Fear of Domination turpaanvetohengessä Vernissan Turpasaunassa
Eipä allekirjoittanut tiennyt, mihin soppaan oli lusikkansa työntänyt, kun saapui Vantaan Vernissaan seuraamaan Wateryn, Raatopaikan, Nihilen ja Fear of Dominationin keikkailtamaa. Heti merkkaritiskille päästyäni jouduin Fear of Dominationin laulaja Saku Solinin luolamiesotteeseen, jossa hän kuljetti minut Vernissan takatiloihin. ”Meet and Greet” -tapaaminen oli jo kovaa vauhtia käynnissä, kun Fear of Dominationin fanitapaamisen voittaneet henkilöt olivat sulloutuneet yhdessä bändin jätkien kanssa Vernissan bäkkärille. Siellä heitä hemmoteltiin ilmaisilla levyillä, märillä pyyhkeillä ja huonoilla vitseillä.
Takatilojen tapahtumat olivat sen verran mukaansa tempaavia, että jouduin puoliksi pakenemaan takaisin keikkasalin puolelle, missä illan ensimmäinen esiintyjä Watery oli jo päässyt lavalla valloilleen. Olin kautta rantain kuullut paljon hyvää hardcore-yhtye Waterysta, mutta täytyy sanoa, että tämä yhtye pitää kokea livenä, jotta ymmärtää, mistä puhutaan. Yhtyeen suurin vahvuus on todella dynaaminen ja päätä huimaava lavashow yhdistettynä täsmälliseen soittoon. Jouduin pitämään anniskeluaidasta kiinni nauraessani kaksin kerroin yhtyeen edesottamuksille muun muassa kahden ihmisen wall of deathistä.
Illan edetessä täytyi vähän ihmetellä lämppäreiden esiintymisjärjestystä. Ottaen huomioon illan pääesiintyjän räväkän ja energisen habituksen, olisi Watery sopinut paremmin Fear of Dominationin alle. Raatopaikka edusti illan toista lämppärislottia brutaalilla death/thrash-otteellaan. Illan kolmas ja tyyliltään raskain esiintyjä Nihile tykitti ilmoille rehellisen raskasta ja jopa hieman stoner-henkistä death metalia. Nihilen keikan loppupuolella kärsimätön yleisö huuteli jo vähän nopeampia kappaleita.
Yhtyeenä Fear of Domination jakaa ihmisten mielipiteitä todella paljon. Reaktioita löytyy niin syvästä inhosta aina ylitsevuotavaan fanitukseen. Itse kuulun siihen kastiin, joka on vuosien varrella muuttunut skeptikosta faniksi. Pääsyy tähän löytyy siitä, mitä tapahtuu lavalla ja miten läsnä yhtye on koko esityksensä ajan. Tämä todistettiin heti illan ensimmäisen kappaleen “Fear of Domination” lähtiessä käyntiin, sillä koko Vernissan tunnelma muuttui täysin ja yleisö melkein räjähti käsiin.
Tästä jatkettiin vahvasti kappaleella “Deus Ex Machina”, jonka albumiversiossa vaikuttaa musiikin monitaituri Helena Haaparanta. Tämän massiivisen kappaleen jälkeen laskeuduttiin kappaleeseen “II”, mikä rauhoitti hieman yleisön armotonta tamppaamista. Kohtalokkaan dramaattista “Organ Grinderia” seurasi yhtyeen hittibiisiksi ehtinyt “Paperdoll”, joka sai yleisön taas pyörimään täysin holtittomasti lavan edustalla. Kesken “Legion”-kappaletta laulaja Saku Solin totesi yleisön iloksi ”Tehkääs tilaa”, ja pomppasi lavalta yleisön joukkoon riehumaan antaumuksella.
Keikan kääntyessä loppupuolelle päästiin nauttimaan yhtyeen tulevan ”Atlas”-albumin materiaalista. Vastikään julkaistu sinkkukappale “Adrenaline” kajautettiin ilmaan, ja yleisö otti kappaleen täysin omakseen. Illan Frederik-tempausta todistettiin kappaleen “Messiah” yhteydessä, kun yleisö laitettiin toistamaan tuttuja ”Hu! Ha!” -huudahduksia. Omasta mielestäni musiikkivideoksi ehtinyt kappale “El Toro” olisi ollut varsin tehokas illan päätöskappale, mutta encore-hengessä yhtye veivasi vielä kappaleen “Pandemonium”.
Keikan jälkeen alkoikin armoton tavaroiden pakkaaminen, ja täytyy sanoa, että en ole aiemmin nähnyt yhtä ammattimaista naisteknikkoa kuin Fear of Dominationilla on. Kamojen löydettyä paikkansa pakettiauton tetrishelvetissä siirryttiinkin jo Vernissan bäkkärin saunan puolelle, mutta ne tarinat jäävät toiseen kertaan.
Teksti: Sara Strömmer
Kuvat: Niko Sihvonen
