli tärkeää, jotta kaikkea ei vain tuutata täysillä levylle. Muuten lopputulos ei kuulostakaan isolta vaan hirveältä määrältä meteliä.
20 vuotta shokkimetallia
Solinin mukaan yleisö on ottanut uudet biisit haltuun poikkeuksellisen hyvin. Aluksi bändi jännitti, ovatko yleisön ilmeet mutrussa. Eivät olleet. He ovat selkeästi kuunnelleet levyä ennen keikalle tulemista.
”Minusta tuntuu, että yleisö osaa ne melkeinpä paremmin kuin me. ’Dead Anyway’ upposi selkeästi samoin kuin meidän hämmennysbiisi ’All As One’, jossa on vähän kasarin ja ysärin tukkahevifiilistä. On ollut siisti nähdä, millainen livebiisi siitä on tullut!”
Solin tunnustaa, että keikoilla on ollut ”perkeleen jännittynyt” olo, joskin hyvällä tavalla. Uudet biisit eivät tule vielä ihan selkärangasta, vaikka niitä on treenattu, treenattu ja treenattu. Hän sanoo, että livevarmuus tulee vasta, kun liveä on saanut tehtyä.
On the Rocksin keikkasetissä ei ollut yhtäkään biisiä ensimmäiseltä kahdelta levyltä. Fear of Domination on soittanut erityisesti debyytiltään nimikkokappalettaan ja toiselta levyltä ”Pandemoniumia”. Myös ”Call of Schizophreniasta” on tullut uusi versio vuonna 2019, kun esikoisalbumi täytti kymmenen vuotta.
”Se menee fiiliksen mukaan. Skitsokin on aikamoista rässiä ja jytinää. Sitä oli nyt aika paljon. Kaikki ei vain mahdu settiin. Emme yksinkertaisesti voi valita biisejä vain sen takia, että kaikilta levyiltä pitäisi olla jotain. Me toki räätälöimme ja pikkuisen katsomme, mitä haluamme esittää, ja mitä jengi haluaa kuulla.”
Fear of Domination on perustettu vuonna 2006, joten bändi viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlaansa. Kun ”Katharsiksen” levykiertue on tehty ja kesän festarivedot vedetty, pohtii bändi Solinin mukaan lenkkiä ulkomaille.
”Ehkä juhlavuoden kunniaksi voisi tehdä spesiaalikeikan, jonkin biisin uuden version tai jotain muuta jännää. Nyt kuitenkin keskitymme nauttimaan työn hedelmistä, kierrämme uuden levyn voimin, emmekä huolehdi mistään!”
On the Rocksin keikan kuvareportaasin löydät tästä linkistä.
